Lakkokoulutusta työmaille!

SKP:n pitkäaikainen aktiivi Arto Viitaniemi täytti sunnuntaina 70 vuotta.

Viitaniemi on ollut monessa mukana niin politiikan kuin ammattiyhdistysliikkeen saralla: vuosina 1990 – 2010 Viitaniemi hoiti puolueen pääsihteerin pestiä ja hän on toiminut muun muassa Järvenpään kaupunginvaltuutettuna 1980-luvun alussa sekä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. 1970- ja 1980-luvuilla Viitaniemi kuului Metallityöväen liiton valtuustoon. Nykyisin hän on eläkkeellä, mutta seuraa edelleen ärhäkkään kriittisesti yhteiskunnallista keskustelua sekä sitä, mitä maailmalla ja Suomessa tapahtuu.

Syksyllä käynnistyvät työmarkkinaneuvottelut: ay-liikkeen ja erityisesti sen johdon on terävöidyttävä, koska silloin alkaa taistelu työntekijöiden palkoista ja työehdoista. Kysymys kuuluukin käyttääkö ay-liikkeen johto neuvotteluissa hyödykseen sitä voimaa, mikä sillä halutessaan käytettävissään on, vai antaako se jälleen työnantajaosapuolen toteuttaa konfliktihakuista ja työväestöä häikäilemättömästi rökittävää riistopolitiikkaa.

Rikkaat ovat rikastuneet

Viitaniemi on seurannut aitiopaikalta suomalaisen yhteiskunnan muutosta poliitikon ja ay-aktiivin näkökulmasta.

– Varakkaan väestön näkökulmasta Suomi on varmasti kehittynyt vuosikymmenten saatossa positiivisesti: tilastojen valossa rikkaat ovat rikastuneet ja vastaavasti köyhyys on lisääntynyt rankasti. Suomea luonnehditaan usein hyvinvointivaltioksi, mutta köyhyyden ja pienituloisten määrän jatkuva kasvu kertovat karua kieltä: suomalaista hyvinvointivaltiomallia ollaan nyt oikeiston toimesta kovalla kädellä pistämässä romukoppaan!

Kova kapitalismi kohtelee kovakouraisesti työtä tekevää kansanosaa.

– Sellaiset ammattikunnat joissa on kysyntää, työntekijöiden asema on vakaampi ja jossain määrin myös turvatumpi: työehdot ja palkat ovat tällöin parempia. Työmarkkinoilla määrää kysynnän ja tarjonnan laki: niissä ammattikunnissa, missä kysyntää ei ole, varmuudesta saati hyvistä palkoista ja työehdoista ei ole tietoakaan.

Mitkä ovat mielestäsi suurimpia epäkohtia, joita duunarit ovat oman poliittisen taipaleesi ja ay-aikanasi joutuneet kokemaan?

”Kun ay-liike jatkuvasti myötäilee ja on rähmällään työnantajien edessä, jäävät työntekijöiden edut taistelematta.”

– Näitä ovat pitkään jatkunut suurtyöttömyys, työttömien aseman jatkuva heikentäminen sekä ay-liikkeen vaikutusvallan kaventuminen sen seurauksena, että ay-liike on rakentanut oman toimintakulttuurinsa markkinatalouden raameihin sopivaksi eli työnantajapuolen toiveiden ja linjan mukaiseksi. Kun ay-liike jatkuvasti myötäilee ja on rähmällään työnantajien edessä, jäävät työntekijöiden edut taistelematta. Tällainen hampaattomuus kohtelee kaltoin pienipalkkaisia ja työttömiä.

– Kapitalistisessa markkinataloudessa on aina konkreettisesti läsnä työn ja pääoman välinen ristiriita, jota on mahdoton tässä järjestelmässä ratkaista pysyvästi oikeudenmukaisesti. Kikyn kaltaiset ratkaisuyritykset tuottavat jakaantuneet työmarkkinat, valtavat ristiriidat ja työntekijöiden keskinäisten etujen eriytymisen.

Työmarkkinaneuvotteluista ja lakkokoulutuksesta

Taistelu suomalaisten palkoista ja työehdoista käynnistyy syksyllä: syksyn ja talven aikana neuvotellaan miltei kaikkien suomalaisten työehtoja ja palkkoja uusiksi.

– Toivon ay-liikkeeltä ryhtiä ja selkärankaa, ettei työntekijöiden eduista taisteleminen jää ainoastaan puheiden tasolle! Ay-johdon pitää lähteä neuvotteluihin reiluilla palkankorotustavoitteilla vastaamaan työn tuottavuuden kasvua, joka on tällä hetkellä hurjaa.

