Ritva Sorvalin pitkä juoksu "Turkan lapsesta" eturivin näyttelijäksi.
Luvassa työtaisteluiden syksy
Syksyn työmarkkinaneuvottelut kolkuttelevat kiivaasti ovella: luvassa on kuumaverinen palkka- ja työehtotaistelu työläisten ja työnantajien välillä!
Ay-liikkeen on aika paljastaa todellinen luontonsa ja todistaa, että se tappelee tosissaan työväenluokan puolesta: mikäli tarve vaati, tulee lakkoase ottaa käyttöön! Kalevi Hölttä on tehnyt pitkän päivätyön ammattiyhdistysliikkeen parissa: hän on työskennellyt muun muassa Puuliitossa ay-lakimiehenä, liittosihteerinä ja työttömyyskassan johtajana. Puuliiton liittosihteerin virkaa hoitaessaan Hölttä toimi kymmenen vuoden ajan Työtuomioistuimen varajäsenenä, missä hän oli usein mukana istunnoissa, joissa käsiteltiin työtaistelukanteita
Nykyisin Hölttä on eläkkeellä, mutta seuraa edelleen aktiivisesti yhteiskunnallista keskustelua ja ay-liikkeen toimintaa.
Irtisanomissuojaan parannuksia
Hölttä on pitkän ay-uransa aikana nähnyt, kuinka työelämä on vuosikymmenten saatossa muuttunut.
”Työntekijöiden irtisanomissuojaan pitäisi saada huomattavia parannuksia.”
– Työvoiman käyttö on muuttunut olennaisesti uuden teknologian myötä. Esimerkiksi metsäteollisuuden ammattiliitossa väki on vuosikymmenten saatossa vähentynyt oleellisesti koneistumisen seurauksena.
– Yksi suurimmista epäkohdista, joiden kanssa työntekijät joutuvat elämään on irtisanomispelko ja se syö ihmistä. Työntekijöiden irtisanomissuojaan pitäisi saada huomattavia parannuksia, koska ihmiset ovat luonnollisesti huolissaan toimeentulonsa puolesta ja monet ovat velkaantuneita.
Työmarkkinaneuvottelut
Taistelu suomalaisten palkoista ja työehdoista käynnistyy syksyllä, kun työmarkkinaneuvottelut polkaistaan käyntiin.
– Pahoin pelkään, että neuvotteluissa tullaan jälleen hakemaan keskitettyä ja maltillista palkkaratkaisua. Pyritään keskitettyyn lopputulokseen, vaikka liittokohtaisesti ollaankin asioista päättämässä, niin samoja linjauksia ollaan varmasti jälleen kerran noudattamassa. Työantajaosapuoli pyrkii palkkojen osalta varmasti niin sanottuun nollalinjaan.
”Työntekijöiden palkkoja on nostettava olennaisesti.”
Mitkä ovat mielestäsi tulevien neuvotteluiden tärkeimmät kysymykset?
– Ehdottomasti palkat. Tulonjakoa pitää muuttaa: nykyistä kehitystä ei voida pitää hyvänä, koska pääomatulojen ja palkkatulojen suhde on vääristynyt. Työntekijöiden palkkoja on nostettava olennaisesti.
– Tulonjakoa tulee muuttaa sitten, että pääomatulojen osuus vähenee ja vastaavasti palkkatulojen osuus kasvaa. Kehitys on kuitenkin ollut pidempään täysin päinvastaista ja sen pitää mitä pikimmiten muuttua palkkatulojen hyväksi, Hölttä lataa.
– Toivon ay-johtajilta huomattavasti aikaisempaa jämäkämpää otetta tulevissa työmarkkinaneuvotteluissa. Onneksi muutamat ammattiliitot kuten esimerkiksi PAM ja Teollisuusliitto ovat sentään uskaltaneet uhata painostuksella työnantajia, mikäli palkkoihin ja työehtoihin ei ole tulossa parannuksia. Kyseisten liittojen kohdalla on ollut havaittavissa selkeää ryhdistäytymistä.
Jo nyt on tiettyjen toimijoiden taholta kauhisteltu sitä, kuinka talouskasvu tuhoutuu, mikäli palkansaajat tulevat vaatimaan palkankorotuksia vuosia jatkuneen nollalinjan jälkeen.
