Ihmisoikeuksista Aasiassa
Britti-imperiumin perinnön pitkä varjo
Aasian taloudellisen vallankasvu on kiihtynyt viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Onko kuitenkin Aasian maiden talousuutisten varjoon jäänyt maanosan ihmisoikeustilanne? Into Kustannuksen kirja Ihmisoikeudet Aasiassa valottaa, niin sanotun Aasian vuosisadan pimeätä puolta.
Kun kirjan nimi on Ihmisoikeudet Aasiassa ja se on ohut taskuun sopivaa kokoa, niin voidaan olettaa, ettei kysymyksessä ole kaiken kattava selvitys Aasian ihmisoikeustilanteesta. Kirja koostuukin lähinnä eri kirjoittajien yksittäisistä esimerkkitapauksista, kuten ydinvoimalaprojektin vastustamisesta Intiassa, lapsityövoiman tilanteesta Kaakkois-Aasian alueella sekä Suomessa marjanpoimintaa harjoittaneiden thaimaalaisten asemasta. Kirjan tekijöiltä ratkaisu on hyvä, sillä näin on saatu tiivis paketti, jonka lukemiseen menee tunteja eikä viikkoja. Teoksen nimi on siinä mielessä harhaanjohtavaa, että pääpaino on selvästi Kaakkois-Aasiassa. Vaikka entinen ihmisoikeusrikkomuksia Aasiassa tapahtuu Lähi-idässä, kirjassa ei ole kuitenkaan yhtään lukua alueesta.
Kehitysyhteistyön näkökulmaa
Suurimmalla osalla kirjan kirjoittajista on vahva kehitysyhteistyötausta ja se näkyy teksteissä sekä hyvässä että huonossa. Hyvässä siinä mielessä, että suurin osa kirjoittajista on asunut useita vuosia Aasiassa ja toiminut paikallisten ihmisten kanssa, mutta huono puoli on, että turhankin usein kirjassa päädytään köyhimmistä köyhimmät vastaan viranomaiset -asetelmaan, jolloin laajemmat ja jopa todelliset syyt ihmisoikeusrikkomuksiin jäävät käsittelemättä eri tapausten kohdalla.
Kirjassa on hyvä ja informatiivinen luku, jossa käsitellään kuinka Iso-Britannia loi pohjaa siirtomaakaudellaan Kaakkois-Aasiassa nykyisille etnisille ja uskonnollisille konflikteille. Brittien hallintomenetelmiin siirtomaissa kuului jakaa väestö lukuisiin erilaisiin ryhmiin ja peluuttaa näitä toisiaan vastaan. Tämä kuuluisa britti-imperiumin hajota ja hallitse -taktiikka loi aivan uusia etnisiä ja uskonnollisia ryhmittymiä. Vaikka britti-imperiumi romahti jo puoli vuosisataa sitten, niin heidän tekemäänsä jaottelua ei ole vieläkään purettu kaikilta osin niin Kaakkois-Aasiassa kuin muuallakaan. Päinvastoin, varsinkin kylmänsodan aikana Kaakkois-Aasian diktaattori ja oligarkit eivät ainoastaan ylläpitäneet jaotteluita, mutta myös lisäsivät jännitteitä eri ryhmien välille.
Thaimaan marjanpoimijat
Kirjan teksteistä Suomeen eniten liittyvä on Li Anderssonin kirjoittama luku Mätä marjateollisuus. Viime vuonna paljon kohua ja tunteita herätti thaimaalaisten marjanpoimijoiden kohtelu. Se että samasta aiheesta oli kotimaan uutisena sekä Suomessa että Thaimaassa osoitti kuinka ihmisoikeusloukkaukset ylittävät maiden rajat.
Thaimaa on tiukasti jakaantunut köyhään pohjoiseen ja rikkaaseen etelään. Suurin osa marjanpoimijoista tulee pohjoisesta, kun taas merkittävä osa niistä thaimaalaisista välikäsistä – muun muassa rahanlainaajat, ”välitysfirmat” ja yhteyshenkilöt suomalaisiin marjanpoimintayrityksiin sekä lähetystötyöntekijät – ovat etelästä.
Thaimaata on perinteisesti hallinnut rikkaiden mahtisukujen oligarkia, jotka ovat rautaisella otteella kontrolloineet maata. Oligarkit ovat pitäneet huolta, että Thaimaan hurja talouskasvu on hyödyttänyt eniten rikasta eliittiä ja keskiluokkaa, joista suurin osa asuu Etelä-Thaimaassa tai Bangkokissa. Suurin osa thaimaalaisista on köyhiä joilla on jatkuva epävarmuus elämän perusedellytyksistä: asunnosta, ruuasta, lääkkeistä ja lasten koulumaksuista. Sanotaan, että epätoivoiset ajat ajavat ihmisiä tekemään epätoivoisia tekoja. Thaimaassa tästä kuuluisin esimerkki on yli kaksi miljoonaa seksityöläistä.
Edellä mainittuja Anderssonin kirjoituksessa ei käydä kuin viitteellisesti läpi. Esimerkki siitä, että kirja ennemminkin on hyvä johdatus ihmisoikeuskysymyksiin Aasiassa ja jää lukijan valittavaksi ja vastuuksi hakea lisää tietoa vaikkapa Internetistä. Joka tapauksessa kirjaa voi suositella varauksetta kaikille jotka haluavat kartuttaa tietoa Aasiasta.
AHTI TAPIOLA
Niskanen Eija (toim.): Ihmisoikeudet Aasiassa. Into Kustannus 2014. 148 sivua.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.