Pääkirjoitukset

01.01.2000 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)

Alkuperäinen kirjoittaja:


 



Naton pääsihteeri George Robertson vieraili Moskovassa ja sai
kuulla, että Venäjä vastustaa edelleen tiukasti sotilasliiton
laajentumista rajoilleen. Vastavetona Yhdysvaltain kehittelemälle ohjustentorjuntajärjestelmälle
NMD:lle Moskova esitti eurooppalaisen ei-strategisen ohjuspuolustusjärjestelmän
rakentamista. Tähän turvauduttaisiin vasta, jos todellinen uhka
ilmenee ja jos sitä ei pystytä poistamaan poliittisin tai muin
rauhanomaisin keinoin.



Suomen hallituksessa on käynnissä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen
selonteon laatiminen. Laatijoiden tiedossa on, että Nato aikoo Moskovan
vastalauseista huolimatta edelleen laajentua itään, että
Yhdysvallat aikoo pitää kiinni NMD-suunnitelmastaan ja rikkoa
näin maailman ydinasetasapainon ja että Yhdysvallat kumppaneineen
viis välittää kansainvälisestä oikeudesta, kuten
Jugoslavian sotaretki ja äskeiset Irakin pommitukset osoittivat.



Kaiken tämän pitäisi herättää Suomen hallituksessa
suurta huolta ja saada sen näkemään asevaraisen, sotilasliittoihin
perustuvan turvallisuusajattelun vaarallisuus. Mutta valitettavasti tällaisesta
havahtumisesta ei ole merkkejä. Suomen hallitus päinvastoin lähentyy
Natoa, kannattaa EU:n militarisointia ja suhtautuu suopeasti oman maan asevarusteluun.



Samaan aikaan on käynnissä julkinen mielipidemuokkaus Suomen
Nato-jäsenyyden puolesta. "Mikään vaihtoehto ei pidä
olla ennalta pois rajattu... Ajopuuna emme halua enää kohtaloihimme
oleellisiin ratkaisuihin kulkeutua", siteerasi Max Jakobson Kalevi
Sorsaa Helsingin Sanomien kolumnissaan 3. helmikuuta. Jakobsonin mukaan
vaihtoehtoja on kaksi: jatkaminen sotilaallisen liittoutumattomuuden linjalla
tai liittyminen Natoon.



Sitten Jakobson esitti todisteluketjun Nato-jäsenyyden puolesta:



- Valtio, joka on EU:n jäsen, ei ole liittoutumaton, ja kun EU luo
itselleen sotilaallista kapasiteettia yhteistoiminnassa Naton kanssa, myöskään
käsite "sotilaallinen liittoutumattomuus" ei enää
vastaa todellisuutta. "Vaihtoehtojen välinen raja on kaiken aikaa
hämärtymässä." "Liittoutumattomuus ei ole
enää sitä, mitä se on ennen ollut, eikä liittoutuminen
merkitse kohtalokkaan rajan ylittämistä, jollaisena sitä
on aikaisemmin pidetty." Niin että hällä väliä
siinä mielessä.



- Jatkamalla nykyistä linjaa EU:n jäsenenä ja Naton rauhankumppanina
Suomi voi olettaa, ettei sitä hyökkäyksen uhatessa jätettäisi
yksin. Käsite itsenäinen puolustus ei tarkoita, että Suomi
ei ottaisi vastaan apua. Emme vain sitoudu antamaan apua muille. Itsenäinen
puolustus on itsekästä puolustusta.



- Nykyisellä linjalla on kuitenkin kaksi haittaa: "Vapaamatkustajana"
Suomi menettäisi Nato-jäsenyyden "kaikkein tärkeimmän
edun - sen ennaltaehkäisevän vaikutuksen" sekä jäisi
myös "sivuun Naton päätöksenteosta". Ja kun
itsenäisen puolustuksen ylläpitäminen on kallista, niin puolustuksen
uskottavuus ei voi lisääntyä - "muulla keinolla kuin
liittoutumisella".