– Tällaista puhetta on joutunut kuuntelemaan jo ainakin kymmenen vuotta ja aina on kauhisteltu samaa. Ei Suomen talouskasvu ja kilpailukyky kuitenkaan palkoista ole kiinni. Työn tuottavuus on kasvanut olennaisesti ja joskus pitäisikin työn tuottavuuden sijaan puhua esimerkiksi pääomien tuottavuudesta ja energian käytöstä.
”Tulonjakokysymys on tärkein epäkohta ja sen korjaaminen on aloitettava välittömästi.”
– Tulevissa neuvotteluissa on keskityttävä tulonjakoon. Monissa asioissa kuten yritysten yt-neuvotteluissa on parantamisen varaa, mutta tulonjakokysymys on tärkein epäkohta ja sen korjaaminen on aloitettava välittömästi.
Monet ay-johtajat korostavat työnantajaosapuolten ja EK:n tavoin sitä, että neuvotteluissa pitää olla valmis tekemään kompromisseja.
– Se johtuu siitä, että monet pelkäävät työtaisteluita. Tästä johtuen puhutaan jatkuvasti kompromissien ja konsensuksen puolesta, koska työmarkkinakoneiston toimivuus perustuu kyseisten tekijöiden varaan ja niistä on kapitalisteille hyötyä.
Työtaistelusta ja lakoista
Jo nyt on annettu ymmärtää, että tulevasta syksystä saattaa kehkeytyä verinen lakkosyksy, mikäli palkkojen ja työehtojen polkemista tai nollalinjaa tullaan jatkamaan. Arto Viitaniemi on painottanut Tiedonantajassa sitä, että työmailla pitäisi ottaa käyttöön lakkokoulutus: olisiko tämä mielestäsi hyvä asia ja miten annetaan laadukasta lakkokoulutusta?
”Työntekijöiden lakkokoulutus pitäisi ehdottomasti ottaa käyttöön sekä osaksi ay-liikkeen päiväjärjestystä ja toimintakulttuuria.”
– Työntekijöiden lakkokoulutus pitäisi ehdottomasti ottaa käyttöön sekä osaksi ay-liikkeen päiväjärjestystä ja toimintakulttuuria. Lakkokoulutusta voitaisiin antaa esimerkiksi työpaikoilla sekä työväenopistoissa, jotka ovat keskeisiä työväenliikkeen sivistämis- ja kouluttamispaikkoja: lakkoihin on hyvä valmistautua opiskelemalla. Lakkokoulutusta varten tarvitaan asiaan perehtyneitä opettajia, jotka hallitsevat juridisen puolen ja kyllä tällaisia henkilöitä ay-liikkeestä löytyy.
Työmarkkinat kuuluvat oleellisena osana markkinatalouteen. Työnantajalla on tuotantovälineiden omistajana vahvempi asema kuin työntekijöillä, koska se omistusoikeuden nojalla päättää välineiden käytöstä ja siitä, kuka niitä käyttää ja millä ehdoilla.
– Tällainen valta-asetelma on johtanut siihen, että työntekijöillä on oltava painostuskeinoja, omien etujensa turvaamiskeksi. Yksi painostuskeino on työtaistelu: se on hyväksytty kaikkialla niin sanotuissa demokraattisissa oikeusvaltioissa olennaisena vapautena, ja työtaisteluvapaus on kirjoitettu monien valtioiden perustuslakiin perusoikeutena. Työtaisteluvapauden vastakohtana voidaankin pitää pakkotyötä.
”Työtaisteluita voidaan pitää voittopuolisesti hyvänä asiana ja niistä on ollut ihmiskunnalle enemmän hyötyä kuin haittaa.”
– Alun perin työtaistelut ovat olleet työpaikkakohtaisia lakkoja, joita on järjestetty muun muassa palkkoihin ja työaikaan liittyvissä kysymyksissä. Vuosien saatossa työtaistelut ovat sisällöllisesti laajentuneet ja työntekijän asemaan liittyvien kysymysten rinnalle on noussut esimerkiksi sosiaalipoliittiset sekä työntekijöiden oikeuksiin liittyvät vaatimukset, kuten esimerkiksi irtisanomissuojaan liittyvät kysymykset. Työtaisteluita voidaan pitää voittopuolisesti hyvänä asiana ja niistä on ollut ihmiskunnalle enemmän hyötyä kuin haittaa.
– Kun yrityksessä pohditaan, miten saadaan aikaan taloudellista voittoa, niin sen kannattaa ajoittain turvautua lomautuksiin: työntekijän näkökulmasta lomautukset eivät kuitenkaan näyttäydy yhtä positiivisessa valossa kuin esimerkiksi osakkeenomistajien silmissä.
