Kipinää taiteeseen ja politiikkaan
Kotkalainen tekstiiliartesaani ja kuvataiteilija Milja Virtanen (omaa sukua Mäkinen) kantaa aina mukanaan luonnoslehtiötä inspiraation kipinän varalta.
Virtanen tekee satumaisia kuvia, joiden aiheet ovat peräisin unista, säätilasta tai vaikkapa radiossa soivasta kappaleesta. Syyskuussa hänen tuotoksiaan sai ihailla Kotkan Galleria Nikolaissa, ja jatkoa on luvassa ensi vuoden puolella.
Nuori taiteilija käyttää töissään akryylivärejä sekä pastelliliituja, vaikka sanoo pitävänsä melko voimakkaista väreistä. Suuri intohimo on myös lyijykynä.
– Lyijykynälläkin saa aikaan eri sävyjä, kun käyttää montaa eri kovuusastetta, muistuttaa Virtanen.
Poliittinen koti löytyi kommunismista
Toukokuussa Suomen kommunistisen puolueen keskuskomiteaan valittu Virtanen sai aatteen kipinän jo lapsuudenkodissa, missä kuunneltiin työväenlauluja ja kannatettiin kommunistisia arvoja.
– Olen löytänyt poliittisen kotini, enkä ole hetkeäkään katunut valintaani, hän sanoo.
Omassa taidettaan nuori nainen ei näe poliittisena.
– Melkein mistä tahansa aiheesta kyllä voi tehdä taidetta, miksei siis politiikastakin, pohtii Milja Virtanen.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Voiko taide olla vapauttavaa, jos sen rahoitus perustuu sortoon? Elokuvien jakeluyhtiö Mubi on joutunut kansainvälisen taiteilijayhteisön hampaisiin saatuaan 100 miljoonan dollarin sijoituksen Sequoia Capitalilta — pääomasijoittajalta, joka rahoittaa Israelin sotateknologiaa ja hyötyy Gazan kansanmurhasta. Taiteen kentällä käydään nyt luokkataistelua: voiko kulttuuri todella palvella työväenluokkaa ja sorrettuja, jos sen taustalla vaikuttavat globaalin pääoman intressit? Mubin tapaus paljastaa, kuinka kulttuurituotanto kytkeytyy yhä tiukemmin kansainväliseen rahoituslogiikkaan, jossa taide uhkaa muuttua pelkäksi pääoman kulissiksi. Kysymys kuuluu: kenen ääni saa kuulua, ja kenen kustannuksella?
Brasilian rauhanliikkeen ikoni Socorro Gomes esitti polttavan marxilaisen puheenvuoron Caracasin kansainvälisessä rauhanseminaarissa Venezuelassa (25.7.). Puheessaan rauhanveteraani piirtää maailmankuvan imperialismin väkivallasta, hegemonian murentumisesta ja kansainvälisen solidaarisuuden välttämättömyydestä.
Miksi etuoikeutettu, keskiluokkainen nuori kykeni sanomaan ääneen sen, mitä moni työväenluokkainen ei enää uskalla? Politiikan tutkija Angelina Giannopoulou väittää Transform! Europen julkaisussa, että Greta Thunbergin radikaali ilmastoaktivismi ei ollut vain huuto ilmastokriisin edessä, vaan suora haaste pääoman valta-asemalle ja yhteiskunnalliselle välinpitämättömyydelle. Kun nuoret kieltäytyvät neutraaliudesta ja yhdistävät kamppailunsa kolonialismin, rasismin ja sosiaalisen eriarvoisuuden vastaiseksi liikkeeksi. Paljastivatko nuoret myös vasemmiston kyvyttömyyden tunnistaa omaa luokkasokeuttaan.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.