Mikä tulee olemaan Kuuban uusi suunta?

Kuuban historia vaikuttaa olevan käännekohdassa. Nykyisistä suurista vaikeuksista huolimatta ilmassa on paljon myös positiivista kehitystä, joka kielii kuubalaisten sitkeydestä ja kyvystä ratkaisukeskeisyyteen. Vuonna 2022 Kuuba tulee olemaan 60 vuotta yhtäjaksoisesti Yhdysvaltain vaihtelevien pakotteiden alla. Olisiko liian optimistista odottaa tämän aikakauden vihdoinkin kohtaavan päätöksensä? Se jos mikä olisi merkki uuden aikakauden alusta. 

Kuuban yhteiskunta on keskellä uudelleenmäärittely­prosessia, jonka suunta ei ole vielä kenenkään tiedossa. 

Tammikuun ensimmäisenä päivänä 2019 Kuuban vallankumous täytti 60 vuotta. Kuin juhlistaakseen vallankumousta, helmikuussa pidetyssä kansanäänestyksessä hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka sementoi Kuuban poliittisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän sosialistisen luonteen. 

Valitettavasti juhlimiseen ei muuten ole ollut syytä. Koronan aiheuttamien haasteiden lisäksi Donald Trumpin hallinto on tuonut Kuuballe enemmän ongelmia kuin mikään aikaisempi Yhdysvaltain hallinto ja maiden väliset suhteet ovatkin palautuneet lähes vuosien 1961-1977 tasolle, jolloin suhteita ei oikeastaan edes ollut. 

Näiden akuuttien ongelmien lisäksi pinnan alla vaikuttaa myös vallankumouksen sisältä nousevat muutosvaatimukset, jotka haastavat vanhan kaartin käsitykset sosialismista. Antti Halisen uutuuskirja Kuuba 2020 antaa kriittisen näkökulman Kuuban ongelmiin ja antaa näkymän siihen mistä uuden sukupolven vaatimuksissa oikein on kyse. 

Antti Halinen: Kuuba 2020 (Umpihanki, 2020)

Lisääntyvä epätasa-arvo 

Vielä 80-luvulla Kuuba oli taloudellisesti hyvin tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen valtio. Vuonna 1989 Kuuban gini-kerroin oli 0,22-0,27, eli suunnilleen samoissa lukemissa kuin Norjassa nyt. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen bruttokansantuote tipahti kuitenkin jopa 35% ja tulojen epätasa-arvoisuus on ollut paheneva ongelma siitä lähtien.

Kuuban entinen talous- ja hintaministeri José Luis Rodríguez ilmoitti 2018 ginin nouseen jo 0,45:een, mikä on YK:n mukaan jo hälyttävän korkea. Tässä tulee tosin muistaa, että toisin kuin muissa Latinalaisen Amerikan maissa, joissa on vastaavaa köyhyyttä, kuubalaisilla on oikeus täsmälleen samoihin laadukkaisiin julkisiin palveluihin, kuin muillakin kansalaisilla. Siinä mielessä köydän kuubalaisen realiteetit eivät ole aivan niin huonot kuin voisi pelkän gini-kertoimen perusteella kuvitella. 

Valuuttapeso on sidottu dollarin kurssiin ja sitä käyttävät enimmäkseen turistit.

Yhtä kaikki, tilanne on monin paikoin haastava ja perheet saattavat käyttää jopa 50-70 prosenttia tuloistaan pelkästään ruokaan. Erityisen suurta kritiikkiä Kuubassa on jo pitkään saanut kahden valuutan järjestelmä, joka perustettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Valuuttapeso on sidottu dollarin kurssiin ja sitä käyttävät enimmäkseen turistit. Kuuban peso on puolestaan tarkoitettu paikallisten käyttöön. Tästä huolimatta valuuttapeso on onnistunut valtaamaan Kuuban taloudessa yhä enemmän jalansijaa. 

