Keywords:
”Mitä emme saa unohtaa”
Tie Tammisaareen 100 vuotta -muistotapahtumasta muodostui vaikuttava kunnianosoitus punavankileirillä menehtyneille yli 3 000 punaiselle. Samalla muistettiin myös kaikkia niitä työväenliikkeen miehiä ja naisia, jotka nousivat sata vuotta sitten Suomessa puolustamaan työväen etuja, ihmisarvoa, kansanvaltaa ja vapautta.
Tilaisuuteen loi erityisen tunnelman se intensiivisyys, jolla 2 000 – 3 000 osallistujaa hiljentyivät kuuntelemaan Riihimäen Työväenyhdistyksen Soittokuntaa, arkkipiispa Kari Mäkisen muistopuhetta, Koiton Laulun ja soittokunnan esittämää kuoroteosta Tie sekä surumarssin soidessa tapahtunutta kukkien laskemista muistomerkille.
Ensimmäisenä kukat laskivat valtiovallan, muistomerkin hoitoyhdistyksen, SAK:n, SDP:n, Vasemmistoliiton ja SKP:n edustajat.
Tammisaaren vankileiri ja sen joukkohauta olivat pitkään sitä historiaa, jonka muistamista sisällissodan valkoiset voittajat eivät sallineet. Vasta vuonna 1951 entisten punakaartilaisten yhdistys sai luvan pystyttää tälle Suomen suurimmalle joukkohaudalle muistomerkin. Myöhemmin muistomerkkiä laajennettiin ja siihen liitettiin laatat, joihin joukkohaudan vainajat saivat nimensä.
Tammisaaren vankileiri ja sen joukkohauta olivat pitkään sitä historiaa, jonka muistamista sisällissodan valkoiset voittajat eivät sallineet.
Nyt kesäkuun 9. päivän muistotilaisuudessa paljastettiin uusi laatta muiden, tuntemattomissa haudoissa lepäävien sisällissodan uhrien muistoksi. Siinä on teksti:
Tärkeämpää kuin se mitä muistamme
on se
mitä emme saa unohtaa.
Tie Tammisaareen -muistotapahtuman ohjelmassa oli lisäksi seminaari, jossa puhuivat punavankileirin historiasta kirjat tehneet kirjailija Sirpa Kähkönen ja historioitsija Sture Lindholm, kapteeniluutnantti Timo Laurila ja joukkohautoja eri maissa tutkinut Helena Ranta.
Tapahtuma päättyi Rauhan iltamiin, joissa esiintyivät muun muassa Punainen Lanka, Mikko Perkoila & Jani Uhlenius, Rajamäen pojat ja Laulava unioni.
Tie Tammisaareen -muistotapahtuma oli hieno päätös vuoden 1918 työväenvallankumouksen ja sisällissodan muistotilaisuuksille, joita on järjestetty tänä keväänä Tampereella, Lahdessa, Helsingissä, Kouvolassa, Kotkassa, Järvenpäässä ja monilla muilla paikkakunnilla.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Orpo-Purran hallitus myy yleistukea hallinnollisena yksinkertaistuksena, mutta työväenluokan näkökulmasta kyse on jostain aivan muusta: sosiaaliturvasta tehdään kontrollin ja leikkausten väline, jossa nuori työtön mitataan perheen tuloyksikön kautta eikä yksilönä. Samalla kun pääoma saa vapaat kädet budjettikuriin ja markkinoistamiseen, työntekijöiltä ja opiskelijoilta viedään itsenäisyyden ja ihmisarvon edellytykset. Kysymys kuuluu: kenen arkea helpotetaan ja kenen elämää vaikeutetaan, kun sosiaaliturva muutetaan oikeudesta ehtojen varaan annetuksi armopalaksi? SKP:n SOTE-ryhmän vaihtoehto – 1500 euron perusturva ilman karensseja ja tarveharkintaa – piirtää näkyviin todellisen jakolinjan: leikkausten Suomi vai ihmisarvoinen turva kaikille.
Miksi etuoikeutettu, keskiluokkainen nuori kykeni sanomaan ääneen sen, mitä moni työväenluokkainen ei enää uskalla? Politiikan tutkija Angelina Giannopoulou väittää Transform! Europen julkaisussa, että Greta Thunbergin radikaali ilmastoaktivismi ei ollut vain huuto ilmastokriisin edessä, vaan suora haaste pääoman valta-asemalle ja yhteiskunnalliselle välinpitämättömyydelle. Kun nuoret kieltäytyvät neutraaliudesta ja yhdistävät kamppailunsa kolonialismin, rasismin ja sosiaalisen eriarvoisuuden vastaiseksi liikkeeksi. Paljastivatko nuoret myös vasemmiston kyvyttömyyden tunnistaa omaa luokkasokeuttaan.
Miksi osuustoiminnallinen Tradeka, jonka juuret ovat työväenliikkeessä, sijoittaa aseisiin? Samaan aikaan, kun rauhan ja aseidenriisunnan periaatteet rapautuvat globaalisti, myös suomalaiset sijoittajat – kuten Tradeka – ovat alkaneet nähdä aseteollisuudessa "positiivisia mahdollisuuksia". Työväenluokan varallisuutta hallinnoidaan nyt tavalla, joka palvelee sotataloutta ja pääomaa – ei osuuskunnan jäseniä. SKP:n Yrjö Hakanen vaatii, että Tradeka sulkee asetuotannon kokonaan pois sijoituksistaan ja ryhtyy kehittämään vaihtoehtoisia rahastoja, joissa vaikuttavuus korvaa militarismin.
- 1 / 330
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Tampereen yliopiston tutkija Pentti Raittila käsitteli työväenlehdistön sisäisiä ristiriitoja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaarissa. Hämeen Yhteistyön toimitus kamppaili 1960–70-luvuilla journalistisen itsenäisyyden ja puolueuskollisuuden välillä, mikä johti ideologisiin törmäyksiin ja toimituksen kriisiin.
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.