Pääkirjoitukset
YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden kesken väännetään
nyt kättä uudesta Irak-päätöslauselmasta. Tai paremminkin
USA vääntää muiden kättä ajaakseen läpi
mieleisensä päätöslauselman.
Uutta päätöslauselmaa puuhataan muka YK:n asetarkastusten
nimissä ja sen takaamiseksi, että Irak varmasti riisutaan väitetyistä
joukkotuhoaseista. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Todellisuudessa
USA pyrkii estämään asetarkastajien paluun Irakiin kahdesta
pääsyystä. Ensiksikin sen väitteet Irakin joukkotuhoaseista
perustuvat todistamattomiin väittämiin, ja asetarkastajien paluu
saattaisi osoittaa nuo väittämät vääriksi. Ja toiseksi,
asetarkastajien paluu sotkisi USA:n hyökkäysaikataulun.
Uudella päätöslauselmalla USA haluaa tehdä Irakille
"tarjouksen", jota sen on mahdoton hyväksyä, avata näin
tien sodalle ja saada sille ikään kuin YK:n turvallisuusneuvoston
siunauksen.
USA:n omasta jokin aika sitten julkistetusta päätöslauselmaluonnoksesta
tiedämme, millaista päätöslauselmaa USA tahtoo. Luonnos
tähtää YK:n asetarkastajien käyttämiseen mahdollisena
ensi askeleena Irakin sotilaalliseen miehittämiseen. Bushin hallinto
haluaa muuttaa tarkastusprosessin pakotusoperaatioksi ja invaasion laukaisijaksi.
USA:n luonnoksen pääkohdat ovat seuraavat:
- USA voi YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä
vaatia mukana oloa missä tahansa asetarkastusryhmässä ja
näin saada pääsyn minne tahansa Irakin alueelle.
- Tarkastajat voivat pystyttää tukikohtia kaikkialle maahan.
Heidän mukanaan noissa tukikohdissa on heidän "suojelemisensa"
verukkeella riittävä määrä YK:n lipun alaisia sotilaita.
- YK:lla on oikeus julistaa lento- ja ajokielto- sekä suojavyöhykkeitä
samoin kuin maa- ja ilmakuljetuskäytäviä, joita valvovat
voimakeinoin YK tai jäsenvaltioiden, esimerkiksi USA:n joukot.
- Irakin on sallittava ilmavoimien, mukaan lukien miehittämättömien
vakoilukoneiden, vapaa ja rajoittamaton laskeutuminen maaperälleen.
- YK voi viedä kenet tahansa irakilaisen, jota se haluaa kuulustella,
perheineen pois Irakista.
- Mikä tahansa Irakin antama väärä informaatio
tai laiminlyönti päätöslauselman toteuttamisessa oikeuttaisi
jäsenvaltiot automaattisesti käyttämään kaikkia
tarpeellisia keinoja "palauttaakseen kansainvälisen rauhan ja
turvallisuuden".
YK-diplomaattien mukaan ei ole epäilystäkään, etteikö
USA:n joukoilla olisi johtava rooli näissä pakkotoimissa.
Kyse on siis siitä, että USA käytännössä
kaappaisi asetarkastusprosessin YK:lta omaan valvontaansa. USA pyrkii siihen,
että Irakin olisi pakko torjua päätöslauselman vaatimukset,
mikä antaisi USA:lle tekosyyn hyökätä. Jos taas Irak
alistuisi vaatimuksiin, päätöslauselma antaisi puitteet USA:n
sotilaalliselle miehitykselle asetarkastusten kaavun alla.
USA:n kaavailemalla diplomaattisella ultimaatumilla on selvä esikuvansa.
Keväällä 1999 Rambouillet'n neuvotteluissa USA esitti Jugoslavian
hyväksyttäväksi sopimustekstiin liitetyn salaisen "liite
B:n", jossa vaadittiin Naton joukoille muun muassa "vapaata ja
rajoittamatonta kauttakulkuoikeutta ja esteetöntä pääsyä"
kaikkialle Jugoslaviaan, sen ilmatilan, lentokenttien, teiden ja vesireittien
esteetöntä käyttöä sekä oikeutta perustaa
tukikohtia ja pitää sotaharjoituksia kaikkialla maassa. Kyse oli
siis koko Jugoslavian alistamisesta Naton hallintaan ja miehitykseen.
Jugoslaviaa vaadittiin hyväksymään Rambouillet'n sopimus
liitteineen hyvin tietäen, ettei mikään itsenäinen valtio
voinut sellaiseen suostua. Sopimuksen kariutumisesta saatiin tekosyy ilmasodan
aloittamiseen Jugoslaviaa vastaan.
USA yrittää nyt toistaa Rambouillet'n juonen Irakin suhteen.
YK:n turvallisuusneuvoston muut pysyvät jäsenet ovat temppelinharjalla.
