Eurooppa keskustelee

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 20/2006.

Erilaiset keskustelut ovat luonnollisesti tärkeä osa sosiaalifoorumeja, niin myös Euroopan sosiaalifoorumissa Ateenassa.

Keskusteluja käydään niin seminaareissa ja työpajoissa kuin pienemmissä ryhmissä, virallisissa ja epävirallisissa yhteyksissä. Niiden pohjalta voi vetää johtopäätöksiä siitä, mitkä ovat Euroopan kansalaisyhteiskunnan mielestä ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä, mikä on tulevaisuuden suunta ja mitkä asiat puolestaan vanhentuneita – eurooppalaisittain sanottuna passé.

Suomessa jaksetaan aina valittaa poliittisen keskustelun puutetta. Kyllä meillä silti politiikasta puhutaan. Tosin eurooppalaisesta perspektiivistä esimerkiksi keskustelu EU:n perustuslain ratifioinnista herättää lähinnä hilpeyttä. Perustuslaki on kumottu, passé, nyt on syytä keskittyä muihin asioihin.

* * * * *

Eräs tällainen asia ovat Euroopan julkiset palvelut

Uusliberalismi on tunkenut markkinalogiikkaansa julkisille palvelumarkkinoille kaikkialla Euroopassa. Prosessi on ollut suunnilleen sama kaikkialla. Valtion tasolla ryhdytään ulkoistamaan ja yksityistämään toimintoja. Samalla leikataan julkisten palvelujen rahoituspohjaa ja pakotetaan myös paikallistaso etsimään säästöjä yksityistämisen ja kilpailuttamisen kautta.

Suurten yksiköitten ekonomian, kilpailuttamisen ja tiltu-mallien sijaan Euroopassa puhutaan veroremontista. Julkisen sektorin rahoitusvaje on paikattava pistämällä osingot ja muut pääomatulot tiukemmalle verotukselle.

Julkisten palvelujen puolustaminen ei riitä. On myös mietittävä, miten palveluja voidaan parantaa ja laajentaa.

* * * * *

Eurooppa keskustelee jälleen sosialismista.

Eurooppalainen vasemmisto on Neuvostoliiton romahduksen jälkeen syyllistynyt kahteen vakavaan virheeseen. Ensinnäkin vasemmisto lopetti 15 vuodeksi puheet sosialismista. Sosialismin kannattajia pidettiin utopisteina tai dogmaattisina lahkolaisina. Ajateltiin, että politiikan sisällöksi riittää kapitalismin vastustaminen ja olemassa olevien hyvinvointirakenteiden puolustaminen.

Toisekseen vasemmisto siirtyi ylläpitämään harhaluuloa, että sosialismi voidaan korvata arvoilla ja ihanteilla. Sosialismista tuli näin pelkkä moraalinen asenne. Ei sillä niin väliä, että elettiin yhä kapitalismissa, kunhan vain arvot ja ihanteet olivat selkeät.

Nyt aletaan pikku hiljaa ymmärtää, että kapitalismille on luotava vaihtoehto. Palataan jälleen sosialismin peruskysymysten, yksityisomaisuuden, suunnittelun ja osallistuvan demokratian pariin.

* * * * *

Suomen kuvalehden (SK 18/2006) kolumnissa Ilkka Halava toteaa, miten meitä suomalaisia leimaa vahvasti muutoshaluttomuus.

Ihmisten haluista en osaa sanoa, mutta muutosta Suomessa on tapahtunut. Tiedonantajassakin arvioidut tuoreet yhteiskunnalliset tutkimukset Uusi jako ja Projektiyhteiskunnan kääntöpuolia kertovat tästä kehityksestä: Suomi on viimeisen 20 vuoden aikana muuttunut rajusti tylymmäksi, yksilökeskeisemmäksi, uusliberalistisemmaksi – OECD:n, EU:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden suosiollisella myötävaikutuksella.

Tässä muutoksessa ei kansalaisia ole pahemmin kuultu eikä kriittisiä keskusteluja käyty. Sosiologi Risto Heiskalaa lainatakseni: tapahtui eliittien toimeenpanema yhteiskunnallinen vallankumous ylhäältä päin.

Toivoa herättävää on se, että muutos ei ole ollut välttämättömyys, luonnonlaki, vaan sen takana on tietoisia poliittisia ratkaisuja. Juuri sen vuoksi muutoksen suunta on myös toisenlaisella politiikalla käännettävissä.

Suunnanmuutoshaluja löytyy jo Euroopasta, toivottavasti myös Suomesta.

MARKO KORVELA