– Toivon ay-liikkeen johdolta ja kenttätason johtajilta sitä, että he lähtevät neuvotteluihin aikaisempaa suuremmilla tavoitteilla. Esimerkiksi työajan lyhentäminen on välttämättömyys yhteiskunnallisen kehityksen ja toimivuuden kannalta.

Mitkä ovat mielestäsi tulevien neuvotteluiden tärkeimmät kysymykset?

– Ehdottomasti palkat: tulonjakokysymys on olennaisin työväenliikkeen näkökulmasta katsottuna. Tulojaon vääristymä pääomatulojen hyväksi on rankimpia asioita, mitä on tapahtunut muutaman kymmenen vuoden aikana.

”Lakkokoulutus olisi hyvä toimenpide ja samalla julistus siitä, mitä ay-liikkeessä tullaan puheiden lisäksi käytännössä tekemään, mikäli tarve vaatii.”

– Nyt olisi tärkeää käynnistää lakkokoulutus ja kertoa työntekijöille siitä, miten käydään työtaistelua menestyksekkäästi. Lakkokoulutus olisi hyvä toimenpide ja samalla julistus siitä, mitä ay-liikkeessä tullaan puheiden lisäksi käytännössä tekemään, mikäli tarve vaatii. Tämä olisi raikas ja pitkään aikaan uusi tulokulma ay-liikkeen toimintakulttuuriin.

Työnantajien ja EK:n puolelta on jo ehditty kauhistelemaan sitä, kuinka talouskasvu tuhoutuu, mikäli palkansaajat tulevat vaatimaan palkankorotuksia vuosia jatkuneen nollalinjan jälkeen.

– On päivänselvä asia, että pääomatulojen saajat ovat kauhusta kankeana, mikäli työntekijät ryhtyvät vaatimaan itselleen osuutta työn tuloksista. Vaikka mahdollisista palkankorotusvaatimuksista jo nyt pelotellaan ja luodaan uhkakuvia työnantajien toimesta, niin se ei suinkaan ole koko totuus: taloudesta, talouden tilasta ja talouskasvusta keskustellaan nykyisin ainoastaan suurrikkaiden näkökulmasta, eikä suuren enemmistön tulonjakokehityksestä hiiskuta sanallakaan!

Voivatko työntekijät syksyllä käynnistyvissä työmarkkinaneuvotteluissa vaatia vaatimattomien vuosien jälkeen todellisia palkankorotuksia?

– Se on välttämättömyys! Nyt olisi saatava aikaiseksi solidaarinen palkkaratkaisu, missä pieni- ja keskituloisten palkkoja nostetaan reippaasti ja euromääräisesti huomattavasti suuremmalla volyymilla kuin suurituloisten: heillä ei ole hätää! Suuren enemmistön eduista on ryhdyttävä kantamaan tosissaan huolta, koska he ovat sovittavien työehtojen varassa. Heidän työehtoihin ja palkkoihin on saatava reipas korjaus: SKP:n minimipalkkatavoite eli 1800 euroa kuussa, on mielestäni erinomainen ja se helpottaisi monen pienipalkkaisen elämää suuresti, Viitaniemi pamauttaa.

On annettu ymmärtää, että tulevasta syksystä saattaa kehkeytyä jopa ”verinen” lakkosyksy, mikäli työnantajaosapuoli ei suostu taipumaan, vaan jatkaa totuttuun tapaan duunareiden kurittamista ja propagandapensseleillään kauhukuvien maalaamista Suomen talouskasvuun ja kilpailukykyyn liittyen.

– En ole ennustaja, mutta ei lakkosyksy mikään poissuljettu ajatus ole vaan jopa todennäköinen vaihtoehto: ay-liikkeen on vakavasti otettava mukaan päiväjärjestykseensä seuraava teesi eli taistelu tulonjaosta!

Arvomaailmaltaan porvarillinen kauppakamari julkaisi äskettäin kyselyn, jossa yritysjohtajat pitivät liian korkeita palkkoja Suomen talouden suurimpana uhkana: miten vastaat tällaisiin väitteisiin?

