Naton pommitussodasta kymmenen vuotta

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 13 / 3.4.2009

Naton perustamisesta tulee huomenna kuluneeksi 60 vuotta. Naton Jugoslaviaa vastaan käymästä pommitussodasta puolestaan tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Seitsemänkymmentäkahdeksan vuorokautta kestäneet pommitukset alkoivat 24.3. ja päättyivät 11.6.1999.

Naton pommitukset kohdistuivat lähes kokonaan siviilialueita vastaan. Niinpä tuhansia siviilejä sai surmansa ja moninkertainen määrä haavoittui.

Nato käytti pommituksissa 15 tonnia köyhdytetyllä uraanilla (DU) varustettuja ammuksia ja pudotti yli 50 000 pommia ja ohjusta. Runsaasti käytettiin myös rypälepommeja. Näin jo muutenkin rikollinen sekä kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten sopimusten vastainen hyökkäys oli sitä myös kiellettyjen ammusten takia.

Uraanilaskeuman ja maaperän saastumisen vuoksi Serbiassa kuolee edelleen vuosittain ihmisiä syöpään sekä munuais-, maksa-, aivo- ja sydänsairauksiin. Esimerkiksi syöpään ja leukemiaan sairastuneiden ja kuolleiden määrä verrattuna pommituksia edeltäneeseen aikaan on huomattavasti kasvanut.

Miksi Nato sitten ryhtyi tähän rikolliseen hyökkäykseen?

Etnisten puhdistusten lopettaminen oli pelkkä tekosyy. Todellinen syy liittyi Natolle kehitellyn uuden roolin testaamiseen.

Kun Nato oli 1991 menettänyt olemassaolonsa julkilausutun perustelun, se oli joko lakkautettava tai sen jatkamiselle oli keksittävä uusi syy Ensimmäinen käytännön askel USA:n strategiassa Naton luonteen muuttamiseksi oli hyökkäys Jugoslaviaa vastaan. Hyökkäyksen keskeisenä tavoitteena oli lanseerata eurooppalaisille Naton jäsenmaille uusi Nato, hyökkäyksellinen järjestö, joka toimisi omien rajojensa ulkopuolella maailmanpoliisina USA:n etujen puolustamiseksi.

USA ja Nato provosoivat tarkoituksellisesti sodan Jugoslavian kanssa vaatimalla Jugoslaviaa hyväksymään maan ehdotonta antautumista ja miehittämistä merkinneen ns. Rambouilletin sopimuksen Kun suvereenin valtion johto ei voinut sitä hyväksyä, Nato sai tekosyyn pommitusten aloittamiseen.

Kuten tässä lehdessä on osoitettu, Naton historia on todellakin rikollinen. Nyt Naton ja Nato-maiden rikokset jatkuvat muun muassa Irakissa, Afganistanissa ja Pakistanissa.

Ei ihme, että viettäessään 60-vuotispäiväänsä Nato käyttäytyy ikään kuin sen kohtaama suurin uhka olisivat Euroopan ihmiset.

Juhlallisuuksien pitokaupungit Strasbourg ja Kehl on muutettu aseistetuiksi leireiksi. Asukkaat on velvoitettu kiinnittämään rintaansa lupalappuja päästäkseen ulos kodeistaan tai takaisin koteihinsa. Ratkaisevina aikoina heidän ei sallita lähteä kodeistaan ollenkaan muuta kuin hätätapauksissa. Kaupunkien joukkoliikenne on pysäytetty. Kaupungit ovat kuolleita kuin neutronipommin jäljiltä.

Jos Nato pelkää Euroopan ihmisiä, niin on ihmisilläkin syytä pelätä Natoa. Suurin vaara heille voi hyvinkin olla Nato.

ERKKI SUSI