Lapualaisoopperan ensiesityksestä tulee kuluneeksi 50 vuotta

Lapuan lakeuksilta kajahtaa viimeiselle penkkiriville niin, että pää repeää

Lapualaisoopperan ensiesityksestä tulee maaliskuussa kuluneeksi 50 vuotta ja Teatteri Vanha Jukon toimesta konserttimuotoinen teatteriesitys tuodaan sen alkuperäiseen esityspaikkaansa Vanhalle Ylioppilastalolle. Sunnuntaina on luvassa kaksi näytöstä, jotka on jo myyty loppuun.

Tiedonantajalle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus päästä ennakkoon haistelemaan tunnelmia Lapualaisoopperan intensiivisyyttä ja tekemisen meininkiä huokuneisiin harjoituksiin KOM-teatterissa. Samalla selkeni konkreettisesti, kuinka kovaa ja ammattitaitoa vaativaa työtä näytteleminen ja ohjaaminen ovat.

Seuraavassa konsertin ohjauksesta vastaavien Linda Wallgrenin ja Lauri Maijalan mietteitä ensi-illan kynnyksellä. Ääneen pääsee myös osa näyttelijöistä, jotka kertovat siitä, millaista on ollut valmistautua legendaariseen, aikanaan tabuja rikkoneeseen ja yhteiskunnallista ilmapiiriä ravistelleeseen Lapualaisoopperaan.

Ajankohtaisempi kuin koskaan

Toinen esityksen ohjaajista Lauri Maijala istuu jo hyvissä ajoin valmiina ensimmäisessä penkkirivissä odottamassa näyttelijöiden saapumista harjoituksiin. Ohjauksen lisäksi Maijala näyttelee Vihtori Kosolaa.

– Tunnelma ensi-illan alla on todella jännittävä ja viimeiseen asti tehdään kovasti töitä, koska pistämme homman kasaan hyvin lyhyessä ajassa ja käytännössä talkoovoimin, eikä kukaan tästä esimerkiksi taloudellisesti juurikaan hyödy. Uskon kuitenkin, että hengen eetoksella ja paatoksella saadaan paljon aikaiseksi.

Lapualaisooppera on edelleen ajankohtainen – Retoriikka jota siinä käytetään, on täsmälleen samanlaista kuin mitä nykyisessä keskustelussa nousee esille.

Lapualaisooppera on edelleen ajankohtainen.

– Kun kyseessä on Lapualaisoopperan kaltainen teos, niin sen toteuttaminen on kunnia asia joka ikiselle henkilölle, joka on mukana projektissa. Ei niinkään siksi, että haluaisimme erityisesti painottaa ja juhlistaa kantaesityksen 50-vuotisjuhlaa, vaan ennen kaikkea siksi, että teos itsessään – eli Arvo Salon teksti ja Kaj Chydeniuksen musiikki – on ajankohtaisempi kuin koskaan. Teos on käsittämättömän ajankohtainen.

Miksi?

– Retoriikka jota siinä käytetään, on täsmälleen samanlaista kuin mitä nykyisessä keskustelussa nousee esille. Tuntuu siltä, että Lapualaisooppera on yksinkertaisesti pakko esittää. Onkin hienoa, että nyt siihen tarjoutuu oivallinen ”tekosyy”.

– Meidän ei myöskään tarvitse provosoida, koska teksti on provosoiva itsessään. Mitä enemmän teosta lukee, sitä enemmän tekstin provokaation huomaa ja ymmärtää. Tärkeintä on se, että aidosti ymmärtää sen, mistä teoksessa puhutaan, koska kyse on elämän ja kuoleman kysymyksistä. Siinä onkin jo provokaatiota kerrakseen.

Ei ensimmäistä kertaa Lapualaisoopperan kimpussa

Mistä kaikki lähti aikanaan liikkeelle?

