Obaman Euroopan-vierailun laiha anti

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 14 / 9.4.2009

Valtamedia on hehkuttanut Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman Euroopan vierailua ja siihen liittyneitä G20:n ja Naton kokouksia, tapaamista EU-maiden johtajien kanssa Tshekissä sekä käyntiä Turkissa suureksi menestykseksi.

Mutta jonkin asian julistaminen menestykseksi ei välttämättä ole sitä. Kun George W. Bush veti G20:n huippukokousta vain neljä kuukautta sitten, maailman johtajien odotettiin tekevän jotain merkittävää maailmanlaajuisen talouskriisin voittamiseksi. Kun vuori synnyttikin hiiren, valtamedia kertoi huippukokouksen "onnistuneen", koska se "laski perustan" seuraavalle, Obaman nyt vetämälle G20-kokoukselle.

Kahden kokouksen välisenä neljänä kuukautena työttömyys ja miljoonien ihmisten hätä pahenivat koko ajan. Mutta maailman johtajat eivät G20:n Lontoon kokouksessa antaneet hätätilaan mitään kunnon vastausta. Valtamedia kuitenkin kutsui kokousta suureksi menestykseksi ja ylisti Obamaa messiaaksi.

Lontoon kokouksen suurimpana voittona juhlittiin teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden lupausta käyttää noin 1 100 miljardia dollaria maailmantalouden tukemiseen kanavoituna Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kautta.

Globaalissa mittakaavassa tämä raha on pikku summa. Sitä paitsi suureen osaan tästä rahasta oli sitouduttu jo ennen huippukokousta. Se vain lisättiin G20:n numeroihin PR-tarkoituksessa.

Toinen G20:n riemuvoitto oli valtamedian mielestä se, että 50 miljardia dollaria edellä mainitusta summasta luvattiin "kehityksen turvaamiseen" Maailmanpankin kautta. Summa on vain vajaa neljäsosa kehitysmaiden rahoitusvajeesta eikä riitä oikaisemaan kehitysmaiden julkisen talouden syöksykierrettä. Kaiken lisäksi suurin osa 50 miljardista on lainaa, ei apua. Kun lisäksi tiedetään, kuinka paljon Maailmanpankin vuosibudjetista menee korruptioon, on aiheellista pelätä, että suuri osa G20:n lupaamasta summasta ei koskaan saavuta tarkoitettuja kohteitaan köyhissä maissa.

G20:n asialistalle kuului myös kysymys rahamarkkinoiden sääntelystä, jonka täydellinen puuttuminen antoi mahdollisuuden kuvitteellisen rahoitusbuumin jatkumiseen vuosien ajan ja näin kiihdytti nykyistä taantumaa.

Sääntely oli Euroopan maiden keskeinen vaatimus. Mutta Obaman erityisharrastus on ollut pönkittää USA:n rahoituslaitoksia. Hän jatkaa tähtitieteellisten summien antamista veronmaksajien rahoista yhdysvaltalaisille megapankeille ja vakuutusyhtiöille. Tämä saneli Obaman kannan G20:n keskustelussa: hän suostui vain hampaattoman kansainvälisen sääntelykomitean perustamiseen joskus tulevaisuudessa. Uutta ylikansallista valvontavirastoa ei perusteta.

G20 päätti ryhtyä käyttämään pakotteita veroparatiiseja vastaan. Päätöksen toteutustapa jättää kuitenkin monia porsaanreikiä eikä juuri hyödytä kehitysmaita.

Puhe "globaalista yhtenäisyydestä" pantiin syrjään, kun G20:n huippukokous päättyi ja Naton huippukokous alkoi. Natoa käytetään nykyisin taistelemaan Venäjän ja Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa vastaan ja ajamaan ennen kaikkea USA:n etuja.

Nato-johtoinen sota Afganistanissa jatkuu ja on laajenemassa Pakistaniin. Venäjä ja Kiina näkevät aivan oikein, että sota on uhka niiden lähialueille ja että uuden rintaman avaaminen Pakistanissa todistaa tämän.

Sen vuoksi Obamalle oli erityisen tärkeää saada laajentamilleen sodille lisää eurooppalaista tukea. Mitään maksamatonta tukea Obaman sotastrategialle tulikin, mutta toisaalta eurooppalaiset sitoutuivat vain 5 000 lisäsotilaan lähettämiseen.

Obaman epäonnistuminen suuremman sotilasmäärän ja lisärahoituksen saamisessa Euroopasta osoittaa vain, miten USA on heikentynyt kansainvälisesti. USA:n sotaseikkailujen ja ihmisoikeusrikkomusten lisäksi myös USA:sta alkanut talouskriisi on vaikuttanut heikentymiseen.

Prahassa viime sunnuntaina Obama tapasi EU-maiden johtajat ja Helsingin Sanomien otsikoinnin mukaan "osoitti EU:lle uuden suunnan". Obama ilmoitti USA:n aikovan ottaa johtoaseman ilmastonmuutoksen torjunnassa. Nöyrempi asenne olisi ollut paikallaan. USA:n julistautuminen milloin missäkin asiassa johtajaksi on jo aikoja sitten menettänyt hohtonsa.

Obama kertoi myös aloittavansa ponnistelut ydinaseettoman maailman puolesta ja käytti tässä hyväksi Pohjois-Korean ohjuskoetta nimittäen sitä "provokaatioksi". USA on kuitenkin pääsyyllinen Korean niemimaan edelleen tulehtuneeseen tilanteeseen ja siihen, ettei alueen muuttaminen ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi ole toteutunut.

USA ja sen johtama Nato kasvattavat ydinaseistustaan, nojaavat ydinase-ensi-iskun oppiin ja rikkovat ydinsulkusopimusta säilyttämällä ydinaseita monissa Euroopan ydinaseettomissa maissa (ks. sivu 6) Ydinasein varustautuneen Israelin aggressiota Obama ei nimitä "provokaatioksi". USA aikoo rakentaa itäiseen Keski-Eurooppaan ohjuskilven, joka on osa ydinensi-iskun strategiaa ja jonka kaikki tietävät suuntautuvan Venäjää vastaan.

Jotta Obaman puheilla ponnisteluista ydinaseettoman maailman puolesta olisi uskottavuutta, häneltä vaaditaan tekoja puheiden katteeksi.

ERKKI SUSI