Euroopalla on rujot kasvot
Tuloerot ja köyhyys ovat kasvaneet Euroopassa koko 2000-luvun ajan. Heikoimmassa asemassa ovat Itä-Euroopan romaanit ja paperittomat siirtolaiset, joiden asemaa heikentää entisestään lisääntyvä rasismi. Romaaneille ja laittomille siirtolaisille väkivallan uhka on arkipäivää kaikkialla Euroopassa. Väkivaltaa käyttävät niin äärioikeistolaiset ”aktivistit” kuin EU-säädöksiä orjallisesti noudattavat maahanmuuttoviranomaiset.
Tällaisesta arjesta kertoo Ryhmäteatterin Euroopan taivaan alla, jonka ensi ilta oli viime viikolla. Näytelmäjatkaa vuosi sitten Ryhmäteatterissa esitetyn Päällystakin aloittamaa yhteiskunnan rujoja ilmiöitä analysoivaa sarjaa. Keskiössä ovat tälläkin kertaa pienet ihmiset: irralliset, runnellut, vailla vaikutusmahdollisuuksia ja paikkaa maailmassa. Ja kuten Päällystakissakin, kohtalo leikittelee heidän kanssaan, hetkellinen nousu johtaa romahdukseen.
Matka halki Euroopan alkaa pienestä romanialaisesta kylästä, jossa isoäitinsä luona asuva Andrej haaveilee paremmasta elämästä. ”Oikeassa Euroopassa ei ole tällaista – siellä kapitalismi toimii”, uskoo Andrej, kyllästyneenä kotikylänsä köyhyyteen ja näköalattomuuteen. EU:n myötä portit ovat auki länteen ja mahdollisuudet näyttävät rajattomilta. Jokaisella on mahdollisuus rikastua, kunhan vain jaksaa tarpeeksi yrittää, uskoo Andrej. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen, Andrej joutuu kulkemaan työn perässä maasta toiseen, toinen toistaan ahneempien työnantajien palvelukseen.
Matkakumppaniksi Andrei löytää vailla kotimaata harhailevan Koftan, jonka englannin kieli koostuu uudesta ”maailmankielestä”, mainoslauseista, jotka ovat kaikille tuttuja. Paikkakunnat vaihtuvat nopeasti aina tien päällä olevan ruotsalaisen Bengtin rekan kyydissä. Brysselissä – missäs muualla – Andrej kohtaa suomalaisen Annan ja rakastuu. Sen jälkeen tie vie Suomeen, maahan jossa on pimeää ja kylmää ja tavanomainen vastaanotto: poliisi ja maahanmuuttoviranomaiset ottavat matkalaiset hellään huomaansa. Mutta vihdoin Andrejtakin näyttää onni potkaisevan, nerokkaiden vaihtokauppojen kautta omaisuus karttuu ja pitseriayrittäjästä tulee hetkeksi kuuluisa.
Andrejn rakastettu Anna on joutunut nuoresta iästään huolimatta kohtaamaan jos jonkinlaisia ”haastetta”. Anna on kuitenkin päättänyt, että masentua ei saa, Beroccaa naamaan ja sisua peliin niin elämä jatkuu vaikeuksista huolimatta.
Ryhmäteatterin_näytelmän_arviokuva.jpg
Euroopan taivaan alla nostaa yhteiskunnastamme esiin asioita, jotka EU-uniformuun puetut poliitikot mielellään unohtavat. Se ravistelee myös meidän nk. hyvien ihmisten luutuneita käsityksiä. Omista norsunluutorneistamme näemme vain sen mitä haluamme nähdä, emme sitä, mitä ympärillämme todella tapahtuu. Näytelmän katsottuaan näkemys siitä, että kerjäläisiä pitäisi auttaa vain heidän kotikylissään, alkaa tuntua hirvittävän härskiltä ja vastenmieliseltä.
Euroopan taivaan alla paljastaa jälleen kerran Ryhmäteatterin vahvuuden salaisuuden: taitavat ja monipuoliset näyttelijät. Heidän venymisensä ja muuntautumiskykynsä on ilmiömäinen, vaikka roolihahmoja on paljon. Taneli Mäkelä, Minna Suuronen, Taisto Oksala ja Robin Svartström ovat saaneet rinnalleen hienot nuoret näyttelijät, Laura Birnin, Annika Poijärven ja Valtteri Simosen. Herkkyys ja kokemus täydentävät toisiaan, syntyy nautittavaa teatteria.
Esityksessä käytetään hienosti uuden tekniikan tuomia mahdollisuuksia. Kohtauksesta toiseen siirrytään tiuhaan, kielet vaihtuvat, katsojaa kuljetetaan tunnetilasta toiseen, videokuva ja musiikki vahvistavat kabareemaista tunnelmaa.
Suuri kiitos täytyy antaa Ryhmäteatterille siitä, että se on tarttunut tärkeään ja aika vaikeasti lähestyttävään yhteiskunnalliseen aiheeseen, mikä on hyvin harvinaista tänä viihteen aikakautena. Euroopan taivaan alla auttaa meitä hahmottamaan ympäröivää todellisuutta ja rakentaa eteemme kuvan, joka on samalla kauhistuttava ja rujolla tavalla kaunis.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.