Ebola on köyhyyden tappava oire

Länsi-Afrikassa puhjennut ebola-epidemia on historian tähän mennessä tappavin taudin esiintymä. Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa riehuva tauti on levinnyt myös Senegaliin ja Nigeriaan.

WHO:n uusimpien tietojen mukaan tauti on tappava noin 70 prosentissa tapauksista. Tähän mennessä kuolleita on yli 4000.

Syyskuussa julkaistun Yhdysvaltain tartuntatautikeskus USCDC:n arvion mukaan pahimmassa tapauksessa jopa 1.4 miljoonaa ihmistä saattaa saada tartunnan tulevan neljän kuukauden aikana pelkästään Liberiassa ja Sierra Leonessa.

Maailman terveysjärjestö WHO on varoittanut taudin voivan jäädä pysyväksi riesaksi alueelle, ellei sitä saada pysäytettyä nopeasti.

Hysteriaan ei ole tarvetta

Ebola on verenvuotokuume, jonka oireisiin kuuluu päänsärky, oksentelu ja ripuli, sekä sisäinen ja ulkoinen verenvuoto. Tauti on todennäköisesti siirtynyt ihmisiin lepakoista niiden luonnollisten elinympäristöjen tuhoamisen seurauksena.

Erityisen pelottavaksi taudin tekee se, ettei sille ole kehitetty rokotetta tai lääkettä. Sensaatiohakuinen lehdistö ja populistiset liikkeet ovatkin löytäneet aiheesta oikean herkkupalan.

Eurovaaleissa ranskalainen äärioikeisto esimerkiksi yhdisti ebola-viruksen torjumisen maahanmuuton vastustamiseen. Yhdysvalloissa oikeistolaiset mediat ovat suurin otsikoin vaatineet rajojen sulkemista ja lentoliikenteen pysäyttämistä.

Median lietsoma hysteria on kuitenkin aiheetonta, sanoo Paul Farmer, maailmanterveyden professori Harvardin yliopistolla. London Review of Booksissa julkaistussa Liberia-päiväkirjassaan hän aukoo ebolaan liitettyjä myyttejä.

– Ebolaa ei ole mahdotonta hoitaa, eikä se automaattisesti leviä koko väestöön. Nyt nähty nopea, laaja epidemia voidaan liittää suoraan kehitysmaiden järjestelmälliseen eriarvoisuuteen.

Farmerin mukaan ei ole minkäänlaista epäilystä, etteikö yksittäisistä tartunnoista huolimatta ebola pysyisi täysin hallinnassa kehittyneissä maissa.

Julkisen terveydenhuollon anemia

Nykyisen epidemian tappavuus johtuu Farmerista ennen kaikkea siitä, että tauti leviää nyt köyhissä miljoonakaupungeissa – kuten Liberian Monrovia, Sierra Leonen Freetown ja Guinean Conkary, joissa slummiutuminen on vakava ongelma.

Esimerkiksi Monroviassa 70 000 ihmistä kohden on tarjolla vain neljä viemäriverkostoon kytkettyä julkista wc:tä. YK:n arvion mukaan peräti 42 % kaupungin asukkaista asuu omatekoisissa hökkeleissä. Freetownin Kroo Bayn kaupunginosassa vuokrat taas ovat niin kalliita, että ihmiset rakentavat majoja meressä kelluvan roskan päälle.

– Ebola on ennen kaikkea oire heikosta terveydenhuoltojärjestelmästä. Tämän kriisin tulisi toimia opetuksena ja vastalauseena kaikille niille, jotka hyväksyvät julkisen terveydenhuollon aneemisen rahoituksen, tai jopa sen leikkaukset.

Guineassa on tuhatta ihmistä kohden 0.1 lääkäriä, Sierra Leonessa 0.022. Neljän miljoonan ihmisen Liberiassa julkisessa terveydenhuollossa oli jo ennen kriisiä töissä vähemmän kuin viisikymmentä lääkäriä. Nyt heistä monet ovat kuolleet, sillä perustarvikkeita, kuten kertakäyttökäsineitä, ei ole saatavilla.

– Ebolaa ei voi pysäyttää ilman henkilökuntaa, tarvikkeita, tiloja ja järjestelmiä.

Jos potilaista 70 prosenttia saadaan riittävään hoitoon ja kuolleet haudataan oikein, parhaimmassa tapauksessa koko epidemia saattaa olla neljässä kuukaudessa kokonaan ohi.

