Millaista oppositiopolitiikkaa

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 17/2007.

Mauno Koivisto totesi aikoinaan jotenkin niin, että sellaisen hallituksen, jossa kommunistit ja kansandemokraatit eivät ole mukana, on pakko harjoittaa vasemmalta tulevan arvostelun ja vastarinnan vuoksi edistyksellisempää politiikkaa kuin sellaisen hallituksen, johon heidät on integroitu.

Vaikka nyt on toinen aika, tämä viisaus pätee tänäänkin. Nyt on porvarihallitus ja koko vasemmisto on sen ulkopuolella. Mutta onko se oikeasti oppositiossa?

Koko vasemmiston ja kunkin vasemmistopuolueen suurin virhe olisi nyt rajoittua laiskaan, aloitteettomaan ja vain parlamentin seinien sisälle rajoittuvaan oppositiopolitiikkaan ja arvioida, että kun kansa on antanut valtakirjan porvarihallitukselle, niin kansa kärsiköön nahoissaan, paljon mitään ei voida tehdä.

Sellainen olisi kansalaisia kohtaan vastuuton asenne. Paljon voidaan tehdä. Voidaan jopa pakottaa porvarihallitus perääntymään törkeimmistä ohjelmansa tavoitteista ja taipumaan edistyksellisempään politiikkaan kuin sillä on aikomus.

Tämä edellyttää parlamentaarisen ja ulkoparlamentaarisen oppositiopolitiikan yhdistämistä. On jalkauduttava kansan pariin kansalaisjärjestöissä ja -liikkeissä, työpaikoilla ja ammatillisissa järjestöissä sekä asuinalueilla. On alettava nöyrästi kuunnella ja kysyä neuvoa ihmisiltä, jotka protestoivat vaaliuurnilla tai jäivät niiltä pois.

On alettava kehittää tältä pohjalta etukamppailuja. On kohdennettava kamppailut hallitusohjelmasta ilmenevien kaikkein kansanvastaisimpien hankkeiden torjumiseen ja ennen vaaleja luvattujen parannusten vaatimiseen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla on pantava stoppi Natoon liukumiselle.

Ei tämä tietenkään helppoa ole. Kaksi parlamentaarista vasemmistopuoluetta on ollut hallituksessa, eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa ja ay-liikkeessä toteuttamassa kehnoa politiikkaa ja tasoittamassa tietä porvarihallitukselle. Ei ole helppoa tunnustaa syntejään ja saada uskottavuuttaan takaisin. Rämettyneestä ylätason politikoinnista ei voida sujuvasti siirtyä taistelevaan joukkotoimintaan. Neuvottomuuskin vaivaa.

Mutta muuta tietä kantaa vastuutaan ja pelastua vasemmistolla ei ole.

(ES)