Järjestelmän pahimpana seurauksena voidaan pitää eriarvoisuuden kasvua, sillä valuuttapesoa ja kuubanpesoa käyttävillä ihmisillä on varsin erilaiset elämisen mahdollisuudet, kuuban peso kun on arvoltaan huomattavasti heikompi kuin valuuttapeso. Kahden valuutan ja myös vaihtokurssin olemassaolo on tehnyt myös luotettavasta kirjanpidosta ja ihmisten ja yritysten varallisuuden määrittelystä vaikeaa.

Kirjan kirjoittamishetkellä kaksoisvaluutan tilanne oli vielä epäselvä, mutta uusin tieto on se, että vuoden 2021 tammikuusta lähtien Kuuba todellakin on vihdoin ja virallisesti luopunut kahden valuutan järjestelmästään. 

Talouden uudistaminen näyttää siten etenevän, mutta yhteisymmärrystä sen suunnasta ei ole vielä löytynyt. 

Ristiriitoja puolueessa 

Puolueessa on ollut ristivetoa taloussasioista jo jonkin aikaa. Raúl Castro on tunnetusti kritisoinut puoluetta kyvyttömyydestä uudistaa taloutta. Huomiota on herättänyt myös nykyisen presidentti Miguel Díaz-Canelin toukokuinen puhe tuotantovoimien vapauttamisesta, joka ratkaisisi Kuuban monet ongelmat. Mitä hän tällä tarkalleen ottaen tarkoitti jäi kuitenkin hämärän peittoon. Puolueen äänenkantaja Granma-lehti joka tapauksessa varoitti kaksi päivää myöhemmin artikkelissaan uudistusmielisistä, jotka ehdottavat Kuuballe Kiinan ja Vietnamin tapaista talouden avaamista ja pk-yritysten päästämisestä maan talouskehitykseen.

Lehti ei tähdentänyt, keitä nämä uudistusmieliset ovat, mutta näyttäisi siltä, että he koostuvat joukosta Kuuban tunnetuimpia ekonomisteja, taloustieteilijöitä ja historijoitsijoita. Heistä Havannan yliopiston professori Oscar Fernandez kirjoitti Granman artikkeliin vastineen, jossa hän vakuutti, että kyse ei ole mistään uusliberalismin syliin haikailusta, vaan pk-yritysten virallistamisella on tarkoitus luoda lisää työpaikkoja, ja ne voivat toiminnallaan heikentää myös Yhdysvaltain taloussaarron vaikutuksia. Fernandez myös muistutti, että puolueen aikomuksena oli hyväksyä yrityslaki jo vuonna 2017 ja näitä asioita oli niin ikään käsitelty jo 2010-luvun alussa puolueen sosialistisen kehityksen talous- ja sosiaalimallin asiakirjassa. 

Pk-yritysten juridinen asema on siis vielä toistaiseksi epäselvä, mutta viime elokuussa puolue teki tärkeän päätöksen lopettaa valtion monopoli viennissä ja tuonnissa, sekä mitätöidä yksityisyrittäjille sallittujen toimialojen lista. Periaatteessa siis kaikki on sallittua ainakin siihen asti, kunnes hallitus erikseen ilmoittaa yksityissektorilta kielletyt alat. Tästä huolimatta Kuubassa ei ole vielä virallisesti varsinaisia yrittäjiä, vaan puhutaan niin sanotuista omaan laskuun työskentelevistä työntekijöistä, cuentapropistas. 

Harmaan talouden ongelmat 

Kuuban hallinto on jo pitkään pohtinut myös valtion, osuuskuntien ja yksityisen sektorin hankalaa suhdetta toisiinsa. Ongelmana on se, että näiden välinen yhteistyö on ollut erilaisten säädösten vuoksi melkeinpä mahdotonta, ja tästä syystä kaupankäynti taloussektoreiden kesken ei ole onnistunut. Tästä on seurannut hyvin vakavia ongelmia. Kuten aikaisemmin todettiin, valtiolla on perinteisesti ollut monopoli tukkukaupassa ja maahantuonnissa, mutta se ei ole kuitenkaan saanut järjestää tukkumyyntiä yksityisyrittäjille. Tämä on johtanut siihen, että yrittäjät ovat hankkineet tuotteet joko ostosmatkoilta ulkomailla tai todennäköisemmin mustan pörssin kautta. Käytännössä siis valtionyritysten työntekijöiltä, jotka varastavat valtiolta. 

