Eläköön yhteiskunnallinen taide!

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue lisää Tiedonantajasta nro 44/28.11.2008

Kolmannen Lens Politica –festivaalin kävijämäärä nousi noin kahteen tuhanteen kävijään. Festivaali järjestettiin 19.-23. marraskuuta Helsingissä.

– Tämä antaa lisää rohkeutta jatkoa ajatellen, toteaa tyytyväisenä Lens Politican festivaali- ja taiteellinen johtaja Alejandro Pedregal.

Lens Politican tarjonta oli runsas, ja se sisälsi niin elokuvia, taidenäyttelyjä, luentoja, ulkomaalaisia vieraita kuin myös performansseja, iltaklubeja unohtamatta. Festivaali on alkanut löytää yleisönsä. Osa elokuvanäytöksistä oli loppuunmyytyjä. Ennätysyleisö on myös siinä mielessä hyvä saavutus, että päätöspäivänä sunnuntaina sää todellakin ei suosinut järjestäjiä. Poikkeuksellisen raju lumimyräkkä pääkaupunkiseudulla esti osaa halukkaista pääsemään näytöksiin.

Lens Politica –festivaali sai myös laajaa mediahuomiota. Jopa Helsingin Sanomat, joka ei ole tunnettu kriittisten poliittisten tapahtumien uutisoinnista Suomessa, kirjoitti sivutolkulla festivaalista. Myös televisiossa Lens Politica sai näkyvyyttä.

Kulutuskriittinen pastori

Median huomion kiinnitti varsinkin Reverend Billy (pastori Billy), oikealta nimeltään Billy Talen, joka meni saarnaamaan kulutuskulttuurin kiroista Foorumin ja Kampin ostoskeskuksiin keskiviikkona 19. marraskuuta. Hänen performanssiinsa kuuluu yhdysvaltalaisten TV-pappien hurmoshenkisyys ja showmeininki. Performanssin "opetuslapsiksi" oli saatu suomalaisia näyttelijöitä.

Teatraalisista otteista huolimatta Reverend Billyn sanomassa on paljon tarkkaan harkittua asiaa. Keskellä joulukrääsän markkinointia hänen "iskunsa" oli hyvin ajoitettu. Sen perusteella mitä tiedetään Jeesuksesta, on hankala kuvitella hänen hirveästi innostuvan siitä, kuinka hänen syntymäpäiväjuhlaansa vietetään nykyisin. Lens Politicassa näytetyn, Reverend Billystä kertovan dokumentin nimi onkin osuvasti What Would Jesus Buy? (Mitä Jeesus ostaisi?).

Reverend Billy on hyvä esimerkki siitä, kuinka laaja-alaista poliittinen taide voi olla. Se on myös esimerkki yhteiskunnallisen sanoman popularisoinnista ilman että se menettää sisältöä. Maailmanlaajuisena esimerkkinä tästä käyvät hyvin Michael Mooren dokumentit.

Laaja kirjo esiin

Tähän mennessä noin puolentoista vuoden välein järjestetylle Lens Politicalle on selvästi tilausta. Pedregal sanookin tavoitteena olevan, että tulevaisuudessa festivaali vakiintuu kerran vuodessa järjestettäväksi.

Festivaalin parhaita puolia on erilaisen poliittisen ja yhteiskunnallisen taiteen ja erilaisten dokumenttien laajan kirjon näyttäminen. Poliittisia ja yhteiskunnallisia asioita voi lähestyä ja tuoda esiin hyvinkin eri lähtökohdista. Tämä tuntuu välillä unohtuvan suomalaisessa poliittisessa toiminnassa. Tästäkin syystä Lens Politica on tärkeä suomalaisessa festivaalikentässä.

ARI SARDAR