– Valta on ay-liikkeessä keskittynyt harvojen käsiin ja pieni porukka on taivuteltavissa huonojen sopimusten taakse, sanoo joensuulainen JHL-aktiivi Martti Vaskonen.
Kehitteillä soten kaltainen soppa
Sipilän porvarihallitus kuohuttaa tunteita ja aiheuttaa vihanpurskahduksia: uusi kansaa kurittava, valkoisena hohtava sivu on jälleen hallituspäiväkirjassa käännetty ja otettu astetta järeämmät aseet käyttöön. Nyt raideliikennettä ollaan hallituksen oikeistolaisen ideologian ja sen uusliberalistisen politikoinnin seurauksena avaamassa kilpailulle vuoteen 2026 mennessä. Ennen tätä VR pirstotaan kolmeen osaan ja junaliikenne jaetaan viiteen osaan, jotka valtio antaa hallituksen bisnesajattelun mukaisesti yksityisten yritysten hoidettavaksi tarjouskilpailun perusteella. Kansallisomaisuutta ei käytetä ihmisten tarpeisiin, vaan tavoitteena on suurpääoman ja sen intressien turvaaminen.
Hallituksen kaavailujen ideologisena pääarkkitehtina toimii suomalaisen uusliberalismin ylipapitar ja soihdunkantaja, liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner. Reilu viikko sitten Berner astui ulos ”junan vessasta” ovet paukkuen paheksuntaa aiheuttaneilla ja löyhkäävillä kannanotoillaan. Bernerin yksityistämisvimma ei näytä laantuvan: tällä kertaa markkinatalouden totaaliseen vapauteen ja uusliberalismin nimeen kirkkouskovaisen tavoin vannovan miljonääri-ministerin tähtäimessä on rautatieliikenne. Mikäli hallitus kykenee saavuttamaan tavoitteensa, kärsivät siitä erityisesti suomalaiset veronmaksajat, joukkoliikenteen matkustajat ja rautateiden työntekijät, mutta myös elinkeinoelämä.
Veturimiesten liitto ryhtyi välittömästi ärhäköihin toimenpiteisiin: se aloitti poliittisen työtaistelun maanantaina Sipilän hallituksen liikenne- ja omistajapolitiikkaa vastaan! Tiedonantaja tavoitti työtaistelun keskeltä Peter Björklöfin. Kommunistina tunnettu Björklöf on VR:n lähiliikenneyksikön eli JHL:ään kuuluvien lähiliikennekonduktöörien pääluottamusmies.
Ideologisilla intohimoilla kohti raakaa ryöstöä
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner ilmoitti, että rautateiden henkilöliikenne avataan asteittain kilpailulle vuoteen 2026 mennessä.
"Hallituspuolueet toteuttavat tässäkin tapauksessa yksissä tuumin kokoomuslaista politiikkaa, sen puolueohjelmaa ja ideologiaa."
– Sain kuulla asiasta muutamaa tuntia ennen Bernerin tiedotustilaisuutta. Hallituksen kilpailuttamisintoilu on valinta, joka perustuu puhtaasti ideologisiin intohimoihin. Hallituspuolueet toteuttavat tässäkin tapauksessa yksissä tuumin kokoomuslaista politiikkaa, sen puolueohjelmaa ja ideologiaa.
– Suomi on pinta-alaltaan varsin laaja maa ja meiltä löytyy vain noin viisi ja puoli miljoonaa asukasta: tämä on vähän. Tilanne olisi raideliikenteen kohdalla toisenlainen, mikäli asukkaita olisi samalla pinta-alalla esimerkiksi 50 miljoonaa ja rataverkko kaksiraiteista. Tällöin Bernerin ja kumppaneiden kaavailuissa saattaisi olla jotakin perää, mutta kun vallitsevat realiteetit otetaan huomioon, niin niitä voidaan pitää täysin järjettöminä ja perustelemattomina: edessä saattaa olla vielä soteakin pahempi soppa!
Ennen kilpailulle avaamista VR:ää ollaan pilkkomassa kolmeen osaan kiinteistöjen, kunnossapidon ja kaluston osalta.
