Naispuolinen mielensäpahoittaja

Takakannessa lukee, että kirjassa seikkailee naispuolinen mielensäpahoittaja, joka on valloittanut ruotsalaiset. Mielenkiintoni heräsi heti, sillä pidän kovasti Tuomas Kyrön tavasta kirjoittaa.

Britt-Marie kävi täällä on samalla tavalla sydämellisen haikeasti kirjoitettu kuin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-kirjat.  Fredrik Backman on kirjoittanut hyvän kirjan ja Riie Heikkilän suomennos on hyvä. Hän on tavoittanut alkuperäisteoksen huumorin ja löytänyt oikeat sanat.

Nuorisotalon vahtimestari

On asioita, joista saa ja kuuluukin pahoittaa mielensä ja on asioita, joita arvostetaan ja kunnioitetaan. Tuomas Kyröllä emäntä ja ruskeakastike kuuluvat jälkimmäisiin. Lukekaa tämä kirja, tiedätte sitten, mistä Britt-Marie lopulta pahoittaa mielensä, vai pahoittaako sittenkään…

Kirjan sankaritar, Britt-Marie, on kuusikymppinen nainen, joka ensimmäistä kertaa elämässään menee töihin kodin ulkopuolelle. Hän on koko avioliittonsa ajan hoitanut kodin ja kaikki kotiin liittyvät asiat miehen luodessa uraa. Mies löytää itselleen nuoremman naisen, Britt-Marie lähtee yhteisestä kodista. Työvoimatoimiston virkailijan avulla hän löytää itselleen työpaikan Borgin nuorisotalon vahtimestarina.

Borg on näivettynyt pikkukaupunki, jossa ei ole laman jäljiltä jäljellä kuin pitseria ja nuorisotalo. Niin, ja nuorten jalkapallojoukkue. Pitseria on paitsi Borgin sydän, hermokeskus, tietotoimisto, myös paikka, josta voi ostaa kaikkea taivaan ja maan väliltä ja myös pitsoja. Kirja on tarina siitä kuinka yrittelijäisyys, pikkubisnekset, nuorten jalkapallojoukkue ja kirjan ihmiset toimivat omanlaisessa symbioosissa.

Kirja on myös Britt-Marien kasvutarina – tarina siitä kuinka omilta unelmiltaan siivet katkaissut nainen alkaa unelmoida. Tarina järjestyksen ihmisestä, joka oppi sietämään sen, että ruokasoodalla ei saa kaikkea puhtaaksi, oppi sen, että häntä rakastetaan koska hän on Britt-Marie.

Liian vanha unelmoimaan?

Ei heti uskoisi, että kirja, joka kertoo noin kuusikymppisestä sosiaalisesti rajoittuneesta siivoushullusta, työtä etsivästä naisesta olisi lukemisen arvoinen kirja, mutta niin siinä vaan kävi. Itkin ja nauroin Britt-Marien ja Borgin asukkaiden mukana.

Yksi kirjan hienoimmista kohdista oli kun Britt-Marie keskustelee jalkapalloilijatyön kanssa unelmista ja haaveista. Britt-Marie on omasta mielestään liian vanha unelmoimaan, Hän kertoo haaveillensa nuorena, että hän pääsisi käymään Pariisissa. Mutta piti itseään nyt liian vanhana. Siihen jalkapalloilija tyttö toteaa, että Pariisi ei ole sinulle liian vanha. Ihminen ei koskaan liian vanha unelmoidakseen tai haaveillakseen. Ei koskaan liian vanha toteuttaakseen unelmansa.

Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä (Britt – Marie var här). Suom. Riie Heikkilä. Otava 2015. 378 s.