Israelin rauhanliike kaipaa solidaarisuutta
Ei uskoisi, että edessäni istuva rento ja charmikas, noin kuusikymppinen herrasmies on monen mielestä Israelin vihatuin henkilö. Pitkän linjan journalisti Gideon Levy on ansainnut tittelinsä tinkimättömällä työllä palestiinalaisten hyväksi.
Haaretz-lehdessä vuodesta 1982 kirjoittanut Israelin miehityspolitiikan arvostelija osallistui alkuviikosta Suomessa järjestettyyn Rauhanfoorumiin yhdessä palestiinalaistutkija Mouin Rabbanin kanssa.
Levy kertoo Tiedonantajan haastattelussa, että Israelin rauhanliikkeen tilassa ei ole ollut kehumista 2000-luvun alussa koetun palestiinalaisten toisen kansannousun eli intifadan jälkeen.
– Israelissa on useita erilaisia ryhmiä, kuten ICAHD (Israeli Committee Against House Demolitions) sekä Anarkistit muuria vastaan, mutta valitettavasti niillä ei ole juurikaan vaikutusvaltaa ja ne ovat marginaalisia, toteaa Levy.
Tästäkin syystä kansainvälinen solidaarisuus on erittäin tärkeää. Levy ei usko, että Israelin yhteiskunta muuttuu itsestään: tarvitaan painetta maan ulkopuolelta.
Levy kertoo olevansa vaikuttunut suomalaisten Palestiina-aktiivien tiedon tasosta ja omistautumisesta. Palestiinalaisten ongelmat otetaan täällä vakavasti.
LUE KOKO HAASTATTELU 7.2. ILMESTYNEESTÄ TIEDONANTAJASTA
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Kun Euroopan johtajat puhuvat vapaudesta, Ranskan kommunistinuoret (MJCF) kysyvät: kenen vapaudesta on kyse, kun aseet puhuvat ja pääoma hyötyy? Ranskalaisnuorten kannanotto paljastaa sodan todelliset voittajat – asefirmat, jälleenrakennusmarkkinat ja EU:n federalistiset haaveet – samalla kun työväenluokka kantaa ruumiiden ja budjettileikkausten taakan. Sota Ukrainassa ei ole kansojen etu, vaan pääoman projekti, jossa rauhan mahdollisuus tukahdutetaan taloudellisen hyödyn nimissä. Uudissana sotahyötytalous kuvaa järjestelmää, jossa konflikti ei ole poikkeus vaan tuottoisa normaali.
Tšekin hallitus valmistelee lakimuutosta, joka mahdollistaisi kommunistisen liikkeen kriminalisoinnin – ja samalla vaarantaisi työväenluokan sananvapauden, järjestäytymisoikeuden ja poliittisen toimijuuden koko Euroopassa. Onko demokratia enää muuta kuin eliitin hallitsema äänestysteatteri, jos vaihtoehtoisen yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen voidaan tuomita rikoksena? Kapitalismin kriisissä vellova valtakoneisto reagoi opposition nousuun rajoittamalla vapautta, ja hyökkäyksen kärki kohdistuu niihin, jotka eivät suostu markkinoiden maailmaan – kommunisteihin, järjestäytyneeseen työväkeen ja kansanliikkeisiin.
Italialainen USB-ammattiliitto on ilmoittanut, ettei se aio palvella Cosco Pisces -konttialusta, jos käy ilmi, että se kuljettaa sotamateriaalia Israelin toimintaan. Genovan ja Ligurian satamissa kytee konflikti, jossa työväenluokan edustajat asettuvat pääoman globaalia logistiikkaa ja Israelin sotapolitiikkaa vastaan. Toimenpiteet perustuvat luokka-solidaarisuuteen ja kansainväliseen rauhanliikkeeseen, jotka vastustavat aseiden kuljettamista Euroopan satamien kautta sotatoimialueille.