Oliko Otto Wille Kuusinen Suomensyöjä?

Historiantutkija Antero Uitto on kirjoittanut Otto Wille Kuusisesta (OWK) 400-sivuisen teoksen, jossa on tietoa ja kuvausta OWK:n työstä, toiminnasta ja elämänvaiheista. Teoksen on julkaissut äskettäin kustannusyhtiö Paasilinna.

Teoksen "suomensyöjä"-nimi on haastava: oliko OWK todella "suomensyöjä" vai onko se annettu kirjalle myyntivaltiksi? Kyllähän kirjaa sillä nimellä saa kaupaksi.

Tietenkin herää ensimmäisenä kysymys, mitä uutta Uitto pystyy kertomaan ja kuvaako hän OWK:n työtä ja elämää objektiivisesti vai onko kirjoittamisessa jonkin asteista väritystä ja virheellisiä väittämiä.

”Pikku-Kautsky”

Kiitettävää kirjassa laaja on seloste OWK:n elämänvaiheista, toiminta Suomen ja kansainvälisen työväenliikkeen tehtävissä sekä neuvostoliittolaisena valtiomiehenä. Uitto piirtää hänestä myös henkilö- ja luonnekuvan.

Uitto alkaa kuvaamalla OWK:n syntymää Laukaan maalaispitäjässä 4.10.1881, hänen karua räätälin pojan lapsuuttaan, koulunkäyntiä Jyväskylän lyseossa ja erinomaista menestymistä opinnoissa. Silloin uskottiin, että OWK:sta tulisi merkittävä kirjailija, runoilija, oppinut ja professori.

Uitto kertoo miten OWK tuli opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja miten elämänsuunta muuttui: OWK liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen ja oli perustamassa maaliskuussa 1905 ylioppilaiden sosialidemokraattista yhdistystä, piti poliittisia puheita, jotka myötäilivät saksalaisen sosialistin Karl Kautskyn oppia. OWK:lle annettiin lisänimi "Pikku-Kautsky”.

Tärkeää OWK:n poliitttiselle kehitykselle oli se, että hän hakeutui ja pääsi sosialidemokraattisen puolueen Työmies-lehden avustajaksi ja alkoi kirjoittaa lehteen. Toimituksessa hän tutustui Edvard Valpas-Hänniseen ja Yrjö Sirolaan.

Marraskuun 1905 suurlakossa OWK oli mukana lakkokomiteassa ja johti punakaartin osastoa. Joulukuussa 1905 OWK oli perustamassa Sosialistista Aikakauslehteä, kirjoitti lehteen ja alkoi syvällisesti tutkia sosialismin ja marxismin teoriaa. Oulun puoluekokouksessa elokuussa 1906 OWK valittiin sos.dem.puolueen puoluetoimikuntaan varajäseneksi vasemmistosiiven edustajana.

Eduskuntaan kansanedustajaksi OWK valittiin vuonna 1908, ja hän tuli tunnetuksi asiallisten ja perusteltujen puheiden pitäjänä. Sos.dem.puolueen puoluetoimikunnan jäseneksi OWK valittiin 1909 ja toiseksi puheenjohtajaksi vuonna 1911. 

Keskeistä OWK:lle oli kuitenkin kirjoittaminen Työmies-lehteen. Kirjoituksissaan hän jatkuvasti moitti puolueen sovittelupolitiikan turmiollisuutta ja todisteli, että johdonmukainen luokkataistelu on ainoa keino työväen etujen puolustamiseen. Luokkasovittelu ei vie eteenpäin työväen vapaustaistelua. OWK oli eri linjalla kuin Väinö Tanner, jonka politiikkaa OWK piti oikeistolaisena ja virheellisenä. 

Työväen vallankumous ja SKP:n perustaminen

Perusteellinen käänne OWK:n elämässä tapahtui vuonna 1918 työväen vallankumouksessa. Hän puolusti vallankumousta ja toimi kansanvaltuuskunnassa valistus- ja opetusasiain kansanvaltuutettuna. Tehtävä oli kuin itsestään selvä OWK:lle, olihan hän opiskelussaan ja työssään keskittynyt kulttuuriasioihin. 

Sisällissodassa 1918 punaiset kärsivät tappion ja Saksan tuella valtaan nousivat valkoiset. Suomessa alkoi valkoinen terrori, punaisia terrorisoitiin, teloitettiin ja teljettiin vankileireihin. Sitten oli joukko punaisia, jotka pakenivat Neuvosto-Venäjälle ja Ruotsiin.

OWK pakeni huhtikuussa 1918 Neuvosto-Venäjälle ja jatkoi siellä toimintaa Suomen työväenliikkeen elvyttämiseksi. Vallankumouksen tappion syistä käytiin ankaraa itsekritiikkiä. Tuloksena oli se, että elokuun lopussa 1918 perustettiin Suomen kommunistinen puolue. OWK oli keskeinen henkilö puolueen perustajista.

Uitto kertoo kirjassaan sitten yksityiskohtaisesti OWK:n toiminnasta Neuvosto-Venäjällä, Kommunistisessa Internationaalissa, tehtävistä Neuvosto-Karjalassa ja Neuvostoliiton korkeissa valtiontehtävissä. Koko ajan OWK toivoi milloin hänellä olisi mahdollisuus palata isänmaahansa Suomeen.

