Pääkirjoitukset
Lopullisista työntekijävähennyksistä Elisassa on
annettu se kuva, että "pienempi paha" tapahtui, yhtiön
johto joutui antamaan vähän periksi. Totta onkin, että raakoja
irtisanomisia ei tule niin paljon kuin pelättiin. Osa väestä
lähti "vapaaehtoisesti" yt-prosessin aikana, ja joihinkin
sovelletaan eläke- ja uudelleensijoittamisjärjestelyjä. Lopputilin
saa 520 työntekijää. Lisäksi työ loppuu 142 määräaikaiselta,
joita ei laskettu alkuperäiseen "vähennystarpeeseen".
Lopputulos on kuitenkin suunnilleen sama kuin Elisa yt-neuvottelujen alussa
"vähennystarpeeksi" ilmoitti: yli 900 työpaikkaa hävitetään.
Mitään todellista ja perusteltua tarvetta yhdenkään
työntekijän pois potkimiselle ei ollut. Yhtiön tulos parani
muutaman kuukauden aikana ennen yt-neuvotteluja roimasti. Töitä
on työntekijöille riittänyt niin paljon, ettei kaikkea ole
ehditty normaalien työaikojen puitteissa tehdä. Yhtiön johdon
viime vuosina tekemien virheinvestointien korjaaminen ja yhtiön toimintojen
uudelleenjärjestely eivät saisi voittoa tekevälle yhtiölle
olla perusteltuja syitä panna väkeä pihalle. Ainoa "perusteltu"
syy on voittojen ja omistajien osinkotulojen kasvattaminen työntekijöiden
kustannuksella.
Se on myöskin ainoa syy Wärtsilän Turun tehtaan lopettamiselle
ja 500 huippuammattilaisen irtisanomiselle.
Joukkoirtisanomisia suorittaneiden firmojen työntekijät ovat
joutuneet kolminkertaisesti hylätyiksi. Firmojen lisäksi heidät
ovat hylänneet maan hallitus ja eduskunta sekä ay-liikkeen johto.
Joukkoirtisanomiset ovat esimerkki siitä, miten kestämättömällä
pohjalla ovat hallituksen lupaukset markkinoiden varaan rakentuvasta työllisyyden
hoitamisesta ja kuinka pahoin hallitus ja eduskunta ovat laiminlyöneet
lainsäädännölliset keinot työntekijöiden suojelemiseksi
irtisanomisilta.
Ay-liikkeen johto on jättänyt työntekijät heitteille
vaalimalla voitonsaalistuksen ja irtisanomisaallon keskellä "sosiaalista
kumppanuutta" työnantajien kanssa. Voimatoimien sijasta ay-johto
tyytyi vetoamaan työnantajien "yhteiskuntavastuuseen" sekä
järjestämään keskustelupäivän ja adressikeräyksen.
Tällä tiellä tulee yhä lisää "elisoja"
ja "wärtsilöitä". Näin ei voida jatkaa. (ES)
Törkeät vihjailut, joiden mukaan Paavo Lipposen viimeaikaiset
ärhentelyt kuuluvat psykiatrian eikä politiikan alaan, pitää
jättää omaan arvoonsa. Viimeistään Lipposen Hämeenlinnassa
eduskunnan puhemiehen ominaisuudessa (!) toissa viikolla pitämä
puhe vahvisti, että taustalla on Suomen ulkopolitiikkaa koskeva suuntataistelu.
Vaikka pitihän sen olla selvää jo Irak-vuotojupakan perusteella.
Lipponen väitti, että Suomen nykyisellä liittoutumattomuudella
"ei ole mitään käyttöä globalisaatiopolitiikassa"
ja että siihen vaikuttamiseksi on oltava "EU:n ns. ytimessä".
Tämä oli potku presidentti Tarja Haloselle, joka oli vaatinut
Suomelle kansallista globalisaatiostrategiaa.
Lipponen varoitti Suomea vetäytymästä EU:n ytimen ulkopuoliseen
ryhmittymään tai ryhtymästä EU:n liittoutumattomien
maiden puolestapuhujaksi. Suomen hallituksen pitäisi päinvastoin
pitää erityisen tiivistä yhteyttä EU:n ydinryhmän
kanssa "eikä antaa joidenkin jäsentensä henkilökohtaisten
asenteiden sumentaa EU-poliittista näköalaa". Tämä
oli potku ulkoministeri Erkki Tuomiojalle.
Ja edelleen Lipponen vaati pääministeri Matti Vanhaselta EU-politiikassa
"selkeätä johtovastuuta" mainiten, että hänen
kanssaan "päävastuuta kantavat kaksi muuta hallitusryhmien
vetäjää", siis Antti Kalliomäki ja Jan-Erik Enestam.
