"En pidä väitettä hyvinvointivaltion kuolemasta realistisena"

60-luvun kasvatti Päivi Uljas on tehnyt pitkän päivätyön ammattiyhdistysliikkeen ja erityisesti Elintarviketyöläisten Liiton palveluksessa. Myös akateeminen maailma on Uljakselle tuttu: vuonna 2012 julkaistussa väitöskirjassaan hän tarkasteli hyvinvointivaltiota ja erityisesti – kuten väitöskirjan otsikossa todetaan – hyvinvointivaltion läpimurtoa vuosien 1956 – 1964 välisenä aikana. Seuraavassa Uljaksen näkemyksiä hyvinvointivaltiosta ja sen roolista käytävään keskusteluun sekä päivän polttavista puheenaiheista. Artikkeli on kokonaisuudessaan luettavissa 4.3. ilmestyneessä Tiedonantajassa.

Hyvinvointivaltio tänään

Miltä keskustelu hyvinvointivaltiosta sen roolista ja merkityksestä tänään mielestäsi vaikuttaa?– Argumentaatio hyvinvointivaltiosta on hyvin samankaltaista kuin, mitä se oli 1950-luvun Suomessa. Tätä voitaisiin pitää huvittavana, mikäli se ei samalla olisi hyvin surullista.
On olemassa joukko, joka puhuu siitä, että hyvinvointivaltio on kuollut.
– Valitettavasti tätä joukkoa löytyy eduskunnasta myös vasemmiston keskuudesta. En pidä väitettä hyvinvointivaltion kuolemasta realistisena. Ihmiset jotka ovat kiertäneet ympäri maailmaa kirjoittavat siitä, etteivät ole ymmärtäneet aikaisemmin sitä, kuinka tärkeitä ja hienoja asioita esimerkiksi ilmainen koulutus ja terveydenhuolto ovat. Ollessani Unkarissa uimassa, minulta kysyttiin, mistä päin olen kotoisin. Kun vastasin että Suomesta, niin heille Suomi näyttäytyi utopiana juuri hyvinvointivaltiostamme johtuen.
Hyvinvointivaltion monet tärkeät edut ovat Suomessa uhattuna.
– Suomessa hyvinvointivaltio on kaiken aikaa vaarassa ja sitä pyritään jatkuvasti romuttamaan. Mitä monimutkaisemmaksi ja vaativammaksi systeemi käy, sitä tärkeämpää on, että hyvinvointivaltion rakenteet säilyvät. Mikäli kaiken annetaan tapahtua uusliberalistisen vapaan kaupan, vapaan kilpailun ehdoilla ja taistelun hengessä, niin tulokset tulevat olemaan katastrofaaliset.

Yhteiskunnan on kyettävä rakentamaan valtiollisia ja kunnallisia palveluita.

– Sitä järjestäytyneemmin ja demokraattisemmin pystymme vaikuttamaan siihen, että kaikkein köyhimmät eivät joudu kärsimään.

Hyvinvointivaltiolla kansan enemmistön tuki

Kansalaisista 80 prosenttia kannattaa EVA:n vuonna 2013 tekemän tutkimuksen mukaan hyvinvointivaltiota ja tasa-arvoa.

– Ainoastaan 20 prosenttia arvioi, että markkinatalous toimii Suomessa hyvin ja kaikkien parhaaksi. Huolestuttavana voidaan pitää sitä, että lähes 70 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo on kasvanut maassamme liian suureksi.

Tämä ei kuitenkaan näy äänestystuloksissa.

– Samalla vasemmiston yhteenlaskettu kannatus on noin 30 prosenttiyksikköä. Vasemmiston tulee tarkastella kriittisesti omia toimiaan, koska vasemmiston perinteisiä tavoitteita ja linjauksia kannattaa kansan valtaenemmistö.

Miksi hyvinvointivaltio-keskustelu on poliittisesti hyvin latautunutta?

– Rahan takia tietysti. Keskustelussa nousevat usein esille seuraavat kysymykset: kuka maksaa ja kenelle maksetaan, kuka saa ja keneltä viedään.

Mikäli kaiken annetaan tapahtua uusliberalistisen vapaan kaupan, vapaan kilpailun ehdoilla ja taistelun hengessä, niin tulokset tulevat olemaan katastrofaaliset.

Uusliberalistinen talouspolitiikka

Hallitus toteuttaa Suomessa vahvasti uusliberalistisesti sävyttynyttä talouspolitiikkaa.

– Radikalismi on palaamassa takaisin talouskysymysten ymmärtämiseen ja tulonjakokysymyksiin kadottuaan joskus hyvinvointivaltion kulta-aikana enemmän muihin asioihin. Kansainväliset esimerkit ja tutkimukset osoittavat yhä selkeämmin uusliberalistisen talousmallin epäonnistumista ja tieteellisen näytön puutetta.

Työväenliikkeen perustamisen ensimmäisinä vuosina työläisiä oli vähän, ja esimerkiksi vaatimukset eläkkeistä, työttömyysturvasta ja sairasvakuutuksista vaikuttivat utopistisilta.

– Nyt väestön valtaosan edut ovat kiinnittyneet näiden asioiden hoitamiseen, eikä juuri kukaan selviäisi ilman julkista koulutusta, terveydenhoitoa, työttömyysturvaa, eläkkeitä tai viimekätistä toimeentuloturvaa.

Uljaksella on selkeä näkemys siitä, mikä on modernin yhteiskunnan tulevaisuuden tärkein kysymys.

