Lontoon terrori-iskujen syylliset hämärän peitossa
Britannian pääkaupungissa Lontoossa räjähti 7. heinäkuuta neljä pommia, kolme metrossa ja yksi bussissa. 56 ihmistä sai surmansa. Maailma tuomitsi viattomiin siviileihin kohdistuneen joukkomurhan. Heinäkuun 21. päivänä oli vuorossa uusi terrori-isku, joka epäonnistui.
Tapahtumat pähkinänkuoressa
Hallitus, poliisi ja valtamedia arvelivat heti syyllisiksi terroristiverkosto al-Qaidaa. Internetissä tekijäksi ilmoittautuikin ensin "Abu Afs al Masri -prikaati", joka on aiemmin ilmoittautunut vastuulliseksi muun muassa vuoden 2003 sähkökatkoihin ja Irakin autopommi-iskuihin ja jota ei tiettävästi ole olemassakaan. Vähän myöhemmin iskuista otti kunnian "al-Qaidan jihadin salainen ryhmä Euroopassa", jonka olemassaoloa ei myöskään ole pystytty varmistamaan.
Ensin pommien sanottiin olleet sotilaallista alkuperää ja ajastettuja. Tätä mieltä oli muun muassa Lontooseen lähetetty Ranskan terrorismin vastaisen koordinointiyksikön päällikkö Christophe Chaboud. Pian kuitenkin kerrottiin, että pommit olivat kotitekoisia ja että itsemurhapommittajina oli toiminut neljä leedsiläistä brittiä., joista kolme eli Hasib Hussain, Shahzad Tanweer ja Mohammed Sidique Khan pakistanilaista alkuperää ja yksi eli Lindsey Germaine syntyperältään jamaikalainen.
Hallitus ja valtamedia lietsoivat taitavasti etnistä ja uskonnollista vihaa. Hyökkäykset Britannian muslimiväestöä vastaan lisääntyivät. Kaksi kolmasosaa Britannian muslimeista ilmoitti mielipidetiedustelussa harkitsevansa lähtöä maasta. Hallitus hyväksytti parlamentilla entistä tiukemmat "terrorisminvastaiset" lait, joilla kavennetaan entisestään kansalaisvapauksia.
Hallitus kiisti jyrkästi, että terrori-iskuilla olisi mitään yhteyttä siihen, että Britannian armeija osallistuu Irakin sotaan. Pääministeri Tony Blair julisti terroristien edustavan "pahan ideologiaa" ja vihaavan "meidän elämäntapaamme". Hänen mukaansa Irak on vain tekosyy, ja on "kieroutunutta ja nurinkurista logiikkaa" pitää sitä syynä iskuihin. Jos Britannia lähtisi Irakista, se vain kiihdyttäisi terroristien toimintaa.
Heinäkuun 21. päivänä kerrottiin neljän miehen yrittäneen räjäyttää pommit kolmessa metrovaunussa ja yhdessä bussissa. Pommit eivät kuitenkaan räjähtäneet.
Seuraavana päivänä poliisin siviilipukuinen erikoisyksikkö teloitti metrovaunussa miehen, jolla sanottiin olleen "suora yhteys" edellisen päivän isku-yritykseen. Ammuttu paljastui brasilialaiseksi Jean Charles de Menezesiksi.
Valtamedia enempää Britanniassa kuin Suomessakaan ei ole kiinnittänyt mitään huomiota näiden tapahtumien moniin outouksiin, aukkoihin ja ristiriitaisuuksiin. Vaihtoehtoisilla verkkosivuilla niitä on sitä vastoin paljonkin ruodittu. Useimmiten virallisten totuuksien kyseenalaistajat leimataan "salaliittoteorioiden" esittäjiksi. Leimatut puolestaan vastaavat, että todellisia salaliittoteorioita ovat viralliset, liian yksinkertaiset ja tarkoitushakuiset versiot tapahtumista.
"Itsemurha-pommittajilla" paluuliput
On kysytty muun muassa, miten teoriaan heinäkuun 7. päivän itsemurhapommittajista sopii se, että oletetut terroristit olivat etukäteen ostaneet sekä junaliput Lutonista Lontooseen että paluuliput? Samoin he olivat maksaneet Lutoniin parkkiin jättämistään autoista etukäteen sekä jättömaksun että maksun, joka edellytetään autojen saamiseksi ulos parkista.