– Olimme muistaakseni keikalla KOM ravintolassa: Linda tai Chydenius nosti esille sen, että Lapualaisoopperan 50-vuotisjuhla lähenee. Tunnemme Lindan kanssa Chydeniuksen jo pidemmän ajan takaa. Tutustuimme säveltäjään noin kymmenen vuotta sitten, kun teimme Lindan kanssa Steiner lukiossa juuri Lapualaisoopperan. Siitä asti olemme ajoittain ottaneet esille sen, että juhlavuosi lähenee.

– Chydenius innostui siitä, että konsertti esitettäisiin uudelleen ja ehdotti, että Lahden Teatteri Vanha Juko ottaisi tehtävän hoitaakseen. Päätimme nopeasti, että esitystä ei esitetä Lahdessa, vaan alkuperäisessä paikassa, eli Vanhalla Ylioppilastalolla.

Vihtori Kosolan roolissa

Vesa-Matti Loiri teki aikanaan ikimuistoisen roolityön Kosolana: miltä tuntuu näytellä Vihtori Kosolaa?

– Meillä kaikilla on omat saappaat täytettävänämme. Aikaa on kulunut 50 vuotta. Kaikki kunnia Loirin ja Kaisa Korhosen mahtaville roolisuorituksille, mutta me teemme täsmälleen omanlaiset roolit. Tulee muistaa, että teos itsessään on tärkeä ja sen sanoma, eikä niinkään sen vertaaminen 60-luvun esitykseen ja sen näyttelijäntyöhön.

Kosolan rooli tuli Maijalalle pyytämättä ja täytenä yllätyksenä.

– Chydenius on suurelta osin vastannut näytelmän roolituksista. Olen tehnyt roolin kerran aikaisemmin lukioikäisenä ja Chydenius saattoi sitä kautta haluta minut kyseiseen rooliin. Olen aina nauttinut suunnattomasti Chydeniuksen poliittisista lauluista ja olen niitä myös hänen kanssaan tehnyt. Sitä kautta yhteinen sävel on varmasti löytynyt tekemiseen.

Suurta kiitosta näyttelijäntyön ammattilaisille

Maijalalla on näyttelijöistä pelkästään positiivista sanottavaa.

– Ilmapiiri harjoituksissa on ollut erinomainen. Kaikki näyttelijät ovat todella loistavia, täynnä intoa ja riemua, joka myös näkyy ulospäin. On hienoa, että käytettävissä on todella ammattitaitoisia näyttelijöitä.

Helsingin Ylioppilasteatteri on mukana Lapualaisoopperan toteutuksessa.

– On mahtavaa, että Ylioppilasteatteri on lähtenyt hommaan mukaan lyhyellä varoitusajalla ja näin isolla näyttelijäkaartilla. On suuri ilo ja kunnia tehdä hyvällä ja rennolla porukalla teatteria vakavasta asiasta.

Linda Wallgren luottavaisin mielin

Linda Wallgren on toinen konserttiesityksen ohjaajista.

– Itselläni on hyvät ja odottavat tunnelmat. Tekemisen meininki on läsnä kaikessa. Toki tekemistä on vielä paljon, kun on niin isosta teoksesta kyse ja suuri joukko näyttelijöitä ohjattavana. Koko ajan selkeytyy enemmän ja enemmän se, mitä haluamme teoksen kautta yleisölle välittä ja kertoa sekä minkälaisella asenteella sen tulee tulla ilmi.

Nyt tehdään todella tiiviillä harjoitusajalla ja massiivisella joukolla. Konsertissa on mukana 40 näyttelijää ja viisihenkinen orkesteri. Tämä vaati erityistä paneutumista organisointiin ja on täsmällisesti tiedettävä, mitä halutaan tehdä ja miten tehdään.

Poikkeaako Lapualaisoopperan teko muiden esitysten tekemisestä?