– Kun tukitoiminnot eriytetään, niin esimerkiksi kaluston osalta imetään VR kuivaksi siten, että osa taloudellisista tuloksista jaetaan muiden toimijoiden ja kilpailijoiden käyttöön. Hallitus pyrkii siihen, että muut toimijat pääsevät kilpailemaan VR:n kanssa sillä kalustolla, minkä se on vuosikymmenten saatossa hankkinut. VR on liipaisimella, kun sen kalustoa ollaan viemässä: tämä on mielestäni raakaa ryöstöä!
– Kilpailuttamisen seurauksena halutaan varmistaa muun muassa se, että uusien junaoperaattoreiden ei tarvitse rakentaa esimerkiksi omia varikoitaan, vaan he pääsevät valmiiksi katettuun pöytään ja sitä kautta poimimaan rusinat pullasta. Kilpailutus toteutetaan markkinoiden ehdoilla ja siten mahdollistetaan se, että yksityiset toimijat pääsevät ratsastamaan valtion omistamalla kalustolla ja tekemään taloudellista voittoa. Valtion omaisuudesta ollaan tekemässä yksittäisten toimijoiden voitontavoittelun välikappale.
Koelaboratorio
Helsingin lähijunaliikennettä on valmisteltu kilpailulle muutaman vuoden ajan HSL:n toimesta. Hallituksen runnomassa hankkeessa ensimmäisenä ollaan kilpailulle vapauttamassa Etelä-Suomen taajamajunaliikennettä, eli Helsingistä Tampereelle, Lahteen ja Kouvolaan sekä Kotkaan saakka kulkevat taajamajunat, pois lukien Hangon ja Karjaan välinen taajamajunaliikenne.
"Tähänastisia tuloksia kilpailuttamisesta ei voida pitää henkilökunnan ja matkustajien perspektiivistä kovinkaan mairittelevina."
– Tämä tarkoittaa sitä, että Etelä-Suomen taajamajunaliikenne on eräänlainen koelaboratorio, missä katsotaan, mitä kilpailutuksella saadaan aikaiseksi ja mitä sen nimissä voidaan tehdä. HSL:n kilpailutusvalmistelut ovat jo osoittaneet, että aikamoisiin koettelemuksiin ovat matkustajat sen myötä joutuneet: lipunmyynti on junissa lopetettu ja henkilökuntaa sen seurauksena vähennetty. Tähänastisia tuloksia kilpailuttamisesta ei siis voida pitää henkilökunnan ja matkustajien perspektiivistä kovinkaan mairittelevina.
Berner maalaa ideologisissa visioissaan kilpailuttamisesta ruusuista kuvaa ja vahvistaa siten oikeistolaista hegemonia-asetelmaa vapaiden markkinoiden autuaaksi tekevistä vaikutuksista, joista ”kaikki hyötyvät”. Hän on todennut uusliberalististen oppien mukaisesti muun muassa, että VR:n kilpailutus tarkoittaa yksittäiselle kuluttajalle parempaa palvelutasoa, matalampia lippujen hintoja ja ennen kaikkea parempia aikatauluja.
– Kuten olen jo aikaisemmin todennut, niin Suomi on harvaan asuttu maa ja rataverkkomme on suurimmalta osin yksiraiteista. Muistutan hallituksen ministerikonkkaronkkaa siitä, että aikataulut määrittyvät matkustajamäärien mukaan eli siten, kuinka paljon kuljetettavia löytyy ja mikäli se ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa, niin sitä tuetaan yhteiskunnan varoin ja sillä mahdollistetaan liikkuvuus tasapuolisesti.
– VR:n pilkkomisen kohdalla tulisi muistaa se, ettei tehdä samoja virheitä, mitä aikanaan tehtiin Postin kohdalla: ensin Postipankki myytiin yksityiselle sektorille, tämän jälkeen Postia on revitty ja riepoteltu ja lopputulos näkyy: enää ei ole posteja, ei postitoimistoja saati -palveluita. Tämä ei myöskään ole johtanut edullisempiin hintoihin tai palvelun paranemiseen.