Miksi oletetuilla itsemurhapommittajilla oli mukanaan ajokortit, pankkikortit ja henkilötodistukset helpottamassa poliisin pääsyä iskun taustavoimien jäljille?
Ja miten nämä dokumentit säilyivät räjähdyksissä auttaen heidän tunnistamisessaan, kun Helsingin Sanomien (16.7.) mukaan iskujen uhrien tunnistaminen joudutaan tekemään "joko dna:n, sormenjälkien tai hammaskarttojen perusteella"? Tätä on pidetty lähes yhtä ihmeellisenä kuin sitä, että syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen kadulta läheltä tuhottuja WTC:n torneja "löydettiin" oletetun lentokoneterroristin täysin ehjä passi.
Miksi neljä oletettua terroristia oli saatu vain Lutonissa valvontakameran kuvaan, jota sitäkin epäillään vahvoin perustein väärennetyksi? Miksi videokuvaa ei ole heidän noin 25 minuutin junamatkaltaan Lutonista Lontoon King"s Crossille?
Lontoon metrossa on lähes 2 000 videokameraa ja keskimäärin jokainen metrossa matkustava britti osuu kameroiden kuvaan jopa 300 kertaa normaalina päivänä. Poliisi väittää, että pommi-iskun kohteena olleen bussin videot olivat epäkunnossa, mutta ei väitä samaa metron vaunujen osalta. Missä siis ovat videokuvat kolmesta oletetusta terroristista istumassa pommireppu selässä metrovaunussa matkalla räjäytyspaikalle?
Mitä merkitsee lähellä yhden metrovaunun räjähdyskohtaa olleen silminnäkijän Bruce Laitin haastattelulausunto, jonka mukaan vaunuosaston lattiaan ilmestynyt reikä ja sen ylöspäin vääntyneet reunat viittasivat siihen, että pommi oli räjähtänyt lattian alla?
Iskujen "aivot" MI6:n leivissä?
Yhdysvaltalaisen tv-kanavan Fox Newsin 29.7. esittämä tiedusteluasiantuntija John Loftusin haastattelu lisää 7.7. iskuihin liittyvää epäselvyyttä.
Loftusin mukaan 7.7. iskujen taustavoimaksi ja "aivoiksi" epäilty Haroon Rashid Aswar on Britannian tiedustelupalvelun MI6:n palkkalistoilla joko agenttina, kaksoisagenttina tai ilmiantajana.
Poliisin valvonnan alainen Aswar lähti päivää ennen iskuja esteettä Lontoosta Pakistaniin, jossa hänet pidätettiin ja vapautettiin 24 tunnin sisällä. Sieltä hän lähti eteläiseen Afrikkaan ja hänet pidätettiin Sambiassa.
Loftusin mukaan Aswarilla on ollut yhteys sekä Britannian että USA:n tiedusteluun Britanniassa toimivan islamilaisen järjestön al-Muhajirounin (Emigrantit) kautta. Koko Britannian poliisi metsästää Aswaria ja MI6 on piilotellut häntä, Loftus sanoi.
Aswar toimi Loftusin mukaan 1990-luvulla Kosovossa brittien laskuun. CIA ja MI6, joilla on pitkäaikainen suhde moniin islamilaisiin järjestöihin, toimivat niin Bosniassa kuin Kosovossakin yhteistyössä al-Qaidan ja sen liittolaisen KLA:n kanssa.
Helsingin Sanomat kertoi 21.7. otsikolla "Euroopan terrori-iskujen jäljet johtavat Pakistaniin", että viime vuoden heinäkuussa Pakistan ja Britannia yhteistoimin pidättivät Pakistanissa Muhammed Naeem Noor Khanin. Hän oli viranomaisten mukaan al-Qaidan viestintäjohtaja, jolla oli yhteyksiä Britannian pakistanilaisiin. Professori Michael Chossudovsky kuitenkin osoitti tarkoin faktoin tämän "pakistanilaisen yhteyden" sekä menneisyyden että nykyisyyden osalta tuulesta temmatuksi (www. clobalresearch.ca 20.7.05).
Sotkuja oli paljon muitakin, muun muassa väärien henkilöiden kuvien julkaiseminen epäiltyinä terroristeina nimien samankaltaisuuden takia, jne.