– Nyt tehdään todella tiiviillä harjoitusajalla ja massiivisella joukolla. Konsertissa on mukana 40 näyttelijää ja viisihenkinen orkesteri. Tämä vaati erityistä paneutumista organisointiin ja on täsmällisesti tiedettävä, mitä halutaan tehdä ja miten tehdään. Koska konserttiesityksiä on luvassa ainoastaan kaksi, niin haluamme, että ne sujuvat juuri niin kuin pitää, eikä sinnepäin. Näytelmän historia on sekä painolasti, mutta samalla myös haasteemme.

Millä mielin odotat sunnuntaita?

– Jännittyneenä, mutta enemmän innokkaasti, koska silloin korkki lähtee irti: sitten mennään eikä meinata ja annetaan palaa!

Näyttelijöiden mietteitä

Lapualaisoopperassa on mukana suuri määrä näyttelijöitä: seuraavassa muutamien mietteitä ensi-illan alla.

Lahtelainen Hannu Salminen on SKP:n jäsenille ja monille Tiedonantajan lukijoille tuttu nimi. Mies on mukana Lapualaisoopperassa.

– Tuleva sunnuntai on historiallinen tapahtuma. Se on samalla historian ironiaa, koska teos on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Riviäkään emme ole tekstistä muuttaneet ja olemme uskollisia kyseiselle klassikolle.

Salmisen tulkitsema roolihenkilö on nimeltään Artturi Vuorimaa. Vuorimaalla oli keskeinen rooli Mäntsälä kapinan syttymisessä vuonna 1932.

– Olen siis kommunistien kannalta esityksessä väärällä puolella.

Miltä tuntuu näytellä henkilöä, joka on täysin oman aatemaailman vastainen?

– Ainakin argumentaatiota tulee terävöitettyä huomattavasti enemmän. Tässä tapauksessa sitä on turha korostaa, koska oletan, että katsojakunta on sen verran valistunutta, että he kyllä vetävät itse johtopäätökset roolihenkilöstäni, kunhan vain kykenen riittävän hyvin asettumaan Vuorimaan nahkoihin ja hänen ajatusmaailmaansa.

Salmisen mukaan ristiriitaisten henkilöiden näytteleminen on mielenkiintoista.

– Ristiriita on kaiken kehityksen edellytys: se on draaman, kuten myös kaiken historiallisen kehityksen peruselementti ja edellytys.

Salminen ei ole itse nähnyt alkuperäistä Lapualaisoopperaa.

– Lahden Kaupunginteatterin näyttämöllä näin sen muistaakseni vuonna 1968. On sanottava, että esityksellä oli ratkaiseva merkitys maailmankuvani ja sen kehittymisen, mutta myös myöhemmän ammatinvalinnan kannalta. 60-lukulainen teatteri ja ajattelutapa avasivat silmiä ja auttoivat näkemään asioita eri tavoin.

– Ilmapiiri harjoituksissa on ollut erittäin hyvä ja odotan sunnuntaita innostunein ja turvallisin mielin. Vanhalla Ylioppilastalolla on varmasti luvassa ikimuistoinen tapahtuma. Tästä tulee historiallinen näytelmä: ei näitä joka päivä tehdä.

Salminen haluaa vielä lähettää terveisiä Tiedonantajan lukijoille:

– Lukekaa Tiedonantajaa ja tilatkaa lehteä myös jatkossa. Esitykset ovat jo loppuunmyyty, mutta te joita on onnistanut, niin sunnuntaina tavataan!

Markus Karekallas näyttelee esityksessä Vähätaloa, joka toimi ”mustien” puolella.

– Roolihenkilöäni voidaan hyvinkin pitää aatteen miehenä, joka uskoo vahvasti omaan asiaansa ja haluaa sen myös vahvasti ilmaista. Hän on myös äkkipikainen, joka haluaisi heti lähteä tappelemaan ja taistelemaan.

Miltä tuntuu olla mukana Lapualaisoopperassa?