– Toisena esimerkkinä nostan esille sen, kun valtioyhtiön sähköverkko myytiin yksityiselle Carunalle: palvelu ei ole myynnin seurauksena parantunut, vaan sähkölasku on kasvanut huimasti. Berner on ministerinä toteuttamassa sellaisia päätöksiä ja ajamassa läpi ideologisia tavoitteitaan, joista hän ei myöhemmin joudu henkilökohtaiseen vastuuseen, olipa jälki kuinka rumaa tahansa.
Kokoomuksen puolueohjelman mukaista politiikkaa
Kokoomuksen talutushihnassa oleva porvarihallitus seisoo yhteisessä rintamassa Bernerin kaavailujen takana: muun muassa valtiovarainministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on ilmaissut tukensa Bernerin esitykselle rautateiden matkustajaliikenteen avaamisesta vaiheittain kilpailulle. Orpo on todennut tukevansa esitystä ja uskovansa markkinatalouteen ja kilpailuun, joiden hän arvioi olevan hyväksi asiakkaille: miten luonnehtisit Orvon väitteitä?
"En ole koskaan pettynyt porvareihin: jotta voisin pettyä, niin pitäisi olla jotain odotuksia heidän politiikkansa suhteen."
– Voiko kokoomuksen puheenjohtajalta muuta odottaa? Mielestäni ei voi, koska Bernerin esitykset ovat täysin linjassa kokoomuksen puolueohjelman ja ideologisten intohimojen kanssa. En ole koskaan pettynyt porvareihin: jotta voisin pettyä, niin pitäisi olla jotain odotuksia heidän politiikkansa suhteen.
– Rautatieliikenne on osa yhteiskunnan peruspalvelua: nyt tätä ollaan murskaamassa ja heittämässä romukoppaan Postin ja sähköyhtiön jatkoksi. Kansakunnan intresseihin ja sen luonteeseen kuuluu, että tietyt palvelut tuotetaan valtion toimesta eikä suinkaan markkinavoimien.
– Raideliikenteen kilpailuttaminen on osa kansallisomaisuuden ulosmyyntiä ja tuhoamista, jonka seurauksena meidän veronmaksajien omaisuudesta tehdään voitontavoittelun väline: VR:ää ollaan pilkkomassa markkinavoimien alttarilla! VR:n pitäisi olla kokonaan valtion omistuksessa: se olisi ainut järkevä ja ihmisiä tasapuolisesti kohteleva ratkaisu. Nyt yhteiskunnan rahoja ollaan ohjaamassa yritystoiminnan tukemiseen.
Bernerin mukaan kansainvälisten toimijoiden kiinnostusta Suomen henkilöjunaliikennettä kohtaan on tunnusteltu. Eri lähteiden mukaan kansainväliset yritykset ovatkin osoittaneet suurta mielenkiintoa Suomen henkilöjunaliikenteeseen: mitä tulee tapahtumaan, mikäli kansainvälisille suuryrityksille tarjotaan mahdollisuutta päästä kotimaisille markkinoille?
– Pääoma ja voitontavoittelijat haistavat aina rahan ja hakeutuvat sinne, missä sitä on saatavilla. Kun VR:llä ei ole Suomessa kilpailijoita, niin ne tulevat muodostumaan ulkomaisista yhtiöistä. Tällaisen kehityksen seurauksena kertyvät tulot päätyvät Suomen rajojen ulkopuolelle.
Mahdollisen uudistuksen seurauksena VR:stä pilkottavien yhtiöiden työntekijät siirtyvät vanhoina työntekijöinä uusiin yhtiöihin: miten tämä käytännössä vaikuttaa palkkoihin ja työehtoihin?
– Nyt myös VR yhtiönä valmistautuu kilpailuun ja sen voittamiseen. Tämä tulee johtamaan meno- ja leikkausjahtiin eli etsitään kohteita joissa voidaan säästää. Henkilökunnan palkat ja muut henkilöstömenot ovat ensisijainen kohde, kuten myös henkilökuntamitoitus. Mikäli taistelua ei aloiteta, päädytään tilanteeseen, missä työntekijä tekee surkeilla työehdoilla ja palkalla työtä, olipa haalarissa minkä firman nimi tahansa.
