Pääkirjoitukset
Tutkijat Teija Tiilikainen ja Markku Salomaa pitävät antamassaan
haastattelussa kenraali Gustav Hägglundin nimitystä EU:n sotilaskomitean
puheenjohtajaksi merkkinä Suomen turvallisuuspoliittisen linjan muutoksesta.
Tutkijoiden mukaan Hägglundin asema tuo esiin ristiriidan EU:n ja
Suomen liittoutumattomuuspolitiikan välillä. Hägglund ei
voi noudattaa Suomen linjaa rauhanturvatehtäviä koskevissa asioissa.
Suomen linja on, että se ei osallistu rauhaanpakottamistehtäviin,
kun taas EU ja Nato kyllä suorittavat sellaisia tehtäviä.
Hägglund joutuu toimimaan vastoin Suomen linjaa, tai Suomen linjan
on muututtava.
Suomen arvioidaankin olevan liukumassa kohti Amsterdamin sopimuksessa
vahvistettua EU:n linjaa, joka antaa EU:lle valtuudet kaikenlaisiin sotilaallisiin
toimiin. Merkkeinä Suomen linjan muuttumisesta pidetään Hägglundin
valinnan lisäksi Suomen sitoutumista Amsterdamin sopimukseen sekä
rauhanturvalain muutosta, jossa ehdoton rauhaanpakottamiskielto poistettiin.
Tiilikainen ja Salomaa suhtautuvat kumpikin myönteisesti Natoon
ja EU:n militarisointiin sekä Suomen liittoutumattomuudesta luopumiseen.
Heitä ei siis voi syyttää kauhukuvien maalailusta. Niinpä
haastattelu onkin synnyttänyt ankaran selittelyn.
Vielä äskettäin Hägglundin valintaa ylistettiin osoitukseksi
liittoutumattoman Suomen nauttimasta arvostuksesta. Nyt selitetään,
ettei Hägglundia suinkaan valittu Suomen edustajaksi. Hägglund
on EU:n edustaja eivätkä häntä sido Suomen lait. Suomen
linjasta taas päätetään Hägglundista riippumattomasti
Suomessa.
Amsterdamin sopimukseen sitoutumista ja rauhanturvalain muutosta puolestaan
selitellään saivartelemalla "rauhan palauttamisen",
"rauhaan pakottamisen" ja "sotilaallisen pakottamisen"
näennäisillä eroilla sekä vakuuttelemalla, että
Suomen eduskunta päättää operaatioihin osallistumisesta
tapauskohtaisesti.
Muotoseikoilla yritetään peittää itse asian olemus.
Muodollisesti on kyllä totta, että Hägglund edustaa EU:ta
ja Suomen linjasta päätetään hänestä riippumatta.
Mutta on teeskentelyä väittää, ettei Hägglundin
asema, jonka puolesta pääministeri Paavo Lipponen lobbasi ankarasti,
vähintäänkin epäsuorasti valvoita Suomea tukemaan Hägglundia
ja vie Suomea entistä tiiviimmin mukaan EU:n militarisointiin ja Nato-yhteistyöhön.
Hägglundhan joutuu olemaan lojaali sotilaskomitean päätöksille,
ja siellä päättävät enemmistönä olevat
Nato-maat. Sitä paitsi EU:n vahvin Nato-maa Saksa tuskin asettui hyvissä
ajoin Hägglundin valinnan kannalle hänen sinisten silmiensä
tai saksan kielen taitonsa takia.
Yhtä lailla teeskentelyä on väittää, että
Amsterdamin sopimukseen sitoutunut ja kaikkiin "koviin ytimiin"
apinan raivolla pyrkivä Suomen hallitus voisi tai edes haluaisi noin
vain jättäytyä pois EU:n sotilaallisista operaatioista. Mistä
löytyy se eduskuntaenemmistö, joka vastoin hallituksen kantaa
mukaanmenon estäisi?
Suomi on nyt vaarallisessa liu'ussa kohti sotilaallista liittoutumista.
Pelottavinta asiassa on, että presidentti Tarja Halonen ja ulkoministeri
Erkki Tuomioja eivät näytä muodostavan mitään varteenotettavaa
vastapainoa Lipposen linjalle, vaan toimivat tämän linjan bulvaaneina
ja selittelevät jokaista uutta vaarallista siirtymää parhain
päin.
