KOLUMNI: Lampaita ja ihmisiä, osa II
Lammas on mielenkiintoinen eläin myös silloin, kun on kiinnostunut ihmisen käyttäytymisestä. Yksi lammas on yksilö, joka tekee päätöksensä itse. Varmoin askelin se kulkee mieluisan ruohomättään luokse. Kymmenen lammasta on lauma, jolla on yhteinen päämäärä, yhteiset arvot, yhteiset aivot. Kukaan ei vaan oikein tiedä, mitä ne ovat. Yksi lammas johtaa laumaa näennäisesti, mutta ilman mitään selkeää suuntaa. Milloin töytäillään tänne, milloin tuonne.
Hakematta tulee mieleen suomalaiset poliitikot (ja myös kansan enemmistö). Kun joku näkee hyväksi lähteä kohti vihreää nato-ruohotuppoa, niin muu lauma seuraa kovaäänisesti määkien perässä. Eikä kukaan oikein tiedä sitä, minne mennään ja olisiko tässä matkan varrella jotain vaihtoehtoa!
Saa muuten nähdä, viedäänkö tasavallan presidentin johdolla Suomen kansaa Natoon kuin pässiä narussa vai onko maamme johto asiassa hiljaa kuin teuraaksi vietävät lampaat. Hys, hys, mennään sinne hissukseen takaportin kautta sammutetut lyhdyt kädessä ja sitten karjaistaan kansalle, että YLLÄTYS; YLLÄTYS, ME OLLAAN SIELLÄ JO!
* * *
Nasaretin mies vertasi aikoinaan ihmistä lampaaseen. Niin, lammas on todellakin kuin ihminen. Itsepäisesti se tunkee kaulansa aidan rakoon, vaikka tukehtuminen uhkaa. Mikään syy ei saa sitä muuttamaan mieltään. Ihmiskunta on nykymenolla kulkemassa vääjäämättä kohti loppuaan. Ihmiset eivät vaan tunnu pystyvän tai edes haluavan muuttaa käyttäytymistään. Kiihtyvällä tahdilla luontoa saastutetaan ja luonnonvaroja tuhlataan järjettömästi. Vaikka jokainen edes jonkinlaisilla hoksottimilla varustettu ihminen näkee, että maapallo on tukehtumassa.
Mutta kapitalismissa ihmisellä on oikeus ja vapaus vaikka tappaa koko ihmiskunta ja muu elollinen luonto, jos "kilpailukyky sitä vaatii". Siitä vaan tunkemaan kaulaansa aidanrakoon tai hirttosilmukkaan!
Ajatelkaa mikä valta suuryhtiöillä on tuhota yhteistä palloamme ja miten pieni on tavallisen ihmisen vaikutusmahdollisuus. Ei siinä tarvitse pitkään miettiä sitä, mistä ne suurimmat pässit löytyvät.
En tiedä pitäisikö tällaisen yksinkertaisen maalaisäijän olla otettu siitä, että eräs pääkaupunkiseudulla ilmestyvä pikkulehti on siteerannut kirjoitustani? Se kyllä vähän hirvittää, että tällaisesta henkilökohtaisesta, maalaismaisen kaunaisesta jorinasta käytetään ilmaisua "analyysi". En ole koskaan edes villeimmissä kuvitelmissani ajatellut kirjoituksissani tekeväni minkäänmoista poliittista tai muutakaan analyysiä. Tiedä sitten, kummasta se kertoo enemmän: ko. julkaisun toimittajien kyvyttömyydestä erottaa metsää puilta vai siitä, että poliittiset analyysit tämän päivän Suomessa ovat todella teoreettisesti näin ala-arvoisia?
Meillä päin oli tapana sanoa silloin, kun joku otti asiat liian ryppyotsaisen tosissaan, että kannattaisi ensin ottaa sormi pois p!stä. Ilmeisesti ko. toimenpiteellä pääsisi ylimääräinen paine poistumaan oikeaa reittiään eikä suun kautta. Kaunaisesti teidän
MARKKU TULANDER
Kirjoittaja on janakkalalainen kommunisti, koulutukseltaan teologi ja entiseltä ammatiltaan pappi.