Isän ja pojan viimeinen yö Twisted Riverillä
Kirjailija John Irving ei kovin suurta esittelyä kaipaa. Läpimurtoromaanillaan Garpin maailma (1979) suomalaistenkin tietoisuuteen noussut Irving on suurten painosten kirjailija, jonka romaanit ovat aina taipuneet oivallisesti myös elokuviksi. Garpin maailman jälkeen Irving on julkaissut tasaisin väliajoin menestysteoksen toisensa jälkeen. Tänä vuonna suomeksi ilmestynyt Viimeinen yö Twisted Riverillä on viimeisin tiiliskiven paksuinen kronikka.
Irving sijoittaa mielellään romaaniensa tapahtumia synnyinseudulleen New Hampshireen, niin tälläkin kertaa; Uusin romaani vie Twisted River-nimiseen tukkilaisyhdyskuntaan pohjoisessa New Hampshiressa. Eletään 1950-luvun puoliväliä. Twisted Riverin kaltaiset yhdyskunnat ovat muutoksen edessä, elämä niissä on modernisoitumassa.
Twisted River on väkivaltaa uhkuva paikka, jossa 12-vuotiaan pojan Dannyn ja hänen tukkilaiskokkina toimivan isänsä Dominicin elämä nyrjähtää raiteiltaan yhdessä yössä. Luvassa on surua, jota isän ja pojan elämässä on ollut jo aiemmin Dannyn äidin hukuttua läheiseen jokeen pojan oltua vain kaksivuotias.
Dannyn ja Dominicin lisäksi kirjan henkilögallerian kiinnostavimpiin hahmoihin kuuluu Ketchum. Jättimäinen tukkilainen, joka on aikoinaan löytänyt Dannyn äidin kuolleena virrasta. Hänen partansa ja hiuksensa ovat yhtä mustat ja tuuheat kuin mustakarhun turkki. Hän kulkee jatkuvasti aseistautuneena. Mustan huumorin mestarina Irving on kaiketi tehnyt Ketchumista symbolin amerikkalaiselle yksilönvapaudelle, johon kuuluu oikeus olla aseistettu öin päivin. Yhteiskuntasatiiri näyttää siis toimivan.
Erikoinen onnettomuus pakottaa Dominicin ja Dannyn pakosalle lähes puoleksi vuosisadaksi. Danny pamauttaa pimeänä yönä paistinpannulla kuoliaaksi isänsä rakastajattaren, intiaaninaisen, joka sattumoisin on myös paikallisen poliisin rakastajatar. Edessä on pako aina Kanadaan saakka.
Totinen mutta samalla burleski huumori sävyttää tätä paikoin epäuskottavaltakin tuntuvaa romaania. Vaikka kertomus onnettomuudesta ei täysin uskottava olekaan, on Irvingin huikea miljöökuvaus tukkilaiskylän elämästä todellista realistisen kerronnan juhlaa. Hämmästyttävää miten paljon elämä Irvingin tukkilaiskylässä muistuttaa suomalaista tukkilaiselämää!
Yli 600-sivuinen romaani ei suinkaan pääty isän ja pojan pakoon Twisted Riveriltä. Vaikka Dominic jatkaa elämäänsä vuosikymmeniä kattiloiden, pannujen ja surun kanssa, on Dannylla ollut jo tukkilaiskämpällä oma unelmansa. Hän on aina halunnut tulla kirjailijaksi. Unelmilla on tapana toteutua, niin tässäkin tapauksessa.
John Irvingillä on tapana sekoittaa romaaneihinsa aineksia omasta elämästään. Niinpä Twisted Riverin Danny on 1942 syntynyt aivan kuten Irvingkin. Kummastakin tuli kirjailijoita, ja he ovat kirjoittaneet vieläpä hyvin samanlaisia romaaneita. No, kirjailijalla on oma vapautensa kirjoittamisen suhteen. Mikä lopulta on faktaa, mikä fiktiota, mikä otetaan omasta elämästä, mikä toisten tarinoista.
Vakaviakin sävyjä mahtuu siis mukaan Viimeinen yö Twisted Riverillä -romaaniin; kyse on pitkälti myös rakkaan menettämisen pelosta ja tuskasta. Irvingin maailma koostuu kyynelistä, kuolemasta, tappioista ja surusta. Se on omiaan tekemään joskus elämästä hiukan tragikoomistakin.
Viimeinen yö Twisted Riverillä ei ansioistaan huolimatta kohonne kuitenkaan Irvingin parhaiden 1980-luvun menestysten tasolle. Näin siitäkin huolimatta, että Irvingin romaani sisältää taas kerran kunnon tarinan, on helppolukuinen ja kiehtova.
Pahuus ja hyvyys ovat aina läsnä kaikissa Irvingin romaaneissa. Parasta niissä on lopussa odottava hyvän voitto. Aivan kuten Irvingin suuren kirjallisen esikuvan Charles Dickensinkin suurissa romaaneissa.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Metsästä tuli näyttämö ja näyttelijöistä sen tulkkeja, kun Metsäteatteri toi huumorin, utopian ja kriittisen kysymisen keskelle Sävärin metsää Sastamalassa. Metsäkissa2044-hankkeen osana toteutettu Puut ja heidän vehreytensä -demo kutsui yleisön katsomaan metsää toisin – ei vain kuitupuuna, vaan yhteisenä elämän tilana, jossa ilo ja nauru voivat olla radikaalia vastarintaa. Jutun lopusta löydät tiedot Tampereen metsissä syksyllä nähtävistä maksuttomista Metsäteatterin esityksistä ja niihin ilmoittautumisesta.
11.-12. 10. Helsingissä järjestettävä Tiedonantaja-festivaali nostaa esiin sen, mitä valtamedia usein sivuuttaa: pääoman kasautumisen, työn arjen ja yhteiskunnallisen vastarinnan. Festivaali kokoaa yhteen aktivistit, tutkijat ja taiteilijat, jotka eivät tyydy katsomaan sivusta, kun sananvapaus ja moniäänisyys murenevat teknologisen ja taloudellisen vallan puristuksessa. Tapahtuma toimii vastavoimana mediakentän keskittämiselle ja kutsuu työväenluokan ääntä esiin – ei vain kuultavaksi, vaan vaikuttamaan.
Lauri Ylönen tuo uuden äänen Bad Wolvesin raskaaseen soundiin. Uusi versio kappaleesta Say It Again on enemmän kuin musiikkia – se on kohtaaminen. Kulttuuriteollisuus on paketoinut tunteet, Ylösen ääni toimii ja hengittää. Tässä raidassa kuuluu yhteistyön voima.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.