Samanaikainen harjoitus ja muita yhteensattumia
Vaihtoehtoisilla verkkosivuilla on heitetty myös seuraavia kysymyksiä:
Miksi entisen Scotland Yardin turvallisuusvirkailijan Peter Powerin johtama yksityinen yhtiö Visor Consultants järjesti Lontoon maanalaisessa terrorisminvastaisen harjoituksen juuri samoissa kohteissa ja samaan aikaan kuin pommi-iskut tehtiin? On esitetty rinnastus varapresidentti Dick Cheneyn johdolla 11.9. järjestettyihin vastaavanlaisiin harjoituksiin.
Miksi ja miten Lontoossa samaan aikaan ollut Israelin entinen pääministeri, nykyinen talousministeri Benjamin Netanjahu sai briteiltä hotelliinsa ennakkovaroituksen terrori-iskuista ja jätti näin menemästä lähellä yhtä räjähdystä olleeseen paikkaan, jossa hänen oli määrä puhua? Miksei ennakkovaroitus johtanut muihin toimiin?
Miten on mahdollista, että Israelin tiedustelupalvelun entinen päällikkö Efraim Halevi tiesi kertoa Jerusalem Post -lehdessä Lontoon räjähdysten olleen "samanaikaisia" ja "lähes täydellisiä" jo samana päivänä, 7.7., kun räjähdykset tapahtuivat?
Onko Lontoon julkisesta liikenteestä vastaavilla johtajilla mahdollisesti lisätietoa terrori-iskuista? Lontoon julkisesta liikenteestä päävastuussa oleva johtaja, amerikkalainen Bob Kiley on entinen CIA:n erikoisoperaatioiden vastaava, jolle toinen amerikkalainen, Lontoon metroliikenteestä vastaava johtaja Tim O’Toole suoraan raportoi.
Onko sillä merkitystä, että Lontoon metron turvallisuudesta ja videovalvonnasta huolehtii israelilainen turvallisuusyhtiö Verint Systems?
Tiesikö USA:n keskuspankin pääjohtaja Alan Greenspan pommi-iskuista etukäteen laskiessaan kaksi päivää aikaisemmin miljardeja dollareita rahaa finanssimarkkinoille?
Tehtiinkö Lontoossa sisäpiirin kauppoja punnalla kymmenenä päivänä ennen 7.7. pommi-iskuja (vrt. New Yorkin pörssi 2001) vai miksi punta tippui noin kuusi prosenttia suhteessa dollariin ilman mitään ilmeistä syytä?
Epäonnen soturit
Heinäkuun 21. päivän epäonnistuneiden "pommi-iskujen" merkitys oli – onneksi – vain se, että ne vetivät median ja yleisön huomion kokonaan pois heinäkuun 7. päivän kiusallisista aukoista ja epäselvyyksistä.
On pidetty uskomattomana, että mikään neljästä pommista ei räjähtänyt – jos ne oli tarkoitettu räjähtämään.
Yhtä uskomatonta on se, että valvontakameran kuvissa väitetyt pommittajat metrovaunussa ja metron sisäänmenokäytävällä keskipäivällä ruuhkaisimpiaan aikaan ovat ypöyksin. Ainuttakaan muuta matkustajaa kuvissa ei näy.
Ja uskomatonta on se, että väitetyt pommittajat noudattivat täsmälleen samaa kaavaa kuin 7.7. pommittajat: yksi pommi bussiin, kolme metroon.
Epäonnistuneiksi pommimiehiksi epäiltyjä on pidätetty ainakin kaksi. Valitettavasti median kertomuksiin heidän sanomisistaan ei kannata luottaa.
Menezesin teloitus
Heinäkuun 22. päivänä poliisin erikoisyksikkö ampui metrovaunuun miehen. Yksikkö on saanut "shoot to kill" (ampukaa tappaaksenne) -koulutuksensa israelilaisilta. Poliisi ilmoitti, että ammutulla oli "suora yhteys" edellisen päivän iskuyrityksiin. Pian paljastui kuitenkin, että ammuttu oli täysin sivullinen brasilialainen Jean Charles Menezes.
