Kamppailu hallituksen sote-mallia vastaan jatkuu
Pääomat hakevat kuntien järjestämistä palveluista uusia markkinoita ja arvonlisäyksen mahdollisuuksia.
Suurpääoman valta nojaa Hakasen mukaan ennen muuta sen asemiin taloudessa.
– Tämä tarkoittaa perusoikeuksien alistamista yhä laajemmin kapitalistiselle voitontavoittelulle, sanoo SKP:n ja Helsinki-listojen kaupunginvaltuutettu Yrjö Hakanen.
Hakanen alusti Helsingissä Kirjan talolla järjestetyssä paikallispolitiikan seminaarissa lokakuun alussa.
Suurpääoman valta nojaa Hakasen mukaan ennen muuta sen asemiin taloudessa.
– Julkisten palvelujen yksityistämisen kautta pääoma laajentaa oman valtansa perustaa ja kaventaa demokratian piiriä. Kuvaavaa on, että samaan aikaan kun kuntien terveyspalveluja karsitaan, nousee yksityisiä terveysasemia kuin sieniä sateella. Ja kokoomuslaiset poliitikot siirtyvät niiden johtotehtäviin.
Hän muistuttaa, että kunnallista demokratiaa ja sen taloudellista perustaa on jo kavennettu monin eri tavoin: yhtiöittämällä ja yksityistämällä toimintoja, valtion rahoituksen leikkaamisella ja valtiovarainministeriön tiukentuneella budjettiohjauksella sekä kilpailuttamalla ja ulkoistamalla palvelujen tuottamista.
Toteutuuko demokratia?
Suomen perustuslakiin on kirjattu varsin laajat perusoikeudet, kuntien itsehallinto ja mahdollisuus maakuntien itsehallintoon. Aiemmat sote-mallit kaatuivatkin siihen, että ne olivat ristiriidassa perustuslain kanssa. Siksi Juha Sipilän hallituksen esitykseen sote- ja maakuntahallinnosta on kirjattu vaaleilla valittava maakuntavaltuusto.
Hakanen epäilee, toteutuuko kaikesta huolimatta sittenkään perustuslain edellyttämä itsehallinto ja demokratia sen enempää maakunnan kuin kunnan osalta. Kunnat ja maakunta eivät voi itse tuottaa palveluja, joten valtaa valuu yksityiselle sektorille. Myös rahoituksen suhteen sekä maakunta että kunta ovat heikoilla.
Hakanen muistuttaa, että vaikuttaminen vaaleissa kuntiin ja maakuntiin on kuitenkin tärkeä osa demokratian ja työväen etujen puolustamista. Kunnissa ja maakunnissa on mahdollista vaikuttaa palveluihin, asumiseen, liikenteeseen ja vaikkapa kaavoitukseen. Niissä voi myös puolustaa työntekijöiden oikeuksia.
SKP:n vaihtoehto sote-uudistukselle
Hakanen ounastelee, että kuntavaaleissa saattaa itää uusi kuntakapina. Aiemmin jo Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginjohtajat ja –hallitukset esittivät pääkaupunkiseudulle erillistä sote- ja aluehallintoa. Siinä päätösvalta peruspalveluista säilyisi kunnilla ja ne voisivat myös tuottaa palveluja itse. Sipilän hallitus kuitenkin torjui pääkaupunkiseudun esityksen.
Hakasen mielestä on syytä jatkaa hallituksen sote-esityksen, erityisesti yhtiöittämisen ja lähipalvelujen alasajon vastustamista.
– Puolueilta on vaadittava selkeää irtaantumista hallituksen sote-linjoista ja lupaukset laittaa ne uusiksi vaalien jälkeen.
SKP:n vaihtoehto sote-uudistukselle on edelleen ajankohtainen. Kommunistien paikallishallinnon mallissa kunnat huolehtivat pääosasta peruspalveluja ja loisivat puitteet myös lähidemokratialle. Näin peruspalveluja voidaan kehittää asukkaita kuullen, kunnan eri osien tarpeet huomioon ottaen ja ensisijassa kunnan itse tuottamina lähipalveluina.
Jos kunnallisvero muutetaan progressiiviseksi ja ulotetaan koskemaan myös pääomatuloja, voisi kunta vastata pääosin myös näiden palvelujen rahoituksesta.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Orpo-Purran hallitus myy yleistukea hallinnollisena yksinkertaistuksena, mutta työväenluokan näkökulmasta kyse on jostain aivan muusta: sosiaaliturvasta tehdään kontrollin ja leikkausten väline, jossa nuori työtön mitataan perheen tuloyksikön kautta eikä yksilönä. Samalla kun pääoma saa vapaat kädet budjettikuriin ja markkinoistamiseen, työntekijöiltä ja opiskelijoilta viedään itsenäisyyden ja ihmisarvon edellytykset. Kysymys kuuluu: kenen arkea helpotetaan ja kenen elämää vaikeutetaan, kun sosiaaliturva muutetaan oikeudesta ehtojen varaan annetuksi armopalaksi? SKP:n SOTE-ryhmän vaihtoehto – 1500 euron perusturva ilman karensseja ja tarveharkintaa – piirtää näkyviin todellisen jakolinjan: leikkausten Suomi vai ihmisarvoinen turva kaikille.
Miksi etuoikeutettu, keskiluokkainen nuori kykeni sanomaan ääneen sen, mitä moni työväenluokkainen ei enää uskalla? Politiikan tutkija Angelina Giannopoulou väittää Transform! Europen julkaisussa, että Greta Thunbergin radikaali ilmastoaktivismi ei ollut vain huuto ilmastokriisin edessä, vaan suora haaste pääoman valta-asemalle ja yhteiskunnalliselle välinpitämättömyydelle. Kun nuoret kieltäytyvät neutraaliudesta ja yhdistävät kamppailunsa kolonialismin, rasismin ja sosiaalisen eriarvoisuuden vastaiseksi liikkeeksi. Paljastivatko nuoret myös vasemmiston kyvyttömyyden tunnistaa omaa luokkasokeuttaan.
Miksi osuustoiminnallinen Tradeka, jonka juuret ovat työväenliikkeessä, sijoittaa aseisiin? Samaan aikaan, kun rauhan ja aseidenriisunnan periaatteet rapautuvat globaalisti, myös suomalaiset sijoittajat – kuten Tradeka – ovat alkaneet nähdä aseteollisuudessa "positiivisia mahdollisuuksia". Työväenluokan varallisuutta hallinnoidaan nyt tavalla, joka palvelee sotataloutta ja pääomaa – ei osuuskunnan jäseniä. SKP:n Yrjö Hakanen vaatii, että Tradeka sulkee asetuotannon kokonaan pois sijoituksistaan ja ryhtyy kehittämään vaihtoehtoisia rahastoja, joissa vaikuttavuus korvaa militarismin.
- 1 / 330
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?
Luonto ei ole vain stressinlievityksen keidas, vaan poliittinen tila, jossa ihminen kohtaa itsensä. Turun yliopiston uusi tutkimus avaa luonnon merkitystä eudaimonisen hyvinvoinnin näkökulmasta – syvyytenä, toimijuutena ja yhteytenä. Ekokriisi haastaa nuorten itsehyväksynnän ja synnyttää ekosolidaarisuutta.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.