Työajan lyhennys ei tunnu etenevän edes kokeiluasteelle, vaikka useampi hallituspuolue on kertonut kannattavansa sitä.

Leikkauspolitiikkaa ovat tehneet jo vuosikymmenien ajan enemmän tai vähemmän kaikki hallitukset.

Naisten aseman parantamiseksi tarvitaan suuria muutoksia talouden ja palvelujen järjestämisessä, työelämässä ja kulttuurissa. Sen huonontamiseksi oikeisto on sen sijaan tehnyt kaikkensa.

Ympäristökriisiä ei voi hillitä vain viilaamalla nykyistä järjestelmää nurkista. Määrätietoista liikkumista pois markkinavoimien ehdoilla toimivasta yhteiskunnasta tarvitaan.

Työnantajat ovat lähteneet syksyn TES-neuvotteluissa siitä, että työntekijöiden tärkein tehtävä on tehdä töitä yritykselle mahdollisimman halvalla. Työntekijöiden hiostaminen ja työajan pitkälle viedyt joustot ovat kasvattaneet stressin ja työuupumuksen kestämättömiin mittoihin.

Työttömyys ei poistu työttömiä aktivoimalla. Aktiivimallien sijaan työttömyys on saatava laskuun valtion ja kuntien investointipolitiikalla.

Koronaviruksesta johtuvat poikkeusjärjestelyt iskevät monenlaisiin työtä tekeviin maassamme.

Suurimman osan yhteiskunnan näkymättömästä työstä tekevät naiset. Se työ pitää sisällään erilaisia kotitöitä ja hoivatyötä, eli kaikkea sellaista josta ei makseta palkkaa eikä kerry eläkettä.