Israelin rauhanliike kaipaa solidaarisuutta
Ei uskoisi, että edessäni istuva rento ja charmikas, noin kuusikymppinen herrasmies on monen mielestä Israelin vihatuin henkilö. Pitkän linjan journalisti Gideon Levy on ansainnut tittelinsä tinkimättömällä työllä palestiinalaisten hyväksi.
Haaretz-lehdessä vuodesta 1982 kirjoittanut Israelin miehityspolitiikan arvostelija osallistui alkuviikosta Suomessa järjestettyyn Rauhanfoorumiin yhdessä palestiinalaistutkija Mouin Rabbanin kanssa.
Levy kertoo Tiedonantajan haastattelussa, että Israelin rauhanliikkeen tilassa ei ole ollut kehumista 2000-luvun alussa koetun palestiinalaisten toisen kansannousun eli intifadan jälkeen.
– Israelissa on useita erilaisia ryhmiä, kuten ICAHD (Israeli Committee Against House Demolitions) sekä Anarkistit muuria vastaan, mutta valitettavasti niillä ei ole juurikaan vaikutusvaltaa ja ne ovat marginaalisia, toteaa Levy.
Tästäkin syystä kansainvälinen solidaarisuus on erittäin tärkeää. Levy ei usko, että Israelin yhteiskunta muuttuu itsestään: tarvitaan painetta maan ulkopuolelta.
Levy kertoo olevansa vaikuttunut suomalaisten Palestiina-aktiivien tiedon tasosta ja omistautumisesta. Palestiinalaisten ongelmat otetaan täällä vakavasti.
LUE KOKO HAASTATTELU 7.2. ILMESTYNEESTÄ TIEDONANTAJASTA
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Israelin tiedusteluministeriön laatimassa asiakirjassa, jonka koko sisältö julkaistiin Mekomit-verkkojulkaisussa viime viikolla, suositellaan Gazan kaistan väestön pakkosiirtoa Siinaille pysyvästi ja kehotetaan valmistelemaan kansainvälistä yhteisöä hyväksymään siirto. Asiakirjassa ehdotetaan myös Gazan asukkaille suunnattua kampanjaa, joka "motivoi heitä hyväksymään suunnitelman".
Turkin kommunistisen puolueen pääsihteeri Kemal Okuyan avaa poliittisen Islamin merkitystä poliittisena voimana. Palestiinalaisten vastarinnan pelkistäminen pelkkään Hamasiin on vakava virhe. Sekulaari yhteiskunta on välttämätön edellytys edistykselle myös Islamilaisessa maailmassa.
Harva on kuullut lokakuun 17. päivän tapahtumista Pariisissa vuonna 1961. Pariisin poliisi kidutti tuhansia ihmisiä ja satoja murhattiin poliisin toimista raa’asti. Kaikki tämä suunnitelmallisesti. Maailma vaikeni yli 30 vuotta asiasta, ja vieläkään Ranskan valtio ei ole ottanut vastuuta Pariisin verilöylystä. Miksi näin?