Vallan hajaantuminen tuntuu olevan myös nuoremman sukupolven toive.

Vaikka ongelma on laaja ja tunnustettu, se on aiheena herkkä. Ekonomisti ja puolueen jäsen Esteban Morales kutsui blogitekstissään valtiontyöskentelijöiden korruptiota peräti vastavallankumoukselliseksi toiminnaksi, sillä tästä varjotaloudesta hyötyvät kaikki muut paitsi itse valtio. Syystä tai toisesta syytökset koettiin niin voimakkaina, että ne johtivat Estebanin potkuihin puolueesta. 

Luopuuko Kuuba valtiojohtoisuudesta? 

Hallinnon keskittymisen kysymys on jossakin määrin huomioitu myös uudessa perustuslaissa, jossa keskitettyä hallintoa pyritään purkamaan ja siirtämään päätösvaltaa enemmän kunnille. Tarkoituksena on, että kaikkia päätöksiä ei jatkossa enää tehtäisi Havannassa. Valtaa hajautetaan myös niin, että Kuuballe tulee erilliset tasavallan presidentin, varapresidentin ja pääministerin virat. Henkilö ei myöskään voi toimia presidenttinä kuin korkeintaan kahden viisivuotisen toimikauden ajan. 

Vallan hajaantuminen tuntuu olevan myös nuoremman sukupolven toive, tosin kenties suuremmissa määrin kuin mitä ainakaan puolueen vanha kaarti pitää suotavana. La Joven Cuba-blogin nuori toimittaja, filosofi ja vallankumousaktivisti Yassel A. Padrón puhuu ei-valtiokeskeisestä sosialismista, mikä hänen mukaansa on keskeinen kysymys monille nuorille: mahdollisuus kansalaisyhteiskuntaan ja omaehtoiseen toimintaan.

Mitä tämä ei-valtiokeskeinen sosialismi voisi sitten sen kannattajien mukaan tarkoittaa? Havannan yliopiston historian professori Sergio Guerran mukaan kyse olisi eräänlaisesta paluusta omille juurille, sillä vallankumouksen ja kansalaisyhteiskunnan yhteys oli aikanaan hyvin selvä - ilman sitä vallankumouksen voitto ei olisi ollut mahdollinen. Vielä 60-luvulla erilaiset näkemykset sosialismista olivatkin yleisiä, mutta muutos tähän tuli vuonna 1971, jolloin Kuuba omaksui hallinnollisen mallin Neuvostoliitolta. Guerran mukaan tähän kuului hyvin valtiojohtoinen malli, joka ikäänkuin imaisi itseensä niin joukko- ja poliittiset järjestöt, kuin ammattiliitotkin. 

Guerra kuitenkin korostaa, että vallankumous ei ollut alunperin marxilais-leniniläinen vaan pikemminkin martín-fideliläinen. Kuuban vastarinnassa Yhdysvaltojen imperialismia vastaan, ei siis Guerran mukaan ole kyse niinkään Marxin tai Engelin ajattelusta, vaan pikemminkin kuubalaisen imperialismin vastustajan José Martín ajattelusta. 

Martín rooli Kuuban historiassa ei ole aivan vähäinen. Hän on paitsi Kuuban kansallissankari, niin myös kirjailija, filosofi ja Vallankumouksellisen puolueen perustaja. Martí kuitenkin ehdottomasti vastusti ajatusta liian voimakkaasta tai byrokraattisesta puolueesta, joka voisi pitää saarta vallassaan. 

Guerran mukaan Martin ajatukset ovat saaneet Kuubassa paljon suosiota viime vuosina ja puolueessakin vallankumouksen määritelmä on yhä useammin martín-fideliläinen kuin marxilais-leniniläinen. Yassel A. Padrón puolestaan tosin arvelee, että tähän voi olla raadollisempiakin syitä, nimittäin puolueen halu korostaa vallankumouksen nationalistista luonnetta ja Kuuban omaa historiaa.