– Kun kysymykseen tulee työntekijöiden työtaistelu, se pyritään niin työantajien kuin työntekijöiden järjestöjohtajien puolesta lyttäämään fraasilla, jossa painotetaan sitä, että työtaistelu on viimeinen keino, jota pitää välttää viimeiseen asti. Perusteluina käytetään usein sitä, että työtaisteluista koituu harmia yrityksille ja kansantaloudelle.
– Tulee kuitenkin muistaa, että lakossa on kyse väliaikaisista taloudellisista menetyksistä. Nykyisin pitäisi työntekijöiden lakkojen sijaan huomattavasti tiukemmin kyseenalaistaa erityisesti suuryritysten lomautukset ja irtisanomiset, koska niistäkin koituu taloudellisia menetyksiä.
– Yrityksissä irtisanomisia ja lomautuksia propagoidaan porvarillisen taloustieteen oppien mukaisesti ja työväenluokan etujen vastaisesti sillä, että ne ovat välttämättömiä yritysten toiminnan turvaamiseksi, joka tarkoittaa muun muassa sitä, että osakkeen omistajien voitot ja korkotulot varmistetaan. Taloudellisen edunvalvonnan kannalta työtaistelut ovatkin kapitalistisessa markkinatalousjärjestelmässä työväenluokalle aivan yhtä tärkeitä kuin mitä lomautukset ovat yrityksille.
Lakko on erinomainen painostuskeino
Työtaisteluvapaus perusoikeutena on osa jokaiselle kuuluvaa perustuslain 7 §:n mukaista henkilökohtaista vapautta, jota yksilöt voivat käyttää yhdessä.
”Lakko-oikeus turvataan perustuslain lisäksi myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.”
– Lakko-oikeus turvataan perustuslain lisäksi myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Lakkoja ei myöskään voida kieltää taloudellisin perustein. Lakko tarkoittaa sitä, että työnteko lopetetaan yksissä tuumin väliaikaisesti: se on yhteisesti sovittua vaikuttamista. Lakon tarkoituksena ei ole katkaista työsuhteita, vaan jatkaa työntekoa sitten, kun painostus halutaan esimerkiksi sopimukseen pääsemisen johdosta lopettaa tai sitten, kun vaaditut tavoitteet on saavutettu.
– Lakko on voimakkain laillisista työtaistelun muodoista ja sen tarkoituksena on estää sellainen työ, josta työnantaja voi hyötyä taloudellisesti. Lakko onkin hyvä painostuskeino työantajaa kohtaan, koska sen aikana yrityksen voiton saanti keskeytyy. Lakon tavoitteena on usein muuttaa tulonjakoa, parantaa työehtoja, kuten esimerkiksi työaikaan liittyviä kysymyksiä tai saavuttaa poliittisia muutoksia. Lakkoa voidaan luonnehtia eräänlaiseksi saarroksi, missä työnantajalle tehdään mahdottomaksi käyttää hyväkseen työvoimaa ja saavuttaa siten taloudellista voittoa. Lakon avulla voidaan myös estää työehtosopimusten tekeminen, mikäli näyttää siltä, ettei lopputulos ole työntekijäosapuolen kannalta kannatettava.
Yleislakko
Monissa mielenosoituksissa on näkynyt banderolleja ja kylttejä, joissa vaaditaan yleislakkoa: mitä yleislakolla tarkoitetaan, miten se eroaa laajuudeltaan, vaikutuksiltaan ja suuruudeltaan perinteisimmistä lakoista?
– Yleislakossa kaikki alat ovat mukana ja periaatteessa kaikki työpaikat ovat tällöin sen piirissä. Kaikkea työntekoa ei kuitenkaan haluta keskeyttää: esimerkiksi sairaanhoito, ihmisten ja eläinten turvallisuus sekä tärkeiden laitosten suojelu jäävät lakon ulkopuolelle.
Usein annetaan ymmärtää, että ainoastaan jokin keskusjärjestöistä voi julistaa yleislakon.
– Keskusjärjestö voi julistaa yleislakon, mutta yhtä hyvin julistuksen voi tehdä esimerkiksi jokin ammattiliiton aktivistiryhmä ja jos tähän lähdetään yhteisessä rintamassa mukaan, niin silloin kyse on myös yleislakosta.
