Heijastuksia tulevasta

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 40 / 31.10.2008

Monet skeptikot kysyvät, osallistuvatko taiteilijat hyväntekeväisyystempauksiin edistääkseen omaa uraansa vai saadakseen enemmän verovähennyksiä.

Yhdestä asiasta olemme kuitenkin melko yksimielisiä: olivatpa osallistujien henkilökohtaiset motiivit mitä tahansa, tapahtumat ovat tuen arvoisia, jos niiden avulla voidaan nostaa esille tärkeitä yhteiskunnallisia ongelmia ja kerätä varoja näiden vääryyksien korjaamiseksi.

Mitä tapahtumien päämääriin tulee, YK:n vuonna 2000 asettamia vuosituhattavoitteita on vaikea sivuuttaa, sillä ne käsittelevät isoja maailmanlaajuisia ongelmia, kuten köyhyyttä, aidsia ja koulutuksen puutetta. Myöskään elokuvaa 8 ei voi jättää huomiotta, koska se on kahdeksan erillisen lyhytfilmin muodostama täyspitkä elokuva - jokainen lyhytfilmi pureutuu yhteen YK:n vuosituhatjulistuksen aiheeseen ja ohjaajina toimivat nykypäivän tunnustusta saaneet elokuvantekijät.

Gus Van Santin osio on vetoomus lapsikuolleisuuden ehkäisemiseksi, kun taas Wim Wenders käsittelee globaalia kehitystä tekemällä kunniaa G-8 huippukokouksia vastaan kapinoineille mielenosoittajille. Jane Campionin kohdistaessa luonnonläheisen katseensa ympäristön kestävän kehityksen tilaan Mira Nair tekee loistavaa työtä pureutuessaan sukupuolten epätasa-arvoon. Räikeän provosoiva ja kiistelty ranskalaisohjaaja Gaspar Noe taas sukeltaa pää edellä aidsin ja muiden sairauksien maailmaan.

Voiko taiteella olla suoraa vaikutusta poliittisiin oloihin tai voiko se olla ainakin vakavasti otettava muutoksen väline?

Vaikka näihin kysymyksiin on vaikea vastata, Suomen ulkoministeriö ja Rakkautta ja anarkiaa -festivaali ovat päättäneet silti järjestää yhteistyössä uuden Eurolla koko maailma -elokuvatapahtuman tavoitteenaan tuoda viestit maailmanlaajuisista huolenaiheista mahdollisimman suuren yleisön nähtäville.

Koska elokuvasarjan tarkoitus on tutustuttaa valtaväestö heidän kotikulmilleen muuttaneisiin vähemmistöihin sekä kuvata maahanmuuttajien kokemaa yleistä ahdinkoa, 8:n lisäksi ohjelmistoon on valittu huolella 11 muuta elokuvaa, joita esitetään 31.10.-9.11 välisenä aikana hintaan 1 euro per lippu. Näytökset järjestetään 11 kaupungissa ympäri maata (Helsinki, Espoo, Tampere, Turku, Lahti, Hämeenlinna, Jyväskylä, Kajaani, Kuopio, Oulu ja Porvoo), ja ohjelmisto on koottu sekä uusista elokuvista että vanhoista klassikoista.

Tom McCarthyn ohjaustyössä the Visitor taloustieteen professori Walter (Richard Jenkins) palaa New Yorkin asuntoonsa, josta löytää kuitenkin hämmästyksekseen kaksi ulkomaalaista asukasta - syyrialaisen rumpalin Tarekin (Haaz Sleiman) ja tämän senegalilaisen tyttöystävän Zainabin (Danai Gurira). Kohtalon järjestettyä näiden kahden toisistaan kaukana olevien maailmojen epätavallisen kohtaamisen, niiden välille syntyy vaivaantunut, mutta tunteikas vuoropuhelu.

Mahamat-Saleh Harounin elokuvassa Daratt maailmankatsomusten yhteentörmäystä käsitellään erilaisesta näkökulmasta, kun Atim, poika, jonka perhe joutui sisällissodan uhriksi, jäljittää isänsä tappajan Nassaran tarkoituksenaan kostaa. Mielisteltyään itsensä murhaajan kotiin työntekijän roolissa nuori kostaja kompastuu kaikkein kauhistuttavimpaan totuuteen: isän tappaja on vain yksi monista henkisesti vammautuneista ihmisraunioista, ei mikään hirviö.

Sen sijaan senegalilaisen ohjaajan Djibril Diop Mambetyn elokuvassa Hyenes kiltin oloinen vanha nainen todellakin osoittautuu hirviöksi palattuaan kyläänsä kostaakseen entiselle rakastajalleen tämän petettyä kaunaisen naisen. Friedrich Durrenmattin näytelmään the Visit perustuva tarina osoittaa, kuinka rikas pohatta kykenee yllyttämään kokonaisen yhteisön murhaan viettelemällä ihmiset heidän omalla ahneudellaan. Brechtiä muistuttavine, yhteiskuntaa ja moraalisia vertauskuvallisia ulottuvuuksia käsittelevine kommentteineen elokuva tuntuu olevan afrikkalainen vastine Lars Von Trierin Dogville-teokselle.

Herkkä draamantaju, jossa dialogi ja henkilöhahmojen esille tuominen merkitsevät enemmän kuin juoni, on myös avainasemassa filmissä Since Otar Left, Tsehov-tyylisessä filmissä Georgian Tbilisissä asuvista kolmen sukupolven naisista. Elämän ollessa niin kurjaa, että osa haikailee jopa vanhoihin Stalinin vallan aikoihin, myytti lännestä maanpäällisenä paratiisina elää yhä. Tämä myytti ajaa Pariisissa menestyvää Ekan poikaa, Otaria. Todellisuudessa poika on kuitenkin kuollut jo kauan sitten pariisilaisella rakennustyömaalla villien vuosien jälkeen.

Ensimmäisen sukupolven ruotsalainen ohjaaja Reza Bagherin elokuva Wings of Glass kertoo Nazlista, 18-vuotiaasta iranilaisen maahanmuuttajaperheen tytöstä Ruotsissa. Vaikka järjestetyt pakkoavioliitot kuuluvat kyseisen vähemmistön elämään, Nazli rakastuu ruotsalaiseen poikaan Johaniin väkivaltaisen, seksistisen Hamidin sijaan, jonka alaisuudessa hän työskentelee ja josta olisi määrä tulla tytön aviomies.

Näyttämällä muslimimaahanmuuttajaperheen hirveät ja humoristiset puolet, Bagher ei leimaa kohteitaan yksioikoisesti paholaisiksi tai pyhimyksiksi. Elokuva on pikakurssi, joka auttaa syntyperäisiä pohjoismaalaisia ja heidän vastikään kansalaistettuja vähemmistöjään ymmärtämään toisiaan paremmin.

Vaikka Eurolla koko maailma -elokuvatapahtuma todistaa, että ihmisille voi tarjota maailmanlaajuisen näkökulman yhdellä vaivaisella eurolla, se näyttää myös, kuinka pienimmätkin muutokset maksavat usein monia kalliita ihmishenkiä.

RORY WINSTON

Käännös KATARINA ALANNE

Ohjelma, aikataulut ym.: global.finland.fi