Tämä oli potku jälleen presidentille ja ulkoministerille.
Vaikka Halonen, Vanhanen, Tuomioja ja hallitus ovat tehneet nöyräselkäisiä
ja vaarallisia myönnytyksiä EU-politiikassa, se ei Lipposelle
riitä. Ja vaikka Lipponen ei Hämeenlinnassa puhunutkaan suoraan
Natosta, hänen haukkujensa taustalla lienee myös ja ennen kaikkea
kysymys Suomen suhteesta Natoon ja USA:han.
Monet epäilevät, että Lipposen tarkoitus oli saada aikaan
hallitus, joka olisi sitoutunut selvemmin Bushin hallinnon Irak- ja muuhun
politiikkaan sekä suuntautunut määrätietoisesti Nato-jäsenyyteen.
Eduskuntavaalien tulos sotki suunnitelmat. Mutta Lipponen taustavoimineen
jatkavaa taistelua.
Erkki Pennanen yritti (HS 13.1.) avittaa Lipposta tulkitsemalla perustuslakia
siten, että EU-politiikkaa
johtaa
valtioneuvosto eikä presidentti.
Tarkkaan ottaen perustuslaissa sanotaan, että "valtioneuvosto
vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta
valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen
toimenpiteistä". Ja tarkkaan ottaen presidentti kuuluu valtioneuvostoon,
koska hän "tekee päätöksensä valtioneuvostossa".
"Suomen ulkopolitiikkaa
johtaa
tasavallan presidentti yhteistoiminnassa
valtioneuvoston kanssa".
Presidentti siis johtaa muun muassa asioissa, jotka liittyvät Suomen
suhteisiin ulkovaltoihin ja sotilasliittoihin sekä sotaan ja rauhaan.
EU-politiikka onkin sekä vipusin että savuverho haluttaessa murentaa
presidentin asemaa ja muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja.
(ES)
George W. Bushin ilmoitti, että USA aikoo jatkaa miehitettyjä
kuulentoja ja käyttää kuuta myös tukikohtana kauemmas
avaruuteen kuten Marsiin suuntautuvilla, miehitetyillä lennoilla.
Ilmoitusta on pidetty pr-temppuna presidentinvaalien lähestyessä.
USA:ssa on myös ihmetelty, miten tällaisiin hankkeisiin on varaa,
kun maa on korviaan myöten veloissa, tavallisten ihmisten elinehtoja
kurjistetaan ja sotaseikkailu nielee valtavasti varoja.
Kyse on kuitenkin paljon vakavammasta ja vaarallisemmasta asiasta kuin
varojen käyttämisestä rauhanomaiseen avaruustutkimukseen,
nimittäin avaruuden militarisoimisesta.
Siitä on ollut perimmältään kyse tähänkin
saakka. Kannattaa muistaa, että USA:n avaruushallinto Nasa ei ole vain
avaruuden rauhanomaiseen tutkimiseen omistautunut organisaatio, vaan sen
painopiste on sotilaallista merkitystä omaavissa projekteissa. Ja kannattaa
muistaa, että esimerkiksi avaruussukkulaohjelmaa valvovat 90-prosenttisesti
yksityiset aseteollisuusyhtiöt. Ne ovat käyttäneet rajattomasti
hallituksen myöntämää rahaa myös Auroran kaltaisiin
salaisiin avaruussotakoneisiin.
Heti valtaan astuttuaan Bushin hallinto alkoi nimittää Nasaan
johtajia sotilassektorilta. Julkisuuteen on vuotanut asiakirjoja, joissa
puhutaan maapalloa ympäröivän lähiavaruuden "aukottomasta
herruudesta". Puolustusministeri Donald Rumsfeldin mukaan se on välttämätöntä
"uuden Pearl Harborin välttämiseksi". "Uudesta
Pearl Harborista" puhuttiin myös uuskonservatiivisen aivoriihen
PNAC:n asiakirjassa, jossa tavoitteeksi asetettiin avaruuden muuttaminen
sotilaalliseksi taistelukentäksi.
Tavoitteena on luoda vastoin vuoden 1967 avaruussopimusta avaruuteen
sotilaallinen imperiumi, vaatia USA:lle lähiavaruuden omistusta ja
olla sallimatta muiden maiden pääsyä sinne. Kehitettävänä
on kokonainen laivasto Aurora-avaruushävittäjiä, jotka pystyvät
tuhoamaan mitkä tahansa muiden valtioiden kiertoradalle lähettämät
satelliitit. Kuuhun perustettavaksi kaavailtu tukikohtakin tulee olemaan
sotilaallinen etuvartioasema.
Niin mielikuvitukselliselta kuin se kuulostaakin, avaruuden militarisoimisesta
on todellakin kyse. Eikä siinä kustannuksia säästetä.
(ES)