Hallitus vihaa työläisiä

Suomessa on ollut käynnissä historiallinen työtaistelujen kevät. Eri aloilla on otettu laajasti käyttöön tehokas ase työtätekevien oikeuksien ajamiseen – joukkovoimaiset lakot. Vappumarssien jälkeen saavat puolestani lakkomarssit jatkua, mikäli työntekijöiden vaatimuksiin ei suostuta. 

Työtaistelut ovat myös viimeistään nyt osoittaneet, että hallituksessa ei olla kiinnostuneita parantamaan työläisten oloja. Parhaiten se on tullut esille hoiva- ja kunta-alojen tapauksessa, kun lisärahoituksella ei olla varmistettu julkisen sektorin mahdollisuuksia korottaa palkkoja ammattiliittojen esittämällä, täysin oikeutetulla tavalla.

Sen sijaan ministeriössä puuhailtiin heti lakkojen alettua lakko-oikeuden rajaamista. Tällä tavoin hallitus ryhtyi työmarkkinaneuvotteluiden osapuoleksi, vaikka muuta on väitetty. Mikäli meillä olisi tällä hetkellä oikeistohallitus, jonka ministeriössä näin toimittaisiin, olisi kansaa noussut barrikadeille jo ajat sitten.

Tukilakkojen aika on viimeistään nyt.

Paperiliiton lakko UPM:lla on ollut käynnissä vuoden alusta lähtien. Liitto ei edes tavoittele päättynyttä paperiteollisuuden työehtosopimusta parempia työehtoja, ja palkankorotustavoite on yleisen linjan mukainen. Siitä huolimatta työläiset ovat joutuneet yhteen pisimmistä lakoista vuosikymmeniin. Ay-liikkeen mielipiteitä vaiennetaan ja liikkeen toimintaa vaikeutetaan nyt ennen näkemättömällä voimalla.

UPM:n tapauksessa on käynnissä selkeä ideologinen taistelu. Työnantajaosapuoli, pitämällä kiinni riistotavoitteistaan, pyrkii heikentämään koko ammattiyhdistysliikkeen voimaa. Paperiliitto on joutunut eturintamaan puolustamaan kaikkien suomalaisten työehtoja. Tilanteessa haetaan avausta muiden alojen työehtojen heikentämiselle, joten kaikki tuki myös paperiliittolaisille on tarpeen.

Järeämpiä keinoja

Millä keinoin sitten hallitus ja työnantajaosapuolet saadaan muuttamaan linjaansa? No tietysti ottamalla käyttöön joukkovoimaa yhä laajemmin. Tukilakkojen aika on viimeistään nyt. Vain järeämmät keinot auttavat siinä vaiheessa, kun työnantajaosapuoli ei peräänny.

Joukkovoimaa käyttämällä voimme muuttaa työtaistelut torjuntavoitoista kohti työehtojen parantamista. Suomessa on varaa parantaa jokaisen täällä työskentelevän tilannetta. Lisärahoitusta tarvitaan kunta-alan palkkojen korottamiseen ja siihenkin on rahaa, kun se otetaan sieltä, missä sitä on. Pääomien verotuksessa olemme edelleen EU:n keskitason alapuolella, joten taloutta voidaan vahvistaa lisäämällä pääomiin kohdistuvaa verotusta. Kysyttävä on myös, miten puolustusvoimille riitti yhtäkkiä 700 miljoonan lisärahoitus, vaikka sote-palveluihin sitä ei tunnu riittävän?

Yleinen työaika on lyhennettävä kuuteen tuntiin päivässä tai 30 tuntiin viikossa ansiotasoa alentamatta. Työn tuottavuuden kasvu ja sen tulosten oikeudenmukaisempi jakaminen tekevät sen mahdolliseksi. Työajan lyhentäminen tulee toteuttaa niin, että luodaan uusia työpaikkoja eikä kiristetä työtahtia.

Nykyinen valtiokoneisto ylläpitää porvarillista hegemoniaa ja turvaa kapitalistisen järjestelmän toimintaa, tarvittaessa myös väkivaltaa käyttäen. Se peittää tuotantovälineiden yksityisomistukseen perustuvaa eriarvoisuutta ja luokkaristiriitoja.

Työntekijöiden luoman arvon ja lisäarvon jakautuminen, hyvinvointi ja mahdollisuudet vaikuttaa ratkaistaan tänäänkin luokkataistelussa. Siinä taistelussa ovat vastakkain työ ja pääoma, riistetyt ja riistäjät sekä alistetut ja alistajat.

Kaikesta huolimatta, hyvää vappua kaikille!