Katso lehden sisällys ja tilaa Tiedonantaja!
Eteenpäin menemisen henkeä Kreikassa
Kreikassa eletään kriittistä aikaa. Vaikka pahimmista työttömyysluvuista on päästy eroon, palkkojen romahdus ei enää etene ja työmarkkinoille ylipäänsä on saatu aikaan jonkinlaista kuria, ovat sosiaaliset ongelmat ja köyhyys edelleen arkipäivää.
Kun puolue kerää joukkojaan kansalaistoimijoiden kentältä, työpaikoilta ja kaduilta, tekee se sen Ateenassa keskellä poliittisten ideologioiden vahvaa taistelua vallasta, joka saattaa näyttäytyä jopa kaoottisena. Tämä kaaos ei synny ainoastaan kaduilla näkyvistä graffiteista ja tageista, joiden määrästä voisi helposti ajatella koko kansan politisoituneen juuriaan myöten.
Radikaalin vasemmiston nimen kantaminen hallitusvastuun kera on osoittautunut problemaattiseksi.
Syrizan toinen edustajakokous on kuitenkin sellaisten kysymysten äärellä, että vielä isompi joukkojen tuki sieltä kaduiltakin olisi tarpeen. Radikaalin vasemmiston nimen kantaminen hallitusvastuun kera on osoittautunut problemaattiseksi.
Näihin ongelmiin puolueen johtaja Alexis Tsipras laittoi kokouksen avauspuheessaan paljon aikaa. Kysymyksiksi edustajakokousta varten Tsipras nosti esiin mm. “Onko euroalueesta lähteminen tänä päivänä vasemmistolainen, radikaali ja progressiivinen vaatimus?”, “Onko vasemmiston valtaan nousu järkevää kansakunnalle epäsuotuisassa tilanteessa?” ja “Kenen kanssa ja miten tulisi tehdä yhteistyötä?”. Avajaispuheen koko loppupuoli oli omistettu itse puolueen tilan kartoitukseen.
Vaikka Syrizan juuret kansanliikkeenä ulottuvat 80-luvun loppupuolelle, oli varsinainen nousun hetki yllättävä eikä siihen ollut osattu varautua. Oikeistopuolueen on katsottu kiristäneen Syrizaa erilaisin keinoin ja näin ollen vain osa ajetuista sosiaalisista uudistuksista on mennyt läpi.
Uusliberaalia talouspolitiikkaa vastaan
Toisen edustajakokouksen poliittisissa teeseissä uusliberaalin talouspolitiikan vastustaminen paistaa hyvin läpi. Vaatimukset eri toimiksi yhteiskunnassa on kattavat ja koko kansan hyvinvointiin tähtäävät. Heti alkuun lähdetään niinkin pienellä vaatimuksella kuin porvariluokan vaihtamisella pois vallasta. Tämä sama vaatimus oli yksi ensimmäisistä myös Syrizan perustamiskokouksessa.
Paikallishallintoja Syriza pitää yhtenä tärkeimmistä poliittisista instituutioista ja haluaisikin kasvattaa myös niiden valtaa.
Kreikan perustuslakia halutaan uudistaa siten, että vaaleilla valituilla edustajilla olisi enemmän valtaa. Tämän katsottaisiin lisäävän kansalaisten osallistuvuutta päätöksentekoon joka tasolla. Myös parlamentin valintaprosessiin täytyisi tulla muutoksia, joilla tapaa johtaa valtiontaloutta edustajien yläpuolelta voitaisiin murtaa. Paikallishallintoja Syriza pitää yhtenä tärkeimmistä poliittisista instituutioista ja haluaisikin kasvattaa myös niiden valtaa.
Poliittisissa teeseissä keskitytään hyvin paljon vaatimuksiin parantaa palveluita. Varsinkin terveydenhuollon puolella, asiassa jossa Kreikka oli jäljessä jo ennen pankkikriisiä, ei uudistusten vaatimuksissa säästellä. Terveydenhuollon ulottaminen jokaisen asukkaan saataville on ollut puolueen tähtäimessä aina, eivätkä uudet teesit tätä ole ainakaan vähentämässä.
Yksi isoimmista erottavista tekijöistä muihin vasemmalla oleviin puolueisiin Kreikassa on vähemmistöjen oikeuksien vaatiminen. Vaatimukset on laitettu myös hallituksessa käytäntöön, ja Syriza onkin onnistunut konkreettisesti vähentämään monen maahanmuuttajan ja pakolaisen inhimillistä kärsimystä. Koko maan ollessa vaikeassa tilanteessa ja keskustelun valtamediassa keskittyen lähinnä raakaan talouspolitiikkaan, pyrkii joukkojen puolue ottamaan pienimmänkin ihmisen silti huomioon.
Geopoliittisella kentällä armeijan suhteen nousee hetimiten esiin puolueen halu irrottautua USA:n ja EU:n sanelusta. Halu on ennemminkin luoda hyvät suhteet ensinnäkin ympäröiviin alueisiin kuten Lähi-itään, Turkkiin ja Pohjois-Afrikkaan. Balkanin alueen maiden kanssa Syriza näkee neuvotteluyhteyden tärkeänä. Yhteyksiä halutaan luoda lähinnä vasemmistolaisten toimijoiden kautta ja vaikuttaen vasemmiston nousuun myös lähialueiden maissa. Maailmanlaajuisesti Syriza nostaa vasemmiston yhteisen kamppailun aiheiksi ydinaseiden uhan ja ilmastonmuutoksen.
Virheistä puhuttiin avoimesti
Syrizan jäsenten puheenvuoroissa kokouksessa oli eteenpäin menemisen henki. Parin vuoden aikana tehdyistä virheistä puhuttiin avoimesti. Joukkoja ei ole saatu organisoitua kaduille esimerkiksi rauhanliikkeen muodossa. Isolla metelillä alkanut vasemmiston nousu on osittain hiljentynyt päivänpolitiikaksi.
PETRA PACKALÉN
Kirjoittaja on SKP:n pääsihteeri ja edusti puoluetta Syrizan edustajakokouksessa.
Kirjoittajan artikkelit
Rauhan ja palestiinalaisten oikeuksien puolesta järjestetään mielenosoitus viikonloppuna Helsingissä. Myös asekauppaa Israelin kanssa vaaditaan lopetettavaksi.
- ‹ edellinen
- 2 / 330
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Tarkalleen tänään 10. heinäkuuta vuonna 1985 Ranskan valtio pommitti Greenpeacen Rainbow Warrior-aluksen upoksiin. Pääoman keinot ovat kehittyneet: räjäyttävät pommit ovat saaneet rinnalleen mm. SLAPP-kanteet, sääntelyrakenteita ja markkinamekanismeja, jotka pyrkivät hiljentämään kansalaisyhteiskuntaa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin ympäristöaktivismia ei ole vaimennettu.
Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?
Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.