Jos ne hyväksyvät USA:n mielen mukaisen päätöslauselman,
ne ovat osasyyllisiä YK:n ja sen turvallisuusneuvoston arvovallan tuhoamiseen
ja helvetin päästämiseen valloilleen. (ES)
- Demokratia? Mitä on demokratia? Pakistan tarvitsee vain koulutusta
sekä kunniallista ja rehellistä johtajaa. Henkilökohtaisesti
en välitä onko hänet valittu vaaleilla vai onko hän
kenraali, kommentoi pakistanilainen Adnan Khan BBC:n keskustelusivuilla
Pakistanin vaaleja. Kommentti heijastaa hyvin pakistanilaisten suhtautumista
vaaleihin.
Viime viikonloppuna pidetyissä vaaleissa oli vain huonoja vaihtoehtoja.
Eniten ääniä sai Pakistanin muslimiliitto PML-QA, joka tukee
maan sotilaspresidenttiä Pervez Musharrafia
.
Musharraf nousi
maan johtoon sotilasvallankaappauksella vuonna 1999.
Kenraalien tekemät sotilasvallankaappaukset ovat olleet yleisiä
maan historiassa. Pakistanin armeijassa on aina suhtauduttu epäilevästi
vaaleilla valittuihin johtajiin. Armeija on pitänyt vaaleilla valittuja
johtajia korruptoituneina ja vain omia etujaan ajavina.
Monet pakistanilaiset ovat samaa mieltä ja vaalejakin varjostivat
entistä pääministeriä Benazir Bhuttoa
vastaan
esitetyt korruptiosyytteet. Bhutton johtama Pakistanin kansanpuolue PPP
nousi parlamentin toiseksi suurimmaksi ryhmäksi, vaikka maanpaossa
oleva Bhutto ei voinut johtaa vaalikampanjaa. Monet pakistanilaiset politiikan
asiantuntijat pitävät Bhuttoa vastaan nostettuja korruptiosyytteitä
oikeina eikä poliittisena ajojahtina.
Mikä on sitten Pakistanissa demokratian ongelma? Yhden vastauksen
antaa
Hasan Tarique BBC:n keskustelusivuilla:
- Todellinen Pakistan on tuhansissa kylissä, ei kaupungeissa,
joissa asuu vain murto osa väestöstä. Demokratian juuret
ovat ihmisten mielipiteissä. Kyläläisillä ei ole mielipiteitä.
He ovat liian köyhiä siihen. Heidän päähuolenaiheensa
on saada ruokaa pöytäänsä. Paikallisten suurmaanomistajien
mielipiteet ovat heidän mielipiteitänsä. Meidän suurimmat
ongelmamme ovat köyhyys ja lukutaidottomuus. Ennen kuin ne on ratkaistu
demokratia ei voi toimia Pakistanissa.
Suurmaanomistajien valta on yksi isoimmista ongelmista Pakistanin demokratiassa.
Lähes kaikki Pakistanin pääministerit ovat tulleet maan rikkaimmista
suurmaanomistajasuvuista. Heidän kannatuksensa on perustunut heidän
omistamiensa maiden köyhien maanviljelijöiden ääniin.
(AS)
Myyrmäen pommiattentaatti on johdattanut meidät perimmäisten
kysymysten äärelle.
Kaikkea ihmisen tuhoisaa ja itsetuhoista käyttäytymistä
ei tietenkään voida selittää ympäristötekijöillä
ja olevilla oloilla, mutta on välttämätöntä kiinnittää
niihin huomiota. Millaiset ovat suomalaisten aineelliset ja henkiset elämänehdot,
millainen perheiden ja koululaitoksen tila, millaiset arvot ja ihanteet
vallalla yhteiskunnassa ja sen joukkoviestinnässä? Ovatko etualalla
ihmisarvon, yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden arvot vai jotkin ihan
muut arvot? Näistä tekijöistä riippuu hyvin ratkaisevasti
se, millaisia lapsia, nuoria ja aikuisia meistä kasvaa; säilyykö
ja kukoistaako elämä vai tuhoutuuko se.
Äärimmäisen tärkeä perimmäinen kysymys
koskee suhtautumista väkivaltaan, olipa kyse suhtautumisesta oman itsensä
ja kanssaihmisen koskemattomuuteen ja ihmiselämän kunnioittamiseen
tai yhteiskunnan ja kansainvälisen politiikan rakenteista ja menettelytavoista.
Jos emme hyväksy elämän tuhoamista lähipiirissämme,
meidän ei pidä hyväksyä voimankäyttöä,
sotaa ja tappamista myöskään yhteiskunnan ja valtioiden välisten
suhteiden tasolla.
Elämän suojeleminen on mitä syvimmässä mielessä
politiikan suunnasta käytävän taistelun kysymys. Ja rauhan
puolesta käytävän kamppailun kysymys. (ES)