Kosovo ja uuden sodan vaara
YK:n turvallisuusneuvosto on tällä viikolla keskustellut umpikujasta, johon Kosovon asemaa koskevissa neuvotteluissa on päädytty. Neuvoston kokouksesta ei odotettu painavia tuloksia. Serbia esitti Venäjän tukemana lisäneuvotteluja. Yhdysvallat ja monet EU-maat olivat sen sijaan sitä mieltä, että on ryhdyttävä toteuttamaan suunnitelmaa Kosovon itsenäistymiseksi.
USA tunnetusti kannattaa itsenäisyyden myöntämistä Kosovolle. Termi "itsenäisyys" on harhauttava. Käytännössä kyse olisi siitä, että YK:n nyt muodollisesti hallinnoimasta maakunnasta tulisi EU:n ja Naton epäitsenäinen nukkevaltio.
Läntinen maailma on tietoisesti ajanut Kosovon irrottamista Serbiasta vuodesta 1996 lähtien. Silloin aloitettiin Kosovon sota. Kosovossa kyse ei ole väestön enemmistöistä tai vähemmistöistä, ihmisoikeuksista tai eri etnisten ryhmien vuorovaikutuskyvystä, ei myöskään siitä, miten Serbia aikoinaan kohteli albaanivähemmistöään.
Kyse on Jugoslavian hajottamisnäytelmän saattamisesta päätökseen. Albaanien separatistiliikkeitä tuettiin jo aikaisemmin vuodesta 1990 alkaen. Kun kaikki osavaltiot saatiin irti ja Jugoslavia hajotettua, alettiin hajottaa viimeistä valtiota Serbiaa, jonka nähtiin olevan läntisen imperialismin tiellä. Tähän liittyivät terroristijärjestö UCK:n rikollisen toiminnan tukeminen, Naton pommitukset, Jugoslavian armeijan pakottaminen pois Kosovosta, 280 000 serbin pako, 156 ortodoksikirkon ja -luostarin polttaminen, lukuisat murhat ja kidnappaukset sekä maakunnan alistaminen muodollisesti YK:n, käytännössä Naton valvontaan.
Sitten seurasi Martti Ahtisaaren puolueellinen "rauhanehdotus", jonka Serbia on hylännyt.
Serbia tarjoaa Kosovolle laajaa itsehallintoa. Ulkopolitiikkaa, puolustusta ja rajavalvontaa lukuun ottamatta Kosovo saisi kehittää aluettaan kuten itsenäistä maata, kunhan sanaa "itsenäisyys" ei käytetä.
Venäjä puolestaan muistuttaa, että Kosovon maakunta on YK:n päätösten sekä kansainvälisen ja Serbian lain mukaan olennainen osa Serbian tasavaltaa. Millään Kosovon albaanien yksipuolisella itsenäisyysjulistuksella ei ole minkäänlaista laillisuutta, eikä millään valtiolla ole oikeutta sellaista tunnustaa. Venäjä katsoo, että on mahdollista löytää kompromissi ja että neuvotteluja pitäisi jatkaa ilman että niihin sekaannutaan ulkoapäin.
EU taas on yrittänyt puristaa yhteistä, USA:ta myötäilevää kantaa. Tosiasiassa monet EU-maat pelkäävät, että niin pian kuin Kosovo julistautuu itsenäiseksi, niiden omat separatistit alkavat nopeasti esittää samanlaisia vaatimuksia. Kosovon itsenäisyys voisi johtaa myös siihen, että Kosovon serbit vaativat itsemääräämisoikeutta ja asuttamiensa alueiden liittämistä Serbiaan. Uuden sodan vaara on otettava huomioon.
Jotta tällainen tapahtumien kehitys voitaisiin välttää, Kosovon aseman määrittelemisestä on sovittava serbien ja albaanien kesken. Kukaan muu ei voi ratkaista sitä heidän puolestaan. Mutta jos Serbia ajetaan kansalliseen häpeään, kun sen pitäisi irrottaa osa omasta alueestaan, tämä voisi merkitä totaalista onnettomuutta koko Balkanille.
ERKKI SUSI