Miksei EU edistä länsisaharalaisten ihmisoikeuksia?
Kun ihmisoikeuksia poljetaan Kiinassa tai Venäjällä, voidaan niihin tarttua ja arvostella kovin sanoin muiden toimia. Eurooppalaisethan kannattavat ihmisoikeuksia ja haluavat toimia niiden toteuttamiseksi, eikö?
Vaan eivätpä sittenkään, mikäli unionin edut joutuvat vastatusten ihmisoikeuksien kanssa. Tiina Sandbergin mukaan näin on käynyt jälleen kerran Länsi-Saharassa.
– Marokon jo vuodesta 1975 miehittämää aluetta on koko miehityksen ajan käytetty hyväksi tavalla, joka on vastoin kansainvälisiä sopimuksia. Viime aikoina sorto on kiihtynyt, alueen vesiä ryöstökalastetaan häikäilemättä ja sen öljy- ja kaasuvarantojen hyödyntämistä valmistellaan kovaa kyytiä, toteaa Sandberg.
Nyt Marokko on aikeissa rakentaa miehitetylle alueelle aurinkovoimaloita ja tuulivoimaa, yhteensä 1 000 megawatin edestä. Missään vaiheessa ei tälläkään kertaa ole käyty keskusteluja länsisaharalaisten kanssa, eivätkä he suostuisi alueensa hyödyntämiseen miehittäjän hyväksi. Heille ei myöskään ole luvassa tuottoja tämän energian myynnistä.
Aurinkoenergiaa riistäjämaasta
Miten tämä kaikki liittyy Eurooppaan?
Euroopan unionissa on luotu ohjelma Välimeren ylittävästä yhteistyöstä ja tuon suunnitelman keskiössä on Välimeren aurinkoenergia-projekti. Se tähtää aurinkoenergian tuotannon voimakkaaseen lisäämiseen Pohjois-Afrikassa ja nämä uudet voimalaitokset ovat sen tärkeä osa. Suoria kytköksiä löytyy muun muassa espanjalaisiin, ranskalaisiin, italialaisiin, saksalaisiin, englantilaisiin ja tanskalaisiin energiayhtiöihin.
Tiina Sandbergin mielestä Marokon toimia ei pidä enää katsoa läpi sormien, eikä varsinkaan pyrkiä hyötymään miehitettyjen alueiden luonnonvaroista.
– Euroopan unionin tulee pikimmiten myöntää Länsi-Saharan laiton miehitys ja aloittaa painostustoimet sen lopettamiseksi. Momenttia löytyisi, mutta tahtoa puuttuu. Halutessaan eurooppalaiset voisivat vaikuttaa merkittävästi tämän pian 40 vuotta jatkuneen ihmisoikeusloukkauksen lopettamiseen, sanoo Sandberg.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Tarkalleen tänään 10. heinäkuuta vuonna 1985 Ranskan valtio pommitti Greenpeacen Rainbow Warrior-aluksen upoksiin. Pääoman keinot ovat kehittyneet: räjäyttävät pommit ovat saaneet rinnalleen mm. SLAPP-kanteet, sääntelyrakenteita ja markkinamekanismeja, jotka pyrkivät hiljentämään kansalaisyhteiskuntaa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin ympäristöaktivismia ei ole vaimennettu.
Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?
Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.