Kolme sisarta KOM-teatterissa - ”Ne jyrää meitin”
Kolme sisarta on todennäköisesti kirjailijanero Anton Tšehovin rikkain ja syvällisin näytelmä. Mutta näytelmän KOM-teatteriin ohjannut Lauri Maijala ja rivakka näyttelijäryhmä eivät tyydy perinteiseen tulkintaan. Voisi lainata leikkisästi Tuntemattoman sotilaan repliikkiä ”Ne jyrää meitin”. Niin todella jyräävät. Nyt ei mennäkään tavanomaista polkua. Maijala ja työryhmä ovat luoneet oman ytimeen iskevän kuvansa.
Toki Tšehovin perusasetelma on ennallaan: Sisarukset, Irina (Laura Malmivaara), Maša (Eeva Soivio) ja Olga (Vilma Melasniemi), elävät pettymysten täyttämää elämää syrjäisessä kaavoihinsa kangistuneessa maaseutukaupungissa. He unelmoivat muutosta Moskovaan ja uuden elämän aloittamisesta siellä. Jokainen pyrkii omalla tavallaan löytämään elämäänsä tarkoituksen.
Kolme sisarta – niin kuin muutkin Tšehovin näytelmät – perustuu ihmisten kohtaloiden ja ihmissuhteiden, ei niinkään toiminnan kuvaamiseen. Näennäisten arkisten tapahtumien alla piilee ristiriitoja, kaipausta ja elämää vahvempia intohimoja.
”Tulee aika, jolloin selviää, miksi tämä kaikki tapahtuu, miksi nämä kärsimykset, silloin ei enää ole mitään salaisuuksia, mutta nyt meidän täytyy vain elää – täytyy tehdä työtä, vain tehdä työtä”, sisaret pohtivat.
”Muuttolinnut, esimerkiksi kurjet lentävät ja lentävät, ja mitä ajatuksia niiden päässä sitten liikkuukin, korkeita tai matalia, niin yhtä kaikki ne aina lentävät, tietämättä miksi ja minne. Ne lentävät nyt ja vasta, vaikka niiden keskuuteen syntyisi millaisia filosofeja; ja filosofoikoot mielensä mukaan kunhan vain lentävät."
Nykyajan kritiikkiä
Lauri Maijalan ohjaama Kolme sisarta on intohimoinen, fyysinen ja häpeilemätön esitys siitä, mistä porvariston hillityn charmin sumentamassa elämässä on kyse. Se on rakastettavasti ankara yllätyshyökkäys keskiluokkaisuuden tragikoomiseen ytimeen aikana, jolloin suuret kriisit ovat kuulemma kaukana, jossain siellä, missä buzuki soi.
Itse asiassa Maijalan Kolmen sisaren tulkinta on pureutumista nykyaikaan ja sen kritiikkiä.
”Ikävystyttävää todeta, että joku näytelmä on aina ajankohtainen. Mutta sitä tämä on ja se on raivostuttavaa”, Maijala toteaa analyysissään.
”Palatako luontoon ja siten karistaa pöhöttyneen porvariston perisynnit itsestään? Vetäytyäkö viidakon leijonaksi ja käydä peuraan kiinni sen kummempia vetistelemättä? Vai ollako hurja cityleijona, joka herättää rehellisellä eläimellisyydellään pelkoa ja kauhua tässä ja nyt, kaikissa niissä säälittävissä olennoissa, jotka vielä kuvittelevat elävänsä suuressa kuplassa, jota myös sivistykseksi kutsutaan? Täytyy pysähtyä nähdäkseen kirkkaasti. Siinä se vaikeus maailmassa, jossa nopeus on kaiken mitta.”
Ohjaaja täsmentää vielä: Kolme sisarta on kerta kaikkiaan masentava teos.
”Mutta toivotonta? Ei ikinä! Toivo täytyy löytää. Se on läsnä koko ajan, kaiken edellä mainitun loputtoman ja sokeuttavan kauhun keskelläkin. Täytyy ymmärtää pysähdys. Täytyy katsoa toista ihmistä silmiin. Lopettaa pakeneminen, tehdä ratkaisuja, harkitsemattomiakin. Ei ole ketään meitä rankaisemassa, joten mitä, ketä ja miksi siis pelkäämme? Ei Moskovaan oikeasti tarvitse viisumia. Me olemme jo Moskovassa.”
Vahva miehitys
KOM-teatterissa Kolme sisarta ovat aikaisemmin ohjanneet Kaisa Korhonen (1979) ja Pekka Milonoff (1990), vaikuttavia töitä nekin. Nyt asialla on uusi sukupolvi ohjaajaa, lavastajaa ja näyttelijöitä myöten.
Vilma Melasniemi (Olga), Eeva Soivio (Maša) ja Laura Malmivaara (Irina) tekevät sisaruksina upeat roolit, samoin Helmi-Leena Nummela (Natalia), sisarusten käly. Vakuuttavasti vievät roolinsa myös sisarusten isoveli Andrei (Timo Torikka), Mašan mies, luokanopettaja (Niko Saarela), everstiluutnantti Veršinin (Leo Honkonen), paroni Tuzenbach (Juho Milonoff) ja entinen sotilaslääkäri Tšebutykin (Taisto Reimaluoto).
Lavastaja Markku Pätilä on suurelle yleisölle tunnettu muun muassa Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä ja Kauas pilvet karkaavat -elokuvien sekä Lauri Maijalan Juoppohullun päiväkirja -elokuvan lavastajana. KOM-teatterin Kolme sisarta on Pätilän ensimmäinen teatterilavastus.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.