”Yleislakko on työväenluokan ehdottomasti voimakkain laillinen painostuskeinon muoto.”
– Yleislakossa työn keskeyttäminen on pääsääntö ja siihen on aina liittynyt työväenluokan näkökulmasta suuret odotukset ja pyrkimys kohti parempaa yhteiskuntaa. Mitä pidempään yleislakko kestää sitä enemmän sen vaikutukset kohdistuvat poliittista valtaa eli valtiovaltaa kohtaan. Yleislakko saakin aina työnantajien ohella myös hallituksen suuriin vaikeuksiin ja sen on pakko pyrkiä lopettamaan lakko, koska niin laajamittainen lakko vaikuttaa käytännössä aivan kaikkeen eikä vähiten valtiolle kertyviin verotuloihin.
– Yleislakko on työväenluokan ehdottomasti voimakkain laillinen painostuskeinon muoto: sen avulla työväestön on mahdollista saavuttaa mikä tahansa taloudellinen ja poliittinen vaatimus. Yleislakko onkin sopiva väline todellisten rakennemuutosten aikaansaamiseksi.
Hölttä painottaa, että poliittisilla ja työpaikkakohtaisilla työtaisteluilla on ollut merkittävä rooli demokraattisten uudistusten aikaansaamisessa.
– Tulee muistaa, että huomattavin uudistus eli yleinen äänioikeus saatiin aikanaan vuoden 1905 suurlakon ansiosta. Myös vuoden 1917 yleislakolla oli suuri merkitys sananvapauden ja yhdistymisvapauden saamiseksi. Poliittisten työtaisteluiden aika ei ole ohi, vaan ne ovat edelleen tärkeä keino perus- ja ihmisoikeuksien puolustamisessa ja laajentamisessa sekä taisteltaessa työläisten etujen puolesta.
”Oletan että luvassa on mahdollisesti itsenäisiä, mutta myös liittokohtaisia lakkoja.”
Onko syksyllä luvassa lakkoja?
– Näin saattaa hyvin olla. Oletan että luvassa on mahdollisesti itsenäisiä, mutta myös liittokohtaisia lakkoja. Uusi Teollisuusliitto ja PAM saattaisivat olla ammattiliitoista ärhäkimpiä mitä mahdollisiin lakkoihin tulee. Ay-liikkeen tulisi olla nykyistä hanakammin tukemassa työntekijöitä, mikäli halukkuutta lakkoihin ilmenee ja vastaavasti työläisten lakko-oikeutta pitäisi laajentaa, ettei olisi niin paljon juridisia esteitä, joiden turvin lakkoja pyritään estämään, Hölttä päättää.
Kirjoittajan artikkelit
– Poliittinen työtaistelu on tärkeä, mutta se ei vielä kaada hanketta saati hallitusta, sanooVR:n lähiliikenneyksikön pääluottamusmies Peter Björklöf JHL:stä.
Taistelu suomalaisten palkoista ja työehdoista käynnistyy syksyllä. Arto Viitaniemen mielestä ay-liikkeen pitää valmistautua tarvittaviin keinoihin duunarien etujen puolustamiseksi. Nyt ei kikyillä!
- ‹ edellinen
- 5 / 30
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Tampereen teollisuusalueen suurin ammattiosasto Teollisuus7 ei hyväksy Israelin valtion Gazan alueen siviiliväestöön kohdistuvaa, Israelin suorittamaa, kansanmurhaan vertautuvaa väkivaltaa. Ammattiosasto lausui asiasta tällä viikolla.
Tuoreessa raportissa esitellään vuosina 2016–2023 tehdyn perinnebiotooppien eli perinneympäristöjen inventoinnin tulokset. Tieto Suomen perinnebiotoopeista on lisääntynyt 1990-luvusta, mutta hoidettuja perinnebiotooppeja on luontotyyppien ja lajiston säilymisen kannalta edelleen liian vähän. Monelle uhanalaiselle kasvi- ja hyönteislajille ne ovat ainoa mahdollinen elinympäristö.
Terveydenhuollon riittämättömät resurssit ja STEA-rahoituksen karsiminen sotejärjestöiltä osuvat kipeästi niihin vanhempiin, jotka saavat lapsensa tulevaisuudessa. Jo tällä hetkellä näkyvät ilmiöt, kuten vanhempien uupumus ja nuorten pahoinvointi, tulevat hyvin todennäköisesti lisääntymään.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.