– Onneksi meillä on ainakin vielä toistaiseksi rautatiealalla voimassa yleissitovat työehtosopimukset, joita pitää noudattaa, olipa kyseessä kotimainen tai kansainvälinen toimija. Ay-liikkeellä on siis edelleen tärkeä rooli työntekijöiden etujen ajajana ja syksyllä käynnistyvissä työmarkkinaneuvotteluissa on oltava tiukkana, eikä pidä lähteä mukaan yksittäisten ministereiden vouhotuksiin, vaan lähteä jatkossakin siitä, että työntekijöiden asema on sama firman nimestä riippumatta: työehdoista on pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa!
Poliittinen työtaistelu
Viime viikolla siirryttiin sanoista tekoihin: Veturimiesten liitto päätti järjestää poliittisen työtaistelun Sipilän hallituksen liikenne- ja omistajapolitiikkaa vastaan. Työtaistelun seurauksena junaliikenne pysäytettiin maanantai-illasta lähtien vaiheittain ja tiistaiaamuna junaliikenne oli täysin poikki. Kuljettajat palasivat töihin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Työtaistelussa olivat mukana kaikki VR:n ja HSL:n lähijunat sekä VR:n kauko- ja tavarajunat lukuun ottamatta Venäjän junaliikennettä.
– Poliittinen työtaistelu on tärkeä, mutta se ei vielä kaada hanketta saati hallitusta. Nyt on koottava voimat ja kamppailua pitää ehdottomasti jatkaa poliittisen työtaistelun jälkeen: siihen on erinomainen mahdollisuus lauantaina 2.9., kun Helsingissä järjestetään Joukkovoima -mielenosoitus hallituspolitiikkaa vastaan. Sinne kaikkien rautatietyöläisten olisi syytä lähteä marssimaan omine tunnuksineen ja banderolleineen, koska meillä on yhteinen vihollinen: Sipilän porvarihallitus, Peter Björklöf päättää.
JHL:ään kuuluva Raideammattilaisten osasto 51 piti kokouksen, missä se päätti antaa täyden tukensa Veturimiesten liiton mielenilmaisulle ja valmistautua vaikuttamaan niin, että rautateiden pilkkomista useiksi yhtiöiksi ei tapahtuisi. Osasto 51 vastustaa rautateiden pilkkomista ja osaston mukaan maan hallitus on tekemässä peruuttamatonta virhettä ja vaarantaa toiminnallaan rautateiden toimivuuden.
Kirjoittajan artikkelit
PAMin Joonas Tuomivaaran mukaan työväenliike tarvitsee konkreettisen vision paremmasta yhteiskunnasta. Pitää irrottautua uusliberaalin markkinatalouden ehdoista.
- Nyt jos koskaan Tiedonantajan kanssa pitää olla aktiivisesti ihmisten parissa, toteaa Tapio Siirilä.
- ‹ edellinen
- 3 / 30
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Tampereen teollisuusalueen suurin ammattiosasto Teollisuus7 ei hyväksy Israelin valtion Gazan alueen siviiliväestöön kohdistuvaa, Israelin suorittamaa, kansanmurhaan vertautuvaa väkivaltaa. Ammattiosasto lausui asiasta tällä viikolla.
Tuoreessa raportissa esitellään vuosina 2016–2023 tehdyn perinnebiotooppien eli perinneympäristöjen inventoinnin tulokset. Tieto Suomen perinnebiotoopeista on lisääntynyt 1990-luvusta, mutta hoidettuja perinnebiotooppeja on luontotyyppien ja lajiston säilymisen kannalta edelleen liian vähän. Monelle uhanalaiselle kasvi- ja hyönteislajille ne ovat ainoa mahdollinen elinympäristö.
Terveydenhuollon riittämättömät resurssit ja STEA-rahoituksen karsiminen sotejärjestöiltä osuvat kipeästi niihin vanhempiin, jotka saavat lapsensa tulevaisuudessa. Jo tällä hetkellä näkyvät ilmiöt, kuten vanhempien uupumus ja nuorten pahoinvointi, tulevat hyvin todennäköisesti lisääntymään.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.