– Helvetin hienoltahan se tuntuu totta kai. On mahtavaa olla toteuttamassa tällaista juhlaa. Kun pyydettiin mukaan, tuntui velvollisuudelta osallistua: samalla olin suunnattoman innoissani ja heti täysillä mukana. Tunnelma harjoituksissa on ollut todella hyvä ja meillä on hyvä porukka kasassa.

Millä mielin odotat sunnuntaita?

– Päivästä tulee jännittävä ja tuskin tulen saamaan unta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä: en nuku ikinä ennen ensi-iltaa, Karekallas päättää nauraen.

Miina Penttinen Ylioppilasteatterista on yksi esityksen mustapaidoista.

– Laulan mustien kuorossa. On kiinnostavaa tulikita itselle vastakkaisia näkemyksiä lavalla. Mielestäni on hyvä, että teatterin keinoin tehdään historiaa ja myös nykypäivää yleisölle tutuksi. On mielettömän hienoa, että on päässyt mukaan Lapualaisoopperaan. Aiheen ajankohtaisuudesta johtuen se tuntuu todella tärkeältä.

Millainen prosessi on ollut?

– Mielenkiintoinen ja vauhdikas. On mielenkiintoista ja samalla opettavaista päästä tekemään teatteria ammattilaisten kanssa. Odotan sunnuntaita jännityksellä, mutta samalla todella hyvällä fiiliksellä. Yleisölle on luvassa upea show, Penttinen päättää.

Sunnuntaita odotellessa

Ilmapiiri harjoituksissa oli käsinkosketeltavan hektistä. Ohjaajat Linda Wallgren ja Lauri Maijala piiskasivat näyttelijöitä jatkuvalla syötöllä kohti parempia ja parempia suorituksia ilon ja innostuksen voimalla. Kohtauksia viilattiin ja otettiin uusiksi kunnes päästiin haluttuun lopputulokseen: kaikki mitä tehtiin, tehtiin satakymmenenprosenttisesti täysillä, älyttömällä intensiteetillä, suurella tunteella, palolla, rakkaudesta teatteria ja sen tekemistä kohtaan: ”Tämä ei ole mikään kuunnelma! Pitää kuulua ylimpään penkkiriviin asti niin, että pää repeää!”, Maijala karjaisi muutamaan otteeseen näyttelijöitä ohjatessaan ja viesti meni perille.

Harjoitusten jälkeen arvostus teatterintekijöitä kohtaan kasvoi entisestään. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin ammattikuntaa aikaisemminkaan väheksynyt – päinvastoin. Harjoitukset osoittivat konkreettisella tavalla sen, kuinka vaativasta ammatista näyttelemisessä ja ohjaamisessa on kyse: puolivaloin on mahdotonta lähteä liikkeelle, koska se näkyy ulospäin välittömästi. Eikä puolivaloilla ajamisesta ollut tietoakaan.

Monet konsertin kohtauksista porautuivat jo harjoituksia seuratessa syvälle takaraivoon. Ja sitten oli se eräs Kosolan tulolaulu: en kuitenkaan paljasta kuin sen, että iho nousi kananlihalle, paidan selkämys kastui ja hiki nousi otsalle, kiitos Lauri Maijalan aivan uskomattoman järisyttävän, syvälle tunteisiin uponneen tulkinnan!

Harjoitusten päätyttyä Maijala kajauttaa kosolamaisesti niin, että salissa kajahtaa: – Hyvä Tiedonantaja! Myös Linda Wallgren lähettää terveisiä Tiedonantajan lukijoille:

– Pitäkää lippu korkealla ja yrittäkäämme taistella oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden ja niiden asioiden puolesta, joista Lapualaisoopperakin puhuu: ne ovat edelleen ajankohtaisia!

Sunnuntaina on varmuudella luvassa mielenkiintoista katsottavaa, satavarmasti kovanluokan kamaa, nykypäivää ja historian havinaa!