Vanhojen herrojen paluu

Tragedian keskellä vanhat siirtomaaherrat, Britannia, Ranska ja Yhdysvallat näkevät kuolonuhrit tekosyynä Länsi-Afrikan militarisoinnille.

USA on sijoittanut yli 4000 sotilashenkilöä Länsi-Afrikkaan "avustamaan ebolan vastaisessa taistelussa". Presidentti Obama on ilmoittanut, että armeijaa tarvitaan perustamaan lääkintä- ja liikenneinfrastruktuuria terveystyöntekijöitä varten.

Intialainen maailmanpolitiikan professori Sreeram Chaulia muistuttaa asetelmassa olevan jotakin kiusallisen tuttua. Liberia, orjuudesta vapautettujen, entisten Yhdysvaltain kansalaisten perustama siirtokunta, on jälleen käytännössä USA:n hallitsemaa aluetta.

– Kansainvälinen operaatio seuraa vanhoja imperialistisia valvonnan ja holhouksen malleja. Kolme entistä siirtokuntaa on otettu "kohdennetulla humanitaarisella avulla" entisten siirtomaaherrojen hallintaan.

Operaatio, koodinimeltään United Assistance, on hiljattain perustetun Yhdysvaltain armeijan Afrikan esikunnan USAFRICOMin hallinnassa.

– Jos Yhdysvaltoja, Britanniaa ja Ranskaa ajavat humanitaaristen motiivit, miksi he eivät osallistu maidenväliseen YK:n ebolarahastoon, jonka kautta resurssit olisi voitu jakaa tasaisemmin, kysyy Chaulia.

Biotaloudellista sodankäyntiä

Vielä kovempi sanoissaan on yhdysvaltalainen valtiotieteen professori Horace G. Campbell. Hän kutsuu Maailmanpankin ja länsimaiden toimintaa Afrikassa "biotaloudelliseksi sodankäynniksi".

– Ne samat instituutiot ja organisaatiot, jotka ovat olleet eturintamassa tässä sodankäynnissä Afrikassa eivät voi olla johtamassa mobilisaatiota ebolaa vastaan, Campbell tylyttää CounterPunch-verkkolehdessä julkaistussa artikkelissaan.

Ebola on hänestä Afrikalle jälleen uusi haaste löytää uudenlaista, uusliberalismista itsensä irtisanovaa johtajuutta.

– Maailmanpankki on varoittanut ebolan voivan aiheuttaa "katastrofaalisia" taloudellisia tappioita Länsi-Afrikassa. Se ei kuitenkaan suostu myöntämään omaa rooliaan terveydenhuoltoa rappeuttaneen politiikan edistäjänä.

Hänestä Afrikan unionin ja Länsi-Afrikan talousyhteisö ECOWASin johdolla siviiliorganisaatiot kykenisivät aivan hyvin siihen työhön, johon USA on nyt lähettänyt sotilaita.

– Nyt tarvitaan edistysmielisten afrikkalaisten ruohonjuuritason liikettä, joka vaatii ebola-operaation demilitarisoimista AU:lta ja YK:lta.

Kuuban terveysprikaatit näyttävät esimerkkiä

Kansainvälisen yhteisön pyöritellessä peukaloitaan ja vanhojen imperialistimaiden lähettäessä sotajoukkoja, sosialistinen Kuuba näyttää erilaista esimerkkiä.

Köyhästä, 11 miljoonan ihmisen saarivaltiosta on edistyksellisen terveydenhuoltojärjestelmänsä ansiosta tullut maailman terveysjärjestö WHO:n ebola-kriisioperaatiossa keskeinen lääketieteellisen asiantuntemuksen tarjoaja.

– Kuuba on maailmankuulu kyvystään kouluttaa erinomaisia lääkäreitä ja sairaanhoitajia sekä avokätisyydestään, jolla se auttaa muita maita kohti edistystä, kehuu WHO:n pääjohtaja Margaret Chan.

Lokakuussa Sierra Leoneen matkusti erikoiskoulutettu 165 kuubalaisen lääkärin, sairaanhoitajan ja muiden terveysalan ammattilaisten prikaati. Sitä seurasi 296 hengen terveysprikaati Liberiaan ja Guineaan. Prikaatien on tarkoitus toimia alueella jopa puoli vuotta.

Kuubalainen "terveysdiplomatia" on muodostunut maailmalla jo käsitteeksi. Kuubalaisia lääkäreitä ja sairaanhoitajia toimii avustustoimissa jo yli 50 000, yhteensä 66 maassa. Heistä yli 4000 toimii Afrikassa, 32 eri valtion alueella.