Markku J. Kekäläisen yksinkertainen resepti: Työttömille töitä
Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö TVY kokoontuu maaliskuussa viettämään vuosikokousta Kouvolaan. Työllisyystilanne Suomessa ei ole merkittävästi parantunut uuden hallituksen aikana. Kokouksessa tullaan varmasti käymään tiukkaa keskustelua hallituksen työllistämispolitiikan suunnasta.
TVY ikääntyy
Helsingin työttömien toiminnanjohtaja Markku J. Kekäläinen eli ole erityisen innostunut TVY:n tähänastisesta toiminnasta. Hänen mielestä TVY ei ole paras mahdollinen foorumi työttömien etujen ajamiseen.
– TVY kaipaisi kipeästi nuorennusleikkausta. Mukaan tarvitaan nuoria, joita kiinnostavat muutkin asiat kuin työeläkeputki, Kekäläinen sanoo.
Positiivisena puolena Kekäläinen näkee sen, että TVY kaikesta huolimatta edustaa suhteellisen yhtenäistä näkökulmaa.
Työttömille töitä
Työttömyydestä näyttää tulleen pysyvä riesa suomalaiselle yhteiskunnalle. Kekäläisen mukaan työllisyys on kyllä mukana poliitikoiden juhlapuheissa, mutta käytännössä siitä ei piitata.
– Poliitikoilla ei ole kokemusta normaalista työelämästä eivätkä he selvästi ymmärrä työttömien ongelmia, Kekäläinen painottaa.
Kekäläisellä itsellään on selkeä käsitys siitä, miten työttömien asemaa voitaisiin konkreettisesti parantaa.
– Helsingin työttömien kanta on tukea työllistämistakuuta. Sen kautta työttömille avautuisi väylä työelämään.
Kekäläinen pitää kansalaispalkkakeskustelua poliittisesti epärealistisena. Kansalaispalkan sijaan hän vaatii yksinkertaisesti lisää työpaikkoja.
Työministeriöllä on kohtuullisesti työllistämismäärärahoja käytettävänä. Kekäläisen mielestä sitä kuitenkin suunnataan väärin.
– Nyt järjestetään aivan liikaa turhaa koulutusta, joka on sekä ajan että rahan haaskausta. Koulutuksella pitäisi olla työttömälle jotain hyötyäkin. Esimerkiksi tietotekniikan peruskoulutukseen panostetaan aivan liian vähän, vaikka atk-taidot ovat nykyajan työelämässä oletusarvo, Kekäläinen sanoo.
Työmarkkinatuen muutos näennäinen
Työministeriön asettama työryhmä ehdotti muutama viikko sitten, että työmarkkinatuki muutettaisiin vastikkeelliseksi. Tuen saamisen ehtona olisi velvollisuus ottaa vastaan työtä tai koulutusta. Vastuu työ- ja koulutuspaikkojen syntymisestä tulisi kunnille.
Kekäläinen ei uudessa ehdotuksessa näe merkittävää muutosta aikaisempaan. Työttömällä on nytkin velvollisuus olla työmarkkinoiden käytössä ja vastaanottaa tarjottua työtä tai muita työllistämistoimia karenssien uhalla.
Kuntien roolin kasvaminen työttömyyden hoidossa on Kekäläisen mukaan sinänsä myönteistä. Ongelmaksi muodostuu verolaki, jota olisi muutettava työllisyyttä lisäävään suuntaan. Nyt kunta voi itse päättää, käytetäänkö työllisyyteen tarkoitetut rahat johonkin muuhun toimintaan.
Sosiaalinen yritys
Eräs hallituksen tarjoama työllistämiskeino ovat ns. sosiaaliset yritykset.
Kekäläinen näkee ristiriitaisena sen, että sosiaalisilla yrityksillä on lakisääteinen velvollisuus tuottaa voittoa. Helsingin työttömien yhdistyksen kokemukset sosiaalisista yrityksistä eivät ole kannustavia.
– Sosiaalinen yritys voisi työllistää sellaisia työttömiä, jotka eivät muuten työllisty. Me pystymme kyllä myymään esimerkiksi palveluja, mutta toiminta ei kannata, Kekäläinen kertoo.