OWK toimi Suomen ja Neuvostoliiton rauhan suhteiden kehittämisen puolesta, arvosteli ankarasti suomalaisten oikeistopolitiikkojen jyrkkiä Neuvostoliiton vastaisia kannanottoja, fasistisen Saksan myötäilyä, pyrkimystä Suur-Suomeen, sotavalmisteluja ja työväen vastaista politiikkaa.

Uitto ei tuo esille kyllin selvästi ja terävästi OWK:n ja suomalaisten kommunistien kannanottoja. Suomalaiset kommunistit olivat sodan- ja fasismin vastustajia, siitä kuuluu heille kunnia eikä sitä taistelua saa leimata virheelliseksi linjaksi ja toiminnaksi.

Terijoen hallitus oli virhe

Sitten on kysymys Terijoen hallituksesta. Se perustettiin marraskuussa 1939 ja OWK:sta tehtiin hallituksen päämies. OWK ei ollut hallitusta suunnittelemassa, vaan hallitus syntyi Stalinin, Molotovin ja Zdanovin päätöksellä.

Uitto ei selvitä kaikkia halitukseen liittyviä kysymyksiä eikä sitä, että tällaiset ulkomailla toimivat hallitukset olivat silloista poliittista käytäntöä. Hyökätessään Neuvostoliittoon suomalaiset perustivat Vuokkiniemen hallituksen Mannerheimin suostumuksella heinäkuussa 1941. Hitlerin Saksa perusti itselleen kuuliaisia hallituksia valloittamiinsa maihin, muun muassa Norjaan. Lontoossa toimi maailmansodan aikana monia pakolaishallituksia.

Jälkikäteen OWK ja suomalaiset kommunistit ovat arvostelleet Terijoen hallituksen perustamista. Se oli virhe. Sen avulla ei autettu Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja hyvien suhteitten kehittymistä, vaan aiheutettiin tarpeettomia vaikeuksia ja epäluuloja. Negatiivisena tapahtumana ja historian opetuksena se on kirjattava historiaan.

Porvarillisen historiakirjoituksen väriä

Uitolla on kirjassa monia kohtia, jotka on kirjoitettu tarkkaan ja selkeästi, mutta sitten on kuvausta, johon on kirjoitettava kysymysmerkki ja kysyttävä pitääkö se paikkansa. 

Plussaa Uitolla on, että hän lainailee useasti OWK:n kirjoituksia, mutta sitten on kohtia, joissa lähteinä ovat joidenkin OWK:n tunteneiden henkilöiden muistikuvat ja henkilökohtaiset lausumat. Niissä selvitetään, että OWK ajatteli sisimmässään "siten ja siten ja olisi tehnyt siten ja siten". Suhtaudun tällaisiin lausumiin varauksella enkä pidä niitä luotettavina.

Niinikään Uiton määritelmää OWK:sta "suomensyöjänä" on pidettävä virheellisenä väittämänä.

Uitto kuvaa OWK:n henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan varovaiseksi ja epäitsenäiseksi, jolla ei ollut omaa poliittista tahtoa. Väittämän perään on kirjoitettava kysymysmerkki, sillä kyllä OWK:n tiedetään taistelleen katsomustensa puolesta. Eikä sen perusteella, että hän kirjoitti aikanaan "suuresta ja viisaasta Stalinista" OWK:ta voida nimetä stalinistiksi.

Uitto käsittelee laajasti Neuvostoliiton ja kansainvälisen työväenliikkeen historiaa. Uitto ei ole tässä suhteessa perehtynyt periaatteellisesti kaikkiin kysymyksiin ja tältä osin hänen kirjoittamansa historia ei ole paikkansa pitävää. Uitto kirjoittaa Neuvostoliitosta porvarillisen historiankirjoituksen negatiivisen värityksen mukaan. 

Isänmaanystävä, internationalisti ja kommunisti

Kun on annettava objektiivinen arvio OWK:sta, niin on sanottava: OWK oli isänmaanystävä, internationalisti, kommunisti, merkittävä Suomen ja kansainvälisen työväenliikkeen toimija ja toiminnan uudistaja, sosialismin teoreetikko, hyvä kirjoittaja ja hyvä estetiikan tuntija. 

SKP:ssa OWK muistetaan ennen kaikkea puolueen perustajana, toiminnan ohjaajana ja neuvonantajana.

Venäläinen toimittaja Rudolf Sykiäinen lausui:"--uskaltaisin väittää, että kyllä hän oli sittenkin loppuikänsä suomalainen patriootti".

Irja Strand, Kominternin toimeenpanevan komitean sihteeri, muisteli, että OWK oli ystävällinen ja myönteinen: "Kuusinen keskusteli mielellään ystäviensä ja vieraittensa kanssa". 

Uiton kirja tuo lisää tietoa, mutta se herättää myös monia kysymyksiä eikä sitä voida pitää objektiivisena arviona OWK:sta. Uitolla on lähtökohtana ja perustana porvarillinen historiatiede ja se värittää hänen näkemyksiään. Hän vierastaa tämän päivän työväenliikettä eikä osallistu vasemmistolaisten työväenjärjestöjen toimintaan.

Antero Uitto: Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen. Paasilinna 2013. 415 sivua.