Mihin menet Eurooppa?

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 33/2006.

Rakennusliiton tiloihin 8.-9. syyskuuta kokoontunut järjestyksessä kymmenes Euroopan tulevaisuuskonferenssi kokosi yhteen keskustelijoita eri puolilta Eurooppaa. Vaikka osallistujien kotimaiden suhteet unioniin vaihtelivat, oli kiinnostus sen tulevaisuudesta yhteinen.

Konferenssin puhujalista oli vakuuttava, sillä paikalle saapui peräti kaksi Euroopan parlamentin jäsentä, Héléne Goudin sekä Esko Seppänen. Jälkimmäinen arvosteli Suomen intoa ratifioida EU:n perustuslaki, joka tulee johtamaan myös Suomen osallistumiseen kansainvälistä lakia rikkoviin sotatoimiin. Myös Vaihtoehto EU:lle – tiedotuskeskuksen puheenjohtaja Lea Launokari kritisoi omassa puheenvuorossaan suomalaisten poliitikkojen intoa ratifioida perustuslaki vieläpä ilman kansanäänestystä.

Professori Heikki Patomäki esitteli näkemyksensä unionin mahdollisista tulevaisuuksista, jotka yhdistettyinä Seppäsen näkemyksiin Euroopan unionin militarisoinnista ja Argo Loon esittelemiin kokemuksiin Eestin uudesta jäsenyydestä antoivat melko pessimistisen kuvan siitä mihin unioni on menossa.

Elämää unionin ulkopuolella

Ruotsalainen Goudin kertoi yhdessä Tanskan Lave Brochin kanssa elämästä eurottomassa yhteiskunnassa. Sekä tanskalaiset että ruotsalaiset pitivät yhteisvaluuttaan sitoutumattomuuttaan hyvänä ratkaisuna. Rahaliiton ulkopuolella pysyttely ei suinkaan johtanut näiden maiden talouden romahtamiseen, vaikka innokkaimmat yhteisvaluutan puolustajat näin väittivätkin.

Sekä Norjan Kim-André Åsheim että Sveitsin Lukas Reiman kertoivat elämän jatkuneen normaalina, vaikkeivät heidän maansa liittyneet unioniin.

– Norjalaisille valta päättää omasta rahapolitiikasta on erittäin tärkeä. Mielestäni Euroopan yhteinen talous on suurin piirtein yhtä järkevää kuin olisi pitää yhteistä termostaattia asunnoissa, joista yksi sijaitsisi Barcelonassa, toinen Vilnassa ja kolmas Frankfurtissa, havainnollisti Åsheim.

Reinman puolestaan kertoi, miten Sveitsin lainsäädäntöä on pikku hiljaa muutettu EU-yhteensopivaksi.

– Sveitsiä valmistellaan koko ajan jäsenyyteen. Lainsäädäntöämme muutetaan samankaltaisemmaksi unionin lainsäädännön kanssa, jotta esteitä liittymiselle olisi mahdollisimman vähän. Valitettavasti tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sveitsiläistä lainsäädäntöä usein heikennetään unionin tasolle, harmittelee Reiman.

Hän pahoittelee sitä, miten laaja poliittinen konsensus vallitsee siitä, että Sveitsin olisi parempi luopua päätösvallasta omiin asioihinsa ja siirtää se Brysseliin.

Palveludirektiivi uhkaa

Tällä hetkellä suurin haaste niin sveitsiläiselle kuin norjalaisellekin hyvinvointivaltiolle on Euroopan unionin suunnittelema palveludirektiivi. EEC-alue koostuu 28 jäsenmaasta, eikä Kim-André Åsheimin mukaan ole realistista olettaa, että yritysten kotimaat voisivat hoitaa näiden toiminnan valvonnan kaikissa muissa maissa.

– Meillä Norjassa on jo nyt ongelmia yritysten kanssa, jotka maksavat työntekijöilleen aivan liian matalaa palkkaa aivan liian pitkistä työpäivistä. Näyttääkin siltä, että tällä palveludirektiivillä halutaan saada kaikki unionissa työskentelevät kilpailemaan keskenään siitä, kuka tekee työt halvimmalla, Åsheim arveli.

(TA)