Mystiikan messiaat

Norjan ja miksei koko maailmankin mittakaavassa Arcturus on metallimusiikin outolintu. Vuonna 1987 perustettu yhtye karisti jo varhaisessa vaiheessa mustan metallin kliseet ja suuntautui enemmän avantgarden ja sinfonisen ilmaisun puolelle. Arcturus julkaisi levyjä harvakseltaan ja keikkaili vieläkin harvemmin. Vuonna 2007 yhtye ilmoitti, että taru on lopussa ja pillit pussissa.

Ei ollut ihme, että kun Arcturus ilmoitti aktivoitumisestaan ja Suomen-keikasta, 900-paikkainen Helsingin Nosturi myytiin nopeasti loppuun.

Tiedonantajan haastatteluun saapuu hyväntuulinen laulaja ICS Vortex, oikealta nimeltään Simen Hestnæs. Miehen pieteetistä kertoo jotain se, että keikkasetin kokeileminen venähti pitkäksi, kun Hestnæs halusi käydä valomiehen kanssa vielä läpi kaikki esityksen valoajot. Melkoinen perfektionisti siis kyseessä.

Arcturus on täynnä vahvoja persoonia. Esimerkiksi yhtyeen rumpali Jan Axel "Hellhammer" Blomberg tunnetaan ehkä parhaiten äärimmäistä mustaa metallia soittavan Mayhemin pitkäaikaisena legendaarisena rytmittäjänä, jota tuhannet ja taas tuhannet aloittelevat rumpalit kautta maailman pitävät esikuvanaan. On siis selvää, että Arcturuksen kaltaisen yhtyeen keulahahmon on oltava jämpti ja osaava työssään.

Mutta on Hestnæsinkin ansioluettelo mittava. Suuri metalliyleisö tuntee hänet ehkä parhaiten Dimmu Borgirin basistina. Arcturus on kuitenkin selvästi miehelle tärkeä yhtye, ei mikään sivuprojekti.

– Paluun teki helpoksi se, että meistä on mukava soittaa yhdessä ja uuttakin musiikkia on tulossa. Aikaa albumin tekemiseen menee, koska meillä kaikilla on päivätyöt. Itse ajan nykyään trukkia, kertoo Hestnæs.

Hän myöntää, että paluu lavoille ja musiikin pariin ei ollut itsestään selvyys vaan pikemminkin sattumien summa.

– Raha ei ollut paluun motiivi, vaan palava halu tehdä ja esittää musiikkia, sanoo Hestnæs.

Arcturuksen keikka on teatraalinen ja yhtä metallimusiikin juhlaa. Toivottavasti yhtye tekee jatkossakin tasokasta musiikkia.

Antaa verikellojen soida

Brittiläisen David Tibetin luotsaama Current 93 on ollut uranuurtaja industrialin ja uusfolkin saralla jo reilut kolme vuosikymmentä. Yhtyeen historian varrelle mahtuu jos jonkinlaista musiikkia, joten kun Tibet ilmoitti tulevansa Suomeen keikalle, ei voinut etukäteen arvata mitä tuleman piti.

Savoy-teatterin lavalle Tibet toi täyden rock-yhtyeen. Keikan aloitti 1970-diskoihmeen Boney M:n kappale Rivers of Babylon, joka häivytettiin uhkaavan teollisen hälyn ja melun taakse. Alku lupasi hyvää, mutta industrial-elementtien käyttö valitettavasti hiipui ja tilalle tuli perinteisempi, vahvasti kitaravetoinen ilmaisu.

Lavaa hallitsivat flyygeli sekä laulaja-Tibetin karismaattinen hahmo, joka olisi kantanut vaikka minkälaisen musiikillisen katastrofin yli. Tällä kertaa vanhojen kappaleiden tulkinnat kestivät, vaikka välillä tuntuikin, että yhtyeen punainen lanka oli hukassa.

Tibetin laulujen teemat ovat raskaita. Niissä verikellot soivat ja saatana saapuu Lontooseen. Sanoitusten rankat aiheet luovat kontrastia ajoittain jopa lastenlaulujen naiville tasolle laskeutuvien sävelmien kanssa.

Vaikka Tibet välttelee teksteissään yhteiskunnallisia teemoja, on miehellä paljonkin sanottavaa nykymaailmasta.

– Aliarvostettua ovat ainakin rakkaus ja ihmisyys, ihmissielu ylipäätään. Yliarvostettua ovat taas media, mainonta ja ahneus. Varsinkin näinä eurokriisin aikoina: koko valuutta oli katastrofi jo syntyessään, kommentoi Tibet nykymenoa NRGM-lehden haastattelussa.