Kulttuuritalon juhlissa jäivät varjoon talon rakentaja

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 42 / 14.11.2008

Kulttuuritalolla pidettiin sitten viiden vuosikymmenen juhlat. Järjestäjinä toimivat valtion Senaatti-yhtiöön kuuluva Koy Kulttuuritalo ja sen kaksi toimihenkilöä: myyntipäällikkö ja tuotantopäällikkö, joiden tehtävänä on myydä ja markkinoida taloa taloudellisesti kannattavana yrityksenä, osakeyhtiönä..

Oliko 50-vuotisjuhlissa työväenaatteen paloa? Oli sitä ainakin Koiton laulun ja Kitkerät Neitsyet -yhtyeen ja solistien konsertissa, jossa laulettiin työväen- ja rauhanlauluja. Päättyikö konsertti Kansainväliseen? Ei, vaan yhteisesti laulettuun Kalliolle kukkulalle -lauluun.

Tietenkin on kiitettävä Radion sinfoniaorkesteria hyvästä konsertista, antoihan Kulttuuritalon akustiikka sille erinomaisen soinnin, sekä muista laadukkaista ja korkeatasoisista konserteista.

Talon ala-aulaan oli pystytetty myös pienimuotoinen historian valokuvanäyttely: oli Yrjö Lintusen ottamia valokuvia talkoolaisista ja selostuksia rakennustyöstä. Akateemikko Alvar Aallosta oli myös kuva, jossa kiitettiin häntä erinomaisesta ja ainutlaatuisesta työstä.

Mutta oliko kuvaa rakennustoimikunnan puheenjohtajasta Matti Janhusesta? Ei ollut. Oliko se epähuomiossa vai tarkoituksella jätetty pois, sitä on aihetta kysyä.

o o o

Juhlavuoden kunniaksi Koy Kulttuuritalo julkaisi myös FM Aleksi Malmbergin toimittaman kirjan Kulttuuritalo puoli vuosisataa tarinoita ja tapahtumia Se antaa monipuolisen kuvan talolla eri vuosikymmenillä tapahtuneesta toiminnasta keskittyen musiikkiin ja taidetapahtumiin.

Talon alkuvaihe ja sen alullepanijat sivuutetaan kuitenkin ylimalkaisesti ja päätekijät jätetään mainitsematta ikään kuin toimittaja olisi jotenkin kainostellut sanoa rehellisesti ja suoraan sitä ketkä talon ovat pystyttäneet. Palautettakoon mieleen tosiasiat:

Suomen Kommunistinen Puolue oli Kulttuuritalon rakentamisen alkuunpanija ja se johti ja pääosalta rahoitti rakennustyötä Kirjassa on rakennustoimikunnan jäsenten nimet: puheenjohtajana toimi Matti Janhunen ja muina jäseninä 20 henkilöä. Kaikki he olivat sataprosenttisesti SKP:n jäseniä ja heistä erityisesti ansaitsee maininnan SKP:n taloudenhoitaja Antti Aaltonen. Hän vastasi rahavarojen hankinnasta ja se tehtävä siihen aikaan ei ollut yksinkertainen asia. Rahaa ei herunut pääomapiireiltä eikä valtiolta (tiedettiin ettei sitä sieltä rukoilemalla tule), vaan rakennustyö rahoitettiin täysin työväen keräämillä ja lahjoittamilla markoilla ja penneillä.

Malmberg on koonnut teokseen monia mielenkiintoisia tietoja, muun muassa Matti Janhusen ja Alvar Aallon yhteistyöstä: "Matti Janhunen pyysi Alvar Aaltoa tekemään rakennuksen piirustukset. Janhunen ja Aalto olivat ystävyksiä jo vanhastaan, ja Aalto otti tehtävän mieluusti vastaan – huolimatta siitä, että joissain piireissä hämmästeltiin akateemikon ryhtymistä "kommunistien talon" suunnittelijaksi."

Konkurssista Malmberg kertoo, että kun SKP joutui kasinotalouden seurauksena taloudellisiin vaikeuksiin, Siltapankilla oli siihen saatavia, niin syksyllä 1991 Kulttuuritalo haettiin konkurssiin. Pakkohuutokauppa pidettiin 24.11.1994 ja Siltapankki huusi Kulttuuritalon itselleen vaivaisella 26 milj. markalla. Talo päätyi Arsenalin kautta Kapiteelille ja sittemmin valtion Senaatti-kiinteistöille.

Täydennyksenä selostukseen pitää sanoa, että päävastuu Kulttuuritalon menetyksestä kuuluu silloiselle puheenjohtajalle Arvo Aallolle Puolueopposition päämiehenä hän ei vain hajottanut SKP:tä, vaan myös hukkasi puolueen ja sen jäsenten vuosikymmenien aikana hankkiman omaisuuden.

Entä mikä voi olla Kulttuuritalon tulevaisuus? Sitä pohtii omalta näkökannaltaan Museoviraston intendentti Tommi Lindh todeten, että Kulttuuritalo on yksi arkkitehti Alvar Aallon merkittävimmistä teoksista, ja Aalto taas on maailman arkkitehdeistä kymmenen arvostetuimman joukossa. Kulttuuritalo "on yksi maailman tärkeimmistä rakennuksista".

Näin ollen Kultturitalo pysyy ja se on yksi Suomen suojelunalaisista rakennuksista.

Sen sijaan täysin virheellisesti Lindh väittää, että kommunistinen puolue menetti talonsa, kun SKP:ssä oli jotain "sammuvaa sukuhaaraa".

Se on kyllä täysin harhaan menevää ajatuksenjuoksua: kommunismin ja rauhanaatetta on yritetty ennenkin julistaa pannaan, mutta tuloksetta. Mihinkä Marxin oppi kapitalismista ja sen katoavaisuudesta olisi kumoutunut? Kyllä Kulttuuritalo pysyy talona, joka puhuttelee jokaista suomalaista sanomalla: tällaiseen erinomaiseen rakentamiseen pystyvät kommunistit.

o o o

Koska Kulttuuritalo on valtion Senaatti-kiinteistöyhtiön, sen palautus rakentajilleen on nopeasti järjestettävissä: ei tarvita muuta kuin hallituksen päätös palauttamisesta. Mutta koska meille tulee sellainen viisas hallitus?

Nyt hallitus jakaa jättitukiaisia ja valmistelee lakeja pankkien ja kapitalististen yritysten pelastamiseksi konkursseilta, mutta riittääkö sillä kaukonäköisyyttä ja demokraattisuutta työväenliikkeeltä vietyjen omaisuuksien palauttamiseksi rakentajilleen?

Mitä on Suomen demokratia: rahapääoman vai työväen demokratiaa?

Kulttuuritalon palautus tapahtuu silloin, kun koittaa Sammon päivänpäästö ja demokratia voittaa Suomessa. Sen tulevaisuuden ennusti ja näki taiteilija Tapio Tapiovaara Kulttuuritalolla olevassa upeassa taideteoksessaan.

Varmaa on, että Kulttuuritalolla tullaan vielä kuulemaan komeasti ja voimalla laulettuna Kansainvälinen.

KALLE KUITTINEN