Suomessa tarvitaan nyt välttämättä avointa ja perusteellista
ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua, jolla revitään rikki
uinuttavan selittelyn verho. Hallituksen valmistelemaa turvallisuus- ja
puolustuspoliittista selontekoa ei pidä odotella, eikä keskustelua
pidä käydä vain ylätasolla. Kansalaisten on ilmaistava
äänekkäästi tahtonsa ja pantava hallitus sekä presidentti
selkä seinää vasten. (ES)
Viisi suomalaista Hornet-hävittäjää on osallistunut
tällä viikolla ilmasotaharjoitukseen Saksassa. Harjoitukseen on
kuulunut muun muassa "yhteenotto" Saksan ilmavoimien neuvostovalmisteisten
Mig 29 -hävittäjien kanssa. Migejä pidetään länsivalmisteisiin
koneisiin nähden ylivoimaisina muun muassa ainutlaatuisen kypärätähtäimensä
ansiosta.
Kyseessä on ensimmäinen kerta kesän 1944 jälkeen,
kun suomalaislentäjät saavat ilmataistelukoulutusta ulkomailla.
Tuolloinhan suomalaislentäjät perehtyivät Natsi-Saksassa
Luftwaffen vieraina yöhävittäjätoimintaan. Niinikään
kyseessä on ensimmäinen kerta kesän 1944 jälkeen, kun
suomalaiset harjoittelevat ilmataistelua sellaisten neuvostovalmisteisten
hävittäjien kanssa, joita Suomen ilmavoimilla ei itsellään
ole käytössä.
Aloite harjoitukseen tuli Suomen ilmavoimien esikunnasta. Hallituksen
ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta hyväksyi harjoituksen tämän
vuoden alussa. Periaatepäätöksen tämäntyyppisten
harjoitusten hyväksyttävyydestä hallitus teki loppuvuonna
1999. Vastatessaan eduskuntakysymykseen pääministeri Paavo Lipponen
sanoi, ettei kyse ole sen kummemmasta asiasta kuin jos suomalainen YK-sotilas
liikkuu ulkomailla kansainvälisissä rauhanturvatehtävissä.
Presidentti Tarja Halonen kuittasi viime viikolla Luftwaffe-yhteistyön
sanomalla toivovansa, että Euroopasta tulisi entistä yhteisempi
ja yhtenäisempi. "Suomalaisten ilmavoimien yhdessä lentäminen
muun Euroopan kanssa on yksi osa tätä kehitystä."
Lipposen ja Halosen selitykset ovat uskomattomia. Tähän on
tultu. Mihin vielä mennäänkään? (ES)
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän toiminnasta kahdeksi viikoksi suljettujen
kansanedustajien erottaminen päättyi eilen. Ryhmä palasi
"normaaliin päiväjärjestykseen". Hallitus on taas
vankka ja kätyrlauma sankka.
Vai onko sittenkään? Mitä normaalia elämää
voi olla sellaisella "vasemmiston" eduskuntaryhmällä,
joka on oikeistolaisen hallituspolitiikan orjallisin tukija?
Vasemmistoliitto on jo aikoja sitten lakannut olemasta vasemmistolainen
puolue ja tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Sitä tarvitaan vain iskunvaimentajaksi
hallituksen ja vähävaraisen kansan väliin. Ilman vasemmistoliiton
tukea SDP:n johto ei voisi jatkaa nykyisellä linjallaan, vaan sen rivit
olisivat jo hajonneet. Ilman vasemmistoliiton "hallituskriittisiä"
kansanedustajia puolestaan vasemmistoliiton kannatus olisi romahtanut. He
ovat se viikunanlehti, joka vielä pitää äänestäjissä
yllä turhia toiveita puolueen suhteen.
Edessä on isoja asioita. Valtionyhtiöiden yksityistäminen,
hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko, EU:n militarisointi
ja asehankinnat, ydinvoima. Mitä johtopäätöksiä
"hallituskriittiset" kansanedustajat tekevät? Vaativatko
he lukkoon lyödyn budjettikehyksen muuttamista vai tyytyvätkö
he sen puitteissa "taisteluun", jossa väistämättä
joudutaan asettamaan köyhiä vastakkain?
Onko oman aseman kuviteltu turvaaminen tärkeämpi kuin löyhkäävän
paiseen puhkaiseminen? (ES)