Jukka Takalo taistelee pelon ilmapiiriä vastaan

Laulaja-lauluntekijä Jukka Takalon kesä on mennyt vuorotellen keikalla ja lomaillessa. Uutisia Takalo on seurannut etupäässä netistä. Hän on havainnut, miten suomalaisessa yhteiskunnassa velloo pelon ilmapiiri.

– Tavalliset ihmiset alkavat pelätä. Se on huolestuttavaa, Takalo toteaa.

Hän nostaa esimerkiksi Oulussa kesällä tapahtuneen raiskauksen, jonka ympärillä alkoi sosiaalisessa mediassa velloa erilaisia vääriä tietoja, huhuja ja vihapuhetta. Kiivaimmat väittelijät syyttivät raiskauksesta maahanmuuttajia, vaikka poliisin mukaan tekijä oli kantasuomalainen.

Suomirokkia

Jukka Takalo aloitti uransa 1980-luvulla perustetussa Aknestik-yhtyeessä. Parin omakustanteen jälkeen Aknestik pääsi suomirockin legendaarisen Poko-yhtiön listoille, samaan talliin muun muassa Eppu Normaalin ja Popedan kanssa.

Takalo muistelee, että yhtyeen alkuaikoina meno oli nuorekasta ja viatonta.

– Se oli enemmän sellaista bändin leikkimistä.

Aknestik niitti kohtalaista menestystä. Takalon mukaan keikoilla kävi hyvin väkeä ja levytkin myivät, vaikka aivan listakärkeen ei ylletty.

Poikkeuksellisen suureksi hitiksi nousi vuonna 1998 levytetty korvamato Suomirokkia. Kotimaisen populaarimusiikin kunniakkaalle historialle kumartava kappale on yhä jatkuvassa radiosoitossa ja varmasti eräs lauletuimpia karaokehittejä.

Takalon mukaan Suomirokista ei ole tullut taakkaa: kappaletta on edelleen hauska soittaa livenä.

– Kyseessä ei ole vitsi vaan tosissaan ja sydänverellä tehty biisi. On hienoa, että on voinut tehdä kappaleen, joka uppoaa kansakunnan tajuntaan ja koskettaa niin monia, sanoo Takalo.

Martinniemi

Aknestik laittoi pillit pussiin vuosituhannen alussa. Bändikaverit eivät enää soittohommista innostuneet, mutta Takalosta oli vuosien varrella kuin varkain kasvanut alan ammattilainen. Ajatus soolouralle siirtymisestä ei tuntunut hullummalta.

Samoihin aikoihin Takalo muutti takaisin kotipaikkakunnalleen Haukiputaalle. Oulussa ja pääkaupunkiseudulla pitkään asuneelle muusikolle paluu kotiseudulle oli sekä fyysinen että mentaalinen siirtymä.

Aknestikin kappaleet ovat romanttisen naiveja ja tarttuvia pop-ralleja, joiden teksteistä kantaaottavuutta saa hakemalla hakea. Pienen paikkakunnan ilmapiiri houkutteli Takalon tarttumaan soolotuotannossaan aikaisempaa yhteiskunnallisempiin teemoihin.

– Olinhan itsekin teininä ollut rauhanmarsseilla, mutta 1990-luvulla se ei tuntunut coolilta. Poliittinen herääminen tapahtui, kun muutin Haukiputaalle, kertoo Takalo.

Tuli tarve ottaa kantaa. Syntyi muun muassa kappale Martinniemi, jossa Takalo ottaa kantaa paikallisen sahan sulkemiseen ja työttömyyteen. Se on eräänlainen kunnianosoitus 1990-luvun teollisuudelle, joka valitettavasti monilla paikkakunnilla on vain muisto.

Jokainen on vähän homo

Jukka Takalon soolouran suurin hitti ajoittuu muutaman vuoden taakse. Takalon ystävä, ohjaaja Mika Ronkainen oli tekemässä dokumenttielokuvaa maailman pohjoisimmasta rugby-joukkueesta. Elokuvassa on kohtaus, jossa pukuhuoneessa kommentoidaan seksuaalisuutta.

– Se oli englanninkielinen repliikki, jonka suomeksi menee jotenkin että ”jokainen on vähän homo”. Tuo hokema jäi mieleen. Tein kappaleesta version, jossa oli pelkkä kertosäe. Ajattelin tarjota sitä Mikalle, jos elokuvassa olisi tarvittu biisiä, muistelee Takalo.

Elokuvaan biisinraakile ei päätynyt. Sen sijaan keikalla ”homo-biisi” alkoi saada suosiota. Aikansa pelkkää kertosäettä hokenut Takalo päätti sanoittaa kappaleeseen säkeistöt, ja tuloksena oli hitti. Lopullinen niitti tuli, kun Jokainen on vähän homo soi YLE:n A2 Studion homokeskusteluillassa. Takalon kappaleesta tuli kuin puolivahingossa tunnuslaulu seksuaalisen tasa-arvon puolesta kamppaileville.

– Tarttuvan biisin kautta asia jää paremmin ihmisten mieleen. Teen muutenkin kappaleita kuplettifiiliksellä, eikä sanomaa teksteissä mitenkään vältellä, toteaa Takalo.

Asetta ei tylsytetä

Tiedonantaja-festivaalille Takalo sanoo tulevansa mielellään keikalle. Hän ei mihin tahansa pyyntöihin ole suostunut.

Tietty taso Takalolla on myös kappaleiden suhteen. Kynnys ottaa kantaa on korkealla.

– En halua turhaan tehdä kantaaottavia biisejä, ettei ase tylsy, hän toteaa.

Vaikka Suomessa ratsastetaan pelon ilmapiirillä, näkee Takalo paljon myös toivoa. Vaikka vastakkainasettelu tuntuu vahvalta, niin kansan parissa se ei ole niin jyrkkää kuin voisi netin perusteella päätellä. Takalo on huomannut, että jos ihmisten kanssa jaksaa jutella pintaa syvemmältä, alkavat ennakkoluulot ja luutuneet asenteet murtua.

– Ja haukiputaalainen perussuomalaisten äänestäjäkin uskaltaa rallatella ”homo-biisiä”, naurahtaa Takalo. 

Tiedonantaja-festivaali Jyväskylässä la 17.10. >>>