– Eivät tainneet hiiskua kyselyssään sanallakaan omista saati kohderyhmänsä korkeista ja ylisuurista palkoista. Jokaiselle on itsestään selvää, että ostovoiman ja kulutuskysynnän lisääminen edellyttää suuren joukon palkkojen korottamista: tämä on koko talouden kannalta olennainen kysymys. Pitkään jatkuneesta taloustaantumasta ja lamasta ei päästä eroon muuten kuin korjaamalla tulonjako palkansaajien eduksi, vaikka suuripalkkaiset yritysjohtajat muuta hölisevätkin!

”Konfliktihakuisempaa miestä saa hakea!”

Tilanne on Suomessa ajautunut siihen pisteeseen, että monet ay-johtajat korostavat työnantajaosapuolten ja EK:n tavoin sitä, että neuvotteluissa pitää olla valmis tekemään kompromisseja.

– Ay-liikkeellä pitää olla sellaiset tavoitteet, joiden pohjalta kompromissi voidaan taistelun seurauksena tehdä. Puhtaasti omia tavoitteita harvoin saavutetaan, mutta jos niiden puolesta ei ponnekkaasti taistella, niin silloin ei kompromissikaan tule olemaan häävi. Vastenmielisintä on se, mikäli kompromissi läväytetään jo neuvotteluiden alkuvaiheessa tiskiin ilman selkeitä tavoitteita ja päämääriä, Viitaniemi jyrähtää.

Onko työnantajapuoli mielestäsi tietoisesti tai tiedostamattaan omine vaatimuksineen toteuttanut ja luonut konflikteja tai heikentänyt suomalaista sopimisen kulttuuria?

”Ay-liikkeen pitäisi ottaa jäsendemokratia välineeksi, jolla haetaan oman porukan tuki tavoitteille, joiden puolesta lähdetään tappelemaan.”

– Kun EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämiestä kuuntelee, niin sen riitaisampaa ja konfliktihakuisempaa miestä saa hakea! Ukko on aina jonkun kauluksessa kiinni: hän ei hae kompromisseja, vaan ajaa suurkapitalistin etua henkeen ja vereen! Muutamaa ay-liikejohtajaa lukuun ottamatta Häkämiehen jorinoita ja uhoamista ei ole asetettu kyseenalaiseksi.

– Ay-liikkeen pitäisi ottaa jäsendemokratia välineeksi, jolla haetaan oman porukan tuki tavoitteille, joiden puolesta lähdetään tappelemaan. Nykyinen valmiiksi polvillaan oleminen johtaa kaikenmaailman kikyilyihin!

EK:n puheenjohtaja Veli-Matti Mattila on tullut ulos lievästi ilmaistuna oudoilla kannanotoillaan. Hän on todennut muun muassa, että työntekijät voivat vaihtaa työpaikkaa, mikäli paikallisen sopimisen ehdot eivät heitä miellytä, tai että palkansaajilla on 15 prosenttia liian korkeat palkat.

– Tällaiset puheet on otettava äärimmäisen vakavasti. Hänen puheidensa mukaan valta on heillä, eikä sitä pidä saati ole luvallista kyseenalaistaa. Silloin kun itse vielä toimin pääluottamusmiehenä ja järjestimme työpaikkakohtaisia neuvotteluita ja taisteluita, niin aloite oli työntekijäpuolella.  Nyt asetelma on kääntynyt puhtaasti työnantajaosapuolen hyväksi ja se myös näkyy esimerkiksi työpaikkakohtaisena palkkojen polkemisena!

– Ay-liikkeen on ryhdyttävä tosissaan keskittymään siihen, miten asioista voidaan työpaikoilla paikallisesti sopia. Toivon perustasolta oma-aloitteisuutta: sanotaan sille työnantajalle, että aloitetaanpas työpaikkakohtainen neuvottelu palkkojen korottamisesta! Sitten pidetään vaatimuksista kiinni ja katsotaan, onko työnantaja vielä seuraavana päivänä samaa mieltä siitä, että palkoista voidaan paikallisesti sopia.

Ay-liikkeen on voitettava jäsenistönsä luottamus

Monilta palkansaajilta on mennyt usko ay-liikkeeseen: mistä tämä mielestäsi kertoo ja miten ay-liikkeessä on jatkossa toimittava, jotta se olisi jälleen uskottava voima jäsenistönsä silmissä?

– Kikyily on aivan aiheellisesti vähentänyt kansalaisten uskoa ja luottamusta erityisesti ay-liikkeen johtoa kohtaan. Nyt on otettava täysin uusi asento: tulonjakokysymystä pitää ruveta tarkastelemaan tosissaan työntekijöiden näkökulmasta eli jäsenistön, jota ay-liikkeen johto edustaa. Siltä pohjalta asetetaan tavoitteet: se edellä mainitsemani lakkokoulutus pitää ehdottomasti pistää käyntiin! Tätä kautta jäsenistökin saa uskoa siihen, että ay-liike aidosti taistelee heidän etujensa puolesta.

