Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Keywords:
Nälkämaan Sampo
Katsottuani Mika Koskisen ohjaaman seurantadokumentin Nälkämaan Sampo jään miettimään mikä tästä elokuvasta tekee niin hätkähdyttävän tuoreen ja katsojalle kiinnostavan.
Talvivaaran tarinassa hahmottuu koko maamme henkinen tila ja tilanne.
Draaman kaari kulkee kansalaisten ja kaivosyhtiön ja sitä suojelevan virkakoneiston välisenä dialogina. Ollaan sillä rajapinnalla, jossa kansalaisten vastarinta, epäluottamus, kiukku ja pettymys tulevat voimallisesti näkyväksi. Tässä myllyssä saavat kyytiä lähetystön edessä tutiseva Tukesin virkamies, mielenosoituksen edessä sanattomaksi hölmistyvä Kimmo Tiilikainen, Aleksander Stubb, Ville Niinistö ja Heidi Hautala. Elokuva kertoo kansalaisista joilta on kadonnut kaikki turha auktoriteettien kunnioitus ja pelko. Tämä yleistyvä ilmiö lieneekin Talvivaaran saldossa se ainoa suurempi positiivinen saldo.
Talvivaaran tarinassa hahmottuu koko maamme henkinen tila ja tilanne. Kaivos on peili Suomeen, jossa virkakoneistot, yhtiövalta ja poliittinen valta muodostavat yhden suuren näkymättömän jättiläisen, jonka edessä sekä lakien että kansalaisten on taivuttava.
Nälkämaan Sampo on rohkea elokuva. Dokumentaristin valitsema positio kansalaisten ja koneiston rajapinnan seuraamisena on toimiva ratkaisu ja elokuvaan syntyy jännite, joka pitää otteessaan. Mutta dokkari on myös elokuvallisesti ansiokas. Elokuvan leikkaus on taitavaa ja huomaamatonta, samoin kuin musiikki ja äänisuunnittelu. Nämä elementit yhdistettynä ohjaajan lakoniseen kertojan ääneen luovat tarinaan oman merkillisen taikansa, joka kuljettaa katsojaa alusta loppuun.
Kolmas Talvivaara-elokuva
Nälkämaan Sampo on kolmas Talvivaaran kaivoshankkeesta tehty elokuva.
Ensimmäisenä ilmestyi kaivoksen duunareiden näkökulmasta tehty dokumentti Talvivaaran miehet, sitten hyvä veli -verkostoista kertova kabinettitrilleri Jättiläinen ja nyt tämä Koskisen seurantadokumentti. Jokainen elokuvista lähestyy tarinaa omasta näkökulmastaan ja rajauksestaan käsin ja omassa rajauksessaan elokuvat ovat kaikki hyviä ja ehdottomasti katsomisen arvoisia.
Nälkämaan Sammon katsottuaan joutuu miettimään suomalaisen totalitarismin luonnetta ja laatua.
Fiktioelokuva Jättiläinen teki suomalaisen elokuvan historiaa nostamalla esille suuren suomalaisen tabun: hyvä veli- verkostot ja rakenteellisen korruption.
Koskisen elokuva tuo dokumentin keinoin näkyväksi sitä, kuinka tämä järjestelmä kansalaisille näyttäytyy. Koskisen edellinen dokkari Punaisen metsän hotelli oli seurantadokumentti suomalaisen metsäyhtiö Stora Enson seikkailuista Kiinassa.
Nälkämaan Sammon katsottuaan joutuu miettimään suomalaisen totalitarismin luonnetta ja laatua. Maatamme ei hallitse yksi puolue kuten Kiinassa – vai hallitseeko?
Mikä on tämä yksi puolue, jonka suulla puhuvat niin ministerit kuin virkamiehet, jonka edessä kansalainen on alamainen jolle puhutaan kuin pikkulapselle? Mikä on tämä Suomi?
Nälkämaan Sampo on niin rohkea elokuva, että on vaikea vielä uskoa, että Yle sen ilman sisällöllistä puuttumista voi esittää. Toivottavasti olen väärässä, mutta varmuuden vuoksi suosittelen jokaista menemään elokuvateattereissa pyörivän directors cut -version nyt kun se on mahdollista.
HANNU HYVÖNEN
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.