Kulttuuripolitiikkaa – ei leikkauspolitiikkaa!
Poliittinen eliitti kylvää keskuuteemme kyistä peltoa, toteaa Joukkovoima-mielenosoitukseen lauantaina osallistuva SKP:n puheenjohtaja, Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen JP Väisänen.
– Leikkauspolitiikan impivaaralaiselle kulttuurimaiseman pelloille ajetaan kaiken inhimillisen ja erilaisen yli käyvällä fasistisella puimurilla. Leipä, jota leikkauspolitiikan sadoksi saadaan on kallista, katkeran makuista ja sen sisällä on kivi.
Väisänen muistuttaa, että hallitus toisensa jälkeen on raipannut taiteen ja kulttuurin budjetteja ihan riippumatta siitä onko hallituksessa päättämässä ollut koko markkinatalouteen sopeutunut sateenkaari tai kuten tänään kapitalismin koko patamusta.
Vähemmällä saa vähemmän – kulttuuriakin
Kulttuuri- ja taidemäärärahojen jäädyttäminen on Väisäsen mielestä rahoituksen konkreettista leikkaamista.
– Vähemmällä saa vain vähemmän. Kulttuuri- ja taidekenttää ei tyydytä se, että kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen ei politiikallaan pyri jäädyttämään kalliimman elämän laskuja tai nostamaan taiteilijoiden perusturvaa yli köyhyysrajan. Paikat kulttuurin auringossa ovat tällä politiikalla entistä tiukemmin kortilla. Kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten leikkauspolitiikka konkretisoituu elämän kallistumisena ja julkisen yhteiskuntavastuun ja myös kulttuuripalvelujen murentamisena.
– On vastakulttuurin kasvattamisen aika. Kulttuurin 0,8 % valtion kokonaisbudjetista on saatava nousuun. Helsingissä Tanssin-talo, kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa ja kirjastoverkko tarvitsee asiallista rahoitusturvaa ja nykyisestä radikaalisti poikkeavaa kulttuuripolitiikkaa.
Rahat sotakoneista työllisyyteen ja perusturvaan
SSS-hallitus on patriarkkojen kokoonpano, joka leikkaa lapsiperheiltä, opiskelijoilta ja kaikkein köyhimmiltä. Samat ahdasmieliset miehet ja heidän valtamaailmaan sopeutuneet ovat kuitenkin valmiita ostamaan lisää sotakoneita ja nostamaan puolustusmäärärahoja.
– Vastustan hallituksen puolustusvoimille lupaamaa lisärahoitusta. En hyväksy Sipilän hallituksen linjaa kasvattaa puolustusmenoja kohti 2 % natotavoitetta; aluksi 45 miljoonaa eurolla ja vuoteen 2020 jopa 150 miljoonalla eurolla kuten ”Ratkaisujen Suomi” leikkauspoliittisessa ohjelmassa linjataan.
Uusien hornetien, meriaseiden ja erilaisten kohti itärajaa tähtäävien maailmaanrauhaa uhkaavien aseiden osto on Väisäsen mielestä ulko- ja turvallisuuspoliittinen virhe.
– Puolustusmäärärahojen korottamisen linjaus valtion budjetissa tulee perua. Tästä vapautuvat miljoonat on käytettävä työllisyyttä ja kansalaisten perusturvaa parantaviin hankkeisiin. Parasta puolustusta on kehittää kansalaisyhteiskuntaa; sivistyksen, koulutuksen ja kulttuurin resursseja sekä lähialueyhteistyötä ja kansalaisjärjestöjen rauhantyötä.
Vastalause nykymenolle
Joukkovoima leikkauspolitiikkaa vastaan on Väisäsen mukaan hyvä vastalause ja aloite SSS-hallituksen, EU-porvarien ja globaalin kapitalismin vastaisessa työssä.
– Olen tyytyväinen, että erilaiset kansalaisjärjestöt, kampanjat, ay-liikkeen toimijat, rauhanliike, taiteilijat ja edistykselliset kulttuuritoimijat ovat ottaneet omikseen Joukkovoima-mielenosoituksen ja sen aloitteet: Leikkauspolitiikkaa vastaan Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa, riittävä toimeentulo kaikille, ihmis- ja perusoikeudet kaikille, sanoo Väisänen.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?
Luonto ei ole vain stressinlievityksen keidas, vaan poliittinen tila, jossa ihminen kohtaa itsensä. Turun yliopiston uusi tutkimus avaa luonnon merkitystä eudaimonisen hyvinvoinnin näkökulmasta – syvyytenä, toimijuutena ja yhteytenä. Ekokriisi haastaa nuorten itsehyväksynnän ja synnyttää ekosolidaarisuutta.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.