– Tärkein kysymys on se, saadaanko moninkertaistuneesta kansantulosta riittävä osuus käytettäväksi koulutuksen, sosiaaliturvan ja infrastruktuurin hyödyksi. Jos ei saada, niin nykyaikainen yhteiskunta rakenteineen tulee rapautumaan.

Hallituspolitiikka

Minkälaista hallituspolitiikkaa porvarihallitus Suomessa mielestäsi toteuttaa?

– Huonoa politiikkaa. 25 vuoden aikana on toteutettu huonoa hallituspolitiikkaa ja vasemmisto on ollut myös vuosien aikana mukana hallituksissa. Huono hallituspolitiikka on johtanut epävarmaan tilanteeseen, jossa jatkuvasti etsitään uusia vaihtoehtoja, jotka ovat entistä huonompia. Ratkaisu tämänkaltaisen politiikan muuttamiseen tulisi lähteä edellisten vaiheiden analyysistä.

Minkälaista politiikkaa hallitus mielestäsi toteuttaa hyvinvointivaltioon liittyen?

– Hallituksen leikkauspolitiikka on silkkaa etupolitiikkaa: kansantulo on moninkertaistunut ja työn tuottavuus lisääntynyt valtavasti. Mitä muuta tämänkaltaisen politikoinnin tuloksena voi odottaa, kuin maahanmuuttovastaisuutta ja rasismin lisääntymistä.

Hallitus pyrkii jatkuvasti heikentämään työntekijöiden ja ay-liikkeen asemaa.

– Mikäli ay-liike ei sisuunnu, niin työntekijöiden asema tulee entisestään heikkenemään. Tämä on eräänlaista vasemmiston kolmannen linjan kulkemista, jossa annetaan kaikessa periksi aina uudestaan ja uudestaan.

Yhteiskuntasopimus-neuvotteluista

Yhteiskuntasopimus on pääministeri Juha Sipilän viime kevään lopulla aloittama hanke: mistä hankkeessa on mielestäsi kyse?

– Sen pyrkimyksenä on muuttaa työn ja pääoman välisiä suhteita entisestään pääoman eduksi.

SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly luonnehtii (HS 29.2.) yhteiskuntasopimuksesta syntynyttä neuvottelutulosta oikeudenmukaiseksi mutta raskaaksi.

– Mielestäni ay-liikkeen johdon ei tulisi koskaan viestittää sellaista, että palkankorotukset ovat haitaksi, ratkaisu ei ole millään tavoin jäsenkunnan tai yleensä muun kuin sen yhden prosentin kannalta hyvä, eikä ole siis mielestäni oikeudenmukainen.

Ratkaisussa todennäköisesti parannetaan yritysten kilpailukykyä muun muassa lisäämällä työn määrää noin kolmella työpäivällä. Kukin ala määrittelisi itse, miten työ pitenisi.

– Viimeisen 25 vuoden aikana työaika ei ole lyhentynyt lainkaan ja samalla työn tuottavuus on kasvanut valtavasti. Työaikaa tulisikin lyhentää tuntuvasti. EK on onnistunut omassa propagandassaan hyvin ja saanut taloudellisen tilanteen vaikuttamaan huonommalta kuin mitä se Suomessa todellisuudessa on.

SAK:n olisi pitänyt vaatia tuntuvia palkankorostuksia kaikille, työajan lyhentämistä ja järjestää näyttäviä mielenosoituksia EK:n ja hallituksen toteuttamaa politiikkaa vastaan.

– Tämän seurauksena oltaisiin päästy huomattavasti siedettävämpää kompromissiin kuin nyt. Kun ainoastaan toinen osapuoli taistelee, niin silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin perääntyminen.

Paikallinen sopiminen

Paikallisesta sopimisesta on puhuttu viime aikoina paljon: mitä tämä tarkoittaa ja miksi se on ollut erityisesti työnantajaosapuolelle tärkeää?

– Nyt kun on kova työttömyys, väkeä irtisanotaan jatkuvasti ja ihmiset pelkäävät työpaikkojensa puolesta, niin työnantaja pystyy painostamaan ihmisiä heikkoihin sopimuksiin ja alentamaan sopimusturvaa. Tätä paikallinen sopiminen tällä hetkellä valitettavasti tarkoittaa.

Ay-liike on taistellut vuosikymmen ajan parempia etuja pitkiin työsuhteisiin, sairausaikaan, lapsenhoitoon, hankaliin työaikoihin jne.

– Työnantajat ovat vastanneet tähän lisäämällä ulkoistamista, siirtämällä töitä ulkoistetuille pienyrittäjille, vuokrafirmoille ja esimerkiksi kieltä osaamattomille ulkomaalaisille.

Työttömyystilanne kääntyy tässäkin tilanteessa työnantajien eduksi.

– Ay-liikkeen uusi haaste on hoitaa tämä asia kuntoon, mutta kyseessä näyttäisi olevan ikuinen kilpajuoksu.

Joukkovoima

Lauantaina 12.3 järjestetään Helsingissä Joukkovoima-mielenosoitus.

– Tarkoituksenani on osallistua mielenosoitukseen.

Lopuksi Uljaksen terveiset lukijoille Naistenpäivän kynnyksellä:– Bertolt Brechtiä mukaillen: ”tämän päivän voitetut ovat huomispäivän voittajat”, Uljas päättää vahvaan historian tuntemukseensa nojaten.