Helsinki rikkomassa vanhuspalvelulakia
Vuonna 2013 voimaan tullut vanhuspalvelulaki velvoitti kunnat tekemään suunnitelman toimenpiteistä ikääntyvän väestön palvelujen järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Suunnitelmassa tulee osoittaa tähän riittävät voimavarat. Lain mukaan suunnitelma tulee päättää kunnanvaltuustossa ja vanhusneuvoston on oltava mukana sen valmistelussa.
SKP:n ja Helsinki-listojen valtuutettu Yrjö Hakanen kysyessä asiasta, ilmoitti apulaiskaupunginjohtaja Pia Sutinen (kok), että tällaista suunnitelmaa ei tuoda valtuustoon koska vanhuspalvelut ovat osa kaupungin strategiaohjelman kokonaisuutta.
Ennen vanhuspalvelulain voimaantuloa tehty strategia ei kuitenkaan sisällä lain edellyttämiä toimia eikä sen valmistelussa kuultu ikäihmisiä. Siinä ei ole myöskään osoitettu resursseja palvelujen kehittämiseen vaan edellytetään niiden karsimista.
– Aikooko vs. apulaiskaupunginjohtaja aloittaa kautensa rikkomalla vanhuspalvelulakia, ihmettelee Hakanen.
Hän on tehnyt useita aloitteita vanhuspalveluohjelmasta. Myös vanhusneuvosto ja eläkeläisjärjestöt ovat sitä vaatineet. Sote-virastokin heräsi lopulta keväällä ja kokosi ryhmän valmistelemaan ikäohjelmaa, mutta apulaiskaupunginjohtaja ei halua tuoda sitä valtuustoon.
– Miksi, pelkääkö apulaiskaupunginjohtaja, että valtuusto ryhtyy leikkaamisen sijasta kehittämään palveluja, jota lakikin edellyttää, Hakanen kysyy.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Mitä sinä olisit valmis tekemään ihmisen ja luonnon riistämisen lopettamiseksi? Hienoa, että sinulla on Tiedonantaja käsissäsi. Olet tarttunut marxilaiseen työvälineeseen. Tämän numeron kannessa nuoret ovat nousseet puuhun. ”Piti saada näkyvä paikka pääministeri Petteri Orpon edustusasunnon edessä järjestetyssä mielenosoituksessa.”
Chilestä Suomeen muuttaneen kirjailijan ja metsäteollisuuden parissa vuosikymmeniä toimineen Luis Astorgan kirja Ikuisesti Suomi: Chileläisen pakolaisen muistelmat julkaistiin tilaisuudessa, joka muistutti enemmän yhteisöllistä heräämistä kuin kirjallista muodollisuutta.
SKP:n rauhanryhmän aktiivi Mervi Grönfors ei niele militaristista selittelyä siitä, että aseet takaisivat turvallisuuden. Hänen mukaansa koko Euroopan keskustelua leimaa vaikeneminen aseiden rumasta kääntöpuolesta. Grönfors peräänkuuluttaa järjen ääntä, rauhanpolitiikkaa ja inhimillisiä ratkaisuja – ei lisää panssareita, ei pelon propagandaa.