Israelin rauhanliike kaipaa solidaarisuutta
Ei uskoisi, että edessäni istuva rento ja charmikas, noin kuusikymppinen herrasmies on monen mielestä Israelin vihatuin henkilö. Pitkän linjan journalisti Gideon Levy on ansainnut tittelinsä tinkimättömällä työllä palestiinalaisten hyväksi.
Haaretz-lehdessä vuodesta 1982 kirjoittanut Israelin miehityspolitiikan arvostelija osallistui alkuviikosta Suomessa järjestettyyn Rauhanfoorumiin yhdessä palestiinalaistutkija Mouin Rabbanin kanssa.
Levy kertoo Tiedonantajan haastattelussa, että Israelin rauhanliikkeen tilassa ei ole ollut kehumista 2000-luvun alussa koetun palestiinalaisten toisen kansannousun eli intifadan jälkeen.
– Israelissa on useita erilaisia ryhmiä, kuten ICAHD (Israeli Committee Against House Demolitions) sekä Anarkistit muuria vastaan, mutta valitettavasti niillä ei ole juurikaan vaikutusvaltaa ja ne ovat marginaalisia, toteaa Levy.
Tästäkin syystä kansainvälinen solidaarisuus on erittäin tärkeää. Levy ei usko, että Israelin yhteiskunta muuttuu itsestään: tarvitaan painetta maan ulkopuolelta.
Levy kertoo olevansa vaikuttunut suomalaisten Palestiina-aktiivien tiedon tasosta ja omistautumisesta. Palestiinalaisten ongelmat otetaan täällä vakavasti.
LUE KOKO HAASTATTELU 7.2. ILMESTYNEESTÄ TIEDONANTAJASTA
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Caracasissa pidetty antifasistinen konferenssi kokosi yli tuhat aktivistia 76 maasta ja päättyi uuden kansainvälisen vallankumouksellisen verkoston perustamiseen. Liike, joka puolustaa työväenluokan oikeuksia, osallistavaa demokratiaa ja rauhaa, tavoittelee fasismin, uusfasismin, rasismin, kolonialismin ja imperialismin kaikista muodoista vapautumista.
Retoriikan ja psykologisen profiloinnin lisäksi meidän on ymmärrettävä syvällisemmin niitä yhteiskunnallisia voimia, jotka tukevat romanialaista äärioikeistolaista poliitikko Călin Georgescua ja hyötyvät hänen nousustaan. Tässä poliittista valtaa tavoittelevien ja oikeuksiaan menettäneiden eliittien liitossa on nationalistisen oikeiston poliittisen hankkeen ydin.
Kun uusista EU:n jäsenkandidaateista neuvottelu nostaa sopimusten uudistamisen poliittiselle agendalle, on päättäjillä se käsitys, että laajentumista tulisi lähestyä “geopoliittisena strategisena investointina”. Eurooppalaisen vasemmiston tulisi kuitenkin kyetä vastaamaan vaihtoehtoisen vision esittämisen haasteeseen.