Kannattava toiminta työllistäisi ne, jotka muutenkin pärjäisivät työmarkkinoilla. Heikommassa asemassa olevia työttömiä sosiaalinen yritys ei nykymuodossaan auta.
Uhkana syrjäytyminen
Kekäläinen pitää huonona kaavailtua kunnallisen toimeentulotuen siirtämistä Kelan hoidettavaksi. Uhkana voi olla sosiaalinen syrjäytyminen.
– Jos sosiaalinen tuki hoidetaan pelkkien papereiden perusteella yksilöllinen auttaminen käy mahdottomaksi. Pelkona on, että huonoimmassa asemassa olevia ei kyetä auttamaan kunnolla, Kekäläinen pohtii.
Perustoimeentulon ratkaisu olisi työllistämistakuu.
– Tartutaan kunnolla työttömän ongelmiin, hoidetaan perusominaisuudet kuntoon ja annetaan ohjausta työpaikan saannissa, Kekäläinen listaa omat lääkkeensä.
Kun työmarkkinoilla on työvoiman ylitarjontaa, ei työvoiman kunnosta välitetä. Käytettävissä olevan työvoiman taso laskee ajan myötä, jos siitä ei pidetä huolta.
– Ammattitaito kehittyy vain työssä. Taloudenkin kannalta olisi pitkällä tähtäyksellä järkevää huolehtia työvoiman kunnosta, muistuttaa Kekäläinen.
Vastapooli EVAlle
Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ravistelee aika ajoin rajuilla oikeistolaisilla lausunnoilla ja kannanotoilla suomalaisen yhteiskunnan rakenteita. Viimeksi kohua herätti Pentti Vartia, jonka spekulointi äänioikeuden rajoittamisella sai aikaan vastalauseiden tulvan.
Kekäläinen näkisi nyt selkeän tarpeen vastapoolin luomiselle. Hänen mukaansa se voisi olla jonkinlainen ay-liikkeen tukema, selkeästi poliittinen mutta vapaamuotoinen foorumi. Ammattiliittojen rooli on tärkeä, mutta Kekäläinen perää enemmän itsenäisyyttä ja riippumattomuutta hallituspolitiikasta.
– Demarivetoisuudella ei uudistuksia tehdä, Kekäläinen summaa.
On tosiasia, että työttömyys passivoi. Tämä näkyy valitettavasti myös työttömien edunvalvonnassa. Kekäläinen näkee työttömissä paljon potentiaalia ja joukkovoimaa. Aloitekyky on kuitenkin heikko.
– Työttömien liike on liian passiivinen, mutta lähtee kyllä mukaan yhteiskunnallisesti edistykselliseen toimintaan, vakuuttaa Kekäläinen.
Riippuvuus on oma ongelmansa. Työttömien edunvalvonta on sitoutettu avustusten ja tukien kautta hallituksen tavoitteisiin, jotka eivät välttämättä ole työttömien kokonaisedun kannalta hyviä.
Rakennetyöttömyys
Suomessakin on käyty paljon keskustelua rakennetyöttömyydestä. Ajatuksena on, että yhteiskunnan instituutiot eivät jousta eivätkä muutu tarpeeksi nopeasti globaalitalouden mukana. Kekäläisen mukaan työttömyyden takana on pikemminkin kapitalismin rakenteen muutos. Vanhan patruunatalouden aikana työnantajalla oli enemmän yhteiskunnallista vastuuta.
– Nyt yritykset keräävät vain pikavoittoja. Koko EU:n puitteissa ollaan sitouduttu samaan malliin, sanoo Kekäläinen.
Huolestuttavana Kekäläinen näkee kasvavan sotatalouden. Maailman kriiseistä ja konflikteista haetaan vetoapua muuten kompuroivalle taloudelle. Suomi näyttää ajautuvan EU:n puitteissa mukaan yhä syvemmälle kansainväliseen sotapolitiikkaan. Kekäläinen toivookin, että tätä kehitystä kritisoitaisiin entistä tiukemmin.
MARKO KORVELA