Fidel on poissa
Kuuban vallankumouksen isä Fidel Alejandro Castro Ruz menehtyi perjantaina 25. marraskuuta. Castro oli kuollessaan 90-vuotias.
Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtaja JP Väisänen toteaa, että Fidel on synonyymi kansainväliselle luokkataistelulle imperialismia ja sotaa vastaan. Väisänen muistuttaa, että Kuuban vallankumous kasvatti lukutaidottomasta kansasta yhden Latinalaisen Amerikan sivistyksen ja kulttuurin kärkimaista. Terveys ja koulutus ovat Kuuban vallankumouksen uusia lapsia.
– Otan osaa Fidelin läheisten ja Kuuban suruun. Kansainvälinen vasemmistolainen, edistyksellinen demokraattinen ja kommunistinen liike on menettänyt suuren työväenluokan taistelijan, esikuvan ja rakkaan toverin.
Fidelin ja Kuuban vallankumouksen viisaus
Väisänen kävi maanantaina tapaamassa Kuuban suurlähettilästä Enrique Ortaa ja välitti Fidel Castron läheisille ja Kuuban kansalle surunvalittelut.
Väisänen korostaa, että Kuuban tuki vasemmistoliikkeille muualla Latinalaisessa Amerikassa sekä Afrikassa on ollut keskeistä ulkopolitiikkaa. Itsekin talousvaikeuksissa kamppaileva Kuuba ei ole koskaan unohtanut kansainvälistä solidaarisuutta. Siinä missä supervallat lennättävät maailman kriiseihin sotilasjoukkoja, on Kuuba systemaattisesti lähettänyt kriiseihin lääkäreitä ja sairaanhoitajia.
– Kuuban tuki kehitysmaille ja maailman vasemmistoliikkeille on aina ollut merkittävää. Olemme aina saaneet kuulla Fidelin ja Kuuban vallankumouksen viisauden: innostukaa meidän vallankumouksestamme, opiskelkaa miten vallankumous Kuubassa etenee ja soveltakaa sitä sitten paikallisiin oloihin, kertoo Väisänen.
Kuuban suurlähettilään residenssissä (Koivusaarentie 14 A, Helsinki) on avattu kaikille avoin surunvalittelukirja, johon voi tällä viikolla käydä jättämässä surunvalittelunsa. Ma 28.11- la 3.12 klo 9:00 -18:00 ja su 4.12. klo 9:00-12:00.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Miksi osuustoiminnallinen Tradeka, jonka juuret ovat työväenliikkeessä, sijoittaa aseisiin? Samaan aikaan, kun rauhan ja aseidenriisunnan periaatteet rapautuvat globaalisti, myös suomalaiset sijoittajat – kuten Tradeka – ovat alkaneet nähdä aseteollisuudessa "positiivisia mahdollisuuksia". Työväenluokan varallisuutta hallinnoidaan nyt tavalla, joka palvelee sotataloutta ja pääomaa – ei osuuskunnan jäseniä. SKP:n Yrjö Hakanen vaatii, että Tradeka sulkee asetuotannon kokonaan pois sijoituksistaan ja ryhtyy kehittämään vaihtoehtoisia rahastoja, joissa vaikuttavuus korvaa militarismin.
SKP vietti kymmenen vuotta sitten vappua tunnuksella Irti porvareista! Taiteilija Jani Leinonen suunnitteli SKP:lle tuolloin vapputunnuksen, jossa ilmassa oleva nyrkki viestii kapinasta, uhmasta, yhtenäisyydestä ja voimasta.
- 1 / 330
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Tarkalleen tänään 10. heinäkuuta vuonna 1985 Ranskan valtio pommitti Greenpeacen Rainbow Warrior-aluksen upoksiin. Pääoman keinot ovat kehittyneet: räjäyttävät pommit ovat saaneet rinnalleen mm. SLAPP-kanteet, sääntelyrakenteita ja markkinamekanismeja, jotka pyrkivät hiljentämään kansalaisyhteiskuntaa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin ympäristöaktivismia ei ole vaimennettu.
Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?
Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.