Elektron ja punkin liitto
Meksikon musiikkikulttuurista ei ensimmäisenä ehkä nouse mieleen raskas ja elektroninen industrial-musiikki. Maassa on kuitenkin syntynyt useampiakin musiikkityylin yhtyeitä, jotka ovat nousseet maailmanlaajuiseen suosioon alan harrastajapiireissä.
Eräs Meksikon pioneereista on Erk Aicrag (aiemmin Erik Garcia), joka perusti ensimmäisen industrial-yhtyeensä Hocicon jo vuonna 1993. Nyttemmin Aicrag on muuttanut Meksikosta Saksaan ja tekee musiikkia Hocicon lisäksi toisen yhtyeensä, Rabia Sordan kanssa.
Tiedonantaja tapasi mielenkiintoisen musiikintekijän ja hänen yhtyetoverinsa Rabia Sordan konsertissa Tampereella tammikuussa.
Elektroninen outolintu
Gegen nazis, natseja vastaan! Noita rintamerkkejä näkee paljon Saksassa, riemuitsee Erk Aicrag. Hän on kiinnittänyt huomiota haastattelijan takissa roikkuvaan natsisminvastaiseen pinssiin.
Puhe kääntyy Aicragin uran alkupuolelle. Kun teini-ikäinen Aicrag innostui parikymmentä vuotta sitten soittamaan koskettimilla elektronista musiikkia, oli se Meksikossa outo näky. Esikuvina olivat muun muassa kanadalainen Skinny Puppy ja belgialainen Front 242, joita nuoret muusikonalut kuulivat meksikolaisten underground-radioiden lähetyksistä.
Aicrag kertoo, että Meksikossakin oli jo itse asiassa 1970-luvun lopulla syntynyt elektronisen musiikin yhtyeitä aikalaistensa brittiläisten syntetisaattoripop-yhtyeiden mallin mukaan. Silti rock- ja metallipiirit ihmettelivät pelkkien koskettimien kanssa lavalle kipuavia muusikoita.
– Ei yleisö ollut vielä valmis meidän musiikillemme. Lavaesiintymisemme soti liikaa perinteistä rock-yhtyemallia vastaan. Nykyään näihin asioihin ei kiinnitetä huomiota. Pääasia on, että musiikki on hyvää, toteaa Aicrag.
Punk-asenne kohdallaan
Siinä missä Erk Aicragin ensimmäinen yhtye Hocico on koneellisempi ja synkempi, on Rabia Sorda orgaanisempi ja melodisempi.
– Rabia Sorda on enemmän oikea liveyhtye. Me haluamme pitää hauskaa lavalla.
Aicrag löysi Saksasta soittotoverikseen Grigory Feilin ja Jeansin, joilla kummallakin on taustaa saksalaisessa punk-musiikissa.
– Olen oppinut paljon saksalaisesta punk-skenestä. Punkissa keskeistä on itse tekemisen meininki. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, kunhan asennetta löytyy, kuvaa Aicrag.
Eurooppa muistuttaa Meksikoa
Asennetta löytyy paitsi Rabia Sordan esiintymisestä, myös pääosin englanninkielisistä sanoituksista, jotka ovat Aicragin käsialaa. Hänelle on itsestään selvää, että pitää olla selvillä maailman tapahtumista.
– Yhteiskunnan epäkohtien kuvaaminen toimii jonkinlaisena terapiana itselle. Mikä tahansa asia voi innoittaa sanoituksia, sanoo Aicrag.
Meksikon ja Saksan välillä jo viisitoista vuotta reissannut mies toteaa, että Eurooppa tuntuu entistä enemmän Meksikolta.
– Saksassakin ihmiset ovat työttömiä ja tyytymättömiä. Tilanne on selvästi viime aikoina huonontunut. Saksassa näkee köyhyyttä, ihmisillä on vaikeuksia toimeentulon ja muun kanssa. Mutta edelleen köyhyys on Euroopassa hiukan eri asia kuin Meksikossa, vertaa Erk Aircrag.
Mokaaminen on inhimillistä
Rabia Sordan musiikki on sekoitus koneita ja perinteisempiä soittimia. Kappaleet ovat enimmäkseen Erk Aicragin käsialaa, mutta muukin yhtye pääsee niitä työstämään. Yhtyeen jäsenet vaihtavat ideoita pitkälle verkon kautta, mutta kasvokkainkin päästään tarvittaessa harjoittelemaan.
Aicrag kertoo, että yhtye panostaa paljon live-esiintymiseen. Myös kappaleiden keikkaversiot ovat erilaisia kuin levytetyt. Tästä herää tietysti ajatus, pitäisikö Rabia Sordan kenties tehdä livelevy.
Aicrag paljastaakin, että yhtye tallentaa nyt keikkojaan, muun muassa Tampereen esiintymisen.
– Useampi asia voi mennä pieleen, ja voimme mokata enemmän. Mutta sehän on vain inhimillistä, nauraa Erk Aicrag.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.