Kaikesta kritiikistä ja epäkohdista huolimatta ay-liike on Viitaniemen mukaan tärkeä voimavara.

– Se on työväestön tärkein järjestäytymismuoto. Jäsenistön tehtävänä on olla valveutunut sen suhteen, mitä liike edustaa, keiden etua se ajaa ja onko se aidosti jäsentensä vai silkkipukuisten johtajien liike ja temmellyskenttä.

Miten ay-liike saadaan taistelukuntoon tulevia neuvotteluja ajatellen: miltä sen pitää näyttää ja kuulostaa ja miten sen pitää toimia?

”Nyt on tärkeää, että syksyllä käynnistyviä neuvotteluja varten tehdään kunnon tavoitteet, pidetään niistä kiinni ja tapellaan tosissaan tavoitteiden puolesta.”

– Ay-liikkeen ryhdistäytyminen voi tapahtua jäsendemokratian kautta. Toki johtajilla on oma merkityksensä, koska ilman heidän suostumustaan ei esimerkiksi aseteta työehtosopimustavoitteita, jotka ennen tehtiin ammattiosastoissa. Silloin osastoilta kysyttiin, paljonko palkkaa pitäisi saada lisää ja sieltä tuli pirun hyviä tavoitteita muun muassa palkkoihin sekä työehtoihin liittyen. Nyt on tärkeää, että syksyllä käynnistyviä neuvotteluja varten tehdään kunnon tavoitteet, pidetään niistä kiinni ja tapellaan tosissaan tavoitteiden puolesta. Näin toimimalla kyseenalaistetaan kaikenmaailman kikyilyt!

Pitäisikö ay-liikkeessä mielestäsi olla mukana enemmän kommunisteja?

– Ehdottomasti pitäisi! Kommunistit nostaisivat edellä mainitsemani asiat päiväjärjestykseen sekä toisivat uusia näkökulmia ja tavoitteita työväestön etujen ajamiseen. Mikäli puolueen roolia saataisiin vahvistettua ay-liikkeen sisällä, se vahvistaisi koko liikettä ja siellä vallitsisi nykyistä radikaalimpi keskustelu-/tavoiteilmapiiri: kommunistien yhteiskuntapoliittinen näkökulma on niin poikkeuksellinen nykymenoon verrattuna ja tämä puolestaan virkistäisi käytävää keskustelua.

Teollisuusliitosta

Metalliliiton ylimääräisessä liittokokouksessa toukokuussa muutettiin Metallityöväen Liiton nimi Teollisuusliitoksi: mitä muuta muuttui kuin vain ja ainoastaan nimi?

– Kaikki riippuu siitä, ryhtyykö se tekemään asioita eri tavalla kuin aikaisemmat liitot yhteensä, vai onko kaikki ainoastaan teoriaa, jossa hartiat kuvitellaan leveimmiksi, mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Ainuttakaan euromääräistä palkankorotustavoitetta ei vielä ole asetettu. Leveillä hartioilla ei ole mitään virkaa, mikäli voimaa ei haluta käyttää. Toivottavasti Teollisuusliitossa annetaan arvoa Metallin kunniakkaalle historialle: se on yksittäisenä ammattiliittona linjakkaalla toiminnallaan vienyt koko maan kehitystä eteenpäin 70- ja 80-luvuilla.

– Toivon että Teollisuusliitosta kehkeytyy jäsenvaltainen ammattiliitto johtajavetoisuuden sijaan eli liitto, joka toteuttaa tarvittaessa lakkotaisteluita palkankorotusten puolesta: tappelumieliala ja taistelutahto korkealle ja leveitä hartioita käyttämään: voimaa on jos sitä, vain halutaan käyttää! Näihin sanoihin päättää 70 vuotta täyttävä, edelleen ärhäkässä vedossa oleva Arto Viitaniemi ja iskee proletaarisen rautakouransa pöytään!

Tiedonantaja onnittelee SKP:n pitkäaikaista vaikuttajaa: pidä Arto punalippu korkealla, koska vallankumouksellinen puolue tarvitsee ärhäköitä tekijöitä, jotta laakerit pysyvät liikkeellä ja kumouksen kiskot iskevät kipinää kansanjoukkojen rynniessä kaduille!