Poliisi myönsi erehtyneensä ja kutsui tapausta tragediaksi. Poliisi kuitenkin selitti, että ammuttu oli pukeutunut paksuun takkiin, mikä antoi aiheen olettaa hänen kantaneen vyötäisillään räjähteitä. Niin ikään poliisi väitti hänen käyttäytyneen epäilyttävästi, olleen tottelematta ampumisvaroituksia, paenneen takaa-ajajiaan ja hypänneen metroaseman sulkupuomin yli päästäkseen vaunuun.
Myöhemmin paljastui, että Menezes ei ollut pukeutunut paksuun takkiin vaan farkkupuseroon, että hän ei hypännyt sulkupuomin yli vaan maksoi matkan lipullaan ja että läsnä olleet eivät kuulleet erikoisyksikön esittäneet hänelle mitään varoituksia.
Saman päivän iltaan mennessä kaikki median haastattelemat silminnäkijät sanoivat, että Menezesiä ei ammuttu päähän, ja nettisivuilla alettiin ihmetellä, miten poliisi voi ampua vartaloon miestä, jonka epäillään kantavan räjähteitä. Sen jälkeen viralliseksi totuudeksi tuli, että Menezesiä ammuttiin seitsemän kertaa päähän ja kerran olkapäähän.
ERKKI SUSI
* * * * *
Lähteet: www.globalresearch.ca, www.uruknet.info, www.whatreallyhappened.com, www.infowars.com, www.prisonplanet.com, www.propadandamatrix.com, www.truthseeker.co.uk
TYHMÄT TERRORISTIT?
Ne, jotka eivät usko George W. Bushin ja Tony Blairin teorioita terroristeista fanaattisesti "meidän elämäntapaamme" vihaavina uskonnollisina fanaatikkoina, etsivät useimmiten terroritekojen syitä länsimaiden toiminnasta ja rikoksista Irakia ja muslimimaailmaa vastaan.
Mutta tältäkin kannalta esimerkiksi Lontoon terrori-iskut viittaavat siihen, että terroristit ovat harvinaisen tyhmiä ja poliittisesti sokeita. Terrori-iskuthan näyttävät pelanneen suoraan Bushin ja Blairin hallintojen pussiin. Yhtenä hyötyjänä voi pitää myös Israelin oikeistohallitusta, jonka intresseissä on saada aikaan läntisen ja islamilaisen maailman konflikti.
1. Juuri ennen pommihyökkäyksiä Irakin miehitys jatkoi – huolimatta valtamedian sensuurista ja vääristelystä – miehittäjien kannalta suistumistaan kohti katastrofia.
2. Juuri ennen pommihyökkäyksiä Britannian puolustusministeriö ilmoitti – tosin ilman tarkkaa aikataulua – suunnitelmista vetää brittijoukkoja pois Irakista.
2. Brittilehdistön julkistama ns. Downing Streetin muistio paljasti lopullisesti, että Bushin ja Blairin hallinnot päättivät jo kesällä 2002 hyökkäyksestä Irakiin ja että valheellisia perusteluja alettiin keksiä sen jälkeen.
3. Bush joutui entistä ahtaammalle, kun vähä vähältä paljastui, että hänen lähin neuvonantajansa Karl Rove oli syypää CIA:n agentin Valerie Plamen identiteetin paljastamiseen.
4. Koko ajan on paljastumassa lisää todisteita USA:n (ja Britannian) harjoittamista vankien kidutuksista. Ne koskevat myös lasten kiduttamista ja raiskaamista.
5. Juuri pommihyökkäysten aikaan kokoontunut G8:n kokous puolestaan paljasti koko maailmalle rikkaiden teollisuusmaiden kyvyttömyyden ja haluttomuuden niin kehitysmaiden ongelmien kuin ilmastokysymyksenkin ratkaisemisessa.
6. Sekä Bushin että Blairin hallinnoilla oli ennen pommi-iskuja suuria vaikeuksia saada parlamenteissa läpi uusia tiukennettuja terrorisminvastaisia lakeja ja jatkaa entisiä.
Pommi-iskujen jälkeen USA:n ja Britannian hallitukset julistavat entistä päättävämmin sitoutumistaan Irakin miehitykseen sekä "terrorismin" ja "ääriainesten" vastaiseen taisteluun. Kummassakin maassa ajettiin läpi kansalaisvapauksia edelleen kaventavat "terrorisminvastaiset" lait. G8:n kokouksen nahkapäätökset unohtuivat pommi-iskujen aiheuttaman kohun ja suuttumuksen alle. (ES)