- "Kun välitöntä uhkaa ei ole näköpiirissä,
kiusaus puolustuksen alasajoon on suuri... Kokemus on kuitenkin osoittanut,
että tulevaisuudesta tiedämme varmasti vain sen, että tapahtuu
jotakin sellaista, mitä kukaan ei ole ennalta osannut ottaa huomioon."



- "Natoon liittyminen johtaisi epäilemättä välittömästi
voimakkaaseen reaktioon Venäjän taholta." Mutta ei hätää.
Venäjähän on käytännössä sopeutunut Naton
ensimmäiseen laajentumiseen. Väite, että Suomen liittyminen
Natoon aiheuttaisi vaikeuksia Baltian maille, ei sekään pidä
paikkaansa. Niiden asema ei riipu Suomen päätöksistä.
Päinvastoin niidenkin pitää liittyä Natoon, koska "Itämeren
alue ei ole vakaa niin kauan kuin Baltian maat ovat sekä EU:n että
Naton ulkopuolella".



Näin kulkee Max-sedän ajatus. Jakobson on perustavinaan todisteluketjunsa
uusiin olosuhteisiin, joissa "ei ole olemassa sotilaallista vastakkainasettelua".
Kuitenkin hänen koko todisteluketjunsa perustuu pelotteluun epämääräisillä
uhkilla, asevaraiseen turvallisuusajatteluun ja leikittelyyn Suomen geopoliittisella
asemalla.



Nimenomaan ja vain Jakobsonin neuvoja seuraamalla provosoitaisiin vastakkainasettelua
ja sellaisia uhkia, joita ei muuten ole. Turvallisuuden nimissä aikaansaataisiin
turvattomuutta, jouduttaisiin Naton eteentyönnetyksi tukikohdaksi sekä
romutettaisiin kertaheitolla Pohjolan ja Itämeren alueen vakaus. Ja
kaupanpäällisiksi saataisiin niskaan nykyistä paljon suuremmat
varustelumenot, kuten uusien Nato-maiden esimerkki osoittaa. Ei kiitos.
(ES)



 



Työttömyyden kaunistelua



Valtamedia on ottanut tavakseen julkistaa vain Tilastokeskuksen työttömyysluvut,
jotka kaunistelevat todellista työttömien määrää.
Oikeamman kuvan antavia työministeriön lukuja ei enää
edes mainita.



Tilastokeskuksen mukaan työttömiä oli tammikuussa 248
000 eli 16 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tämäkin
luku on hirvittävän suuri. Siihen eivät kuitenkaan sisälly
ne 128 000 piilotyötöntä ja työnhausta luopunutta, jotka
Tilastokeskus luokittelee "työvoimaan kuulumattomiksi". Luku
kätkee sisälleen myös määrä- ja osa-aikaisten
työsuhteiden huomattavan kasvun.



Työvoimatoimistoissa oli työministeriön mukaan tammikuun
lopussa kaikkiaan 324 000 työttömäksi työnhakijaksi
tilastoitua. Tämä luku on toki oikeampi, mutta sekään
ei pidä sisällään muun muassa erilaisilla "työvoimapoliittisilla
toimenpiteillä sijoitettuja", jotka muodostavat 3,4 prosenttia
työvoimasta.



Työttömyyslukujen kaunistelun alle peitetään se,
että Suomessa vallitsee ennätysmäisen talouskasvun oloissa
suurtyöttömyys ja että hallitus on pahoin "epäonnistunut"
työllisyyden hoidossa. "Epäonnistunut" on pantava sitaatteihin,
sillä hallituksen politiikka on suurtyöttömyyttä lisäävää
ja ylläpitävää - ja samalla sitä piilottelevaa
- politiikkaa. (ES)



 



Suomen hallitus ei ole puolella sanallakaan reagoinut Yhdysvaltojen ja
Britannian Irakiin tekemiin ilmahyökkäyksiin. Sellaiseksi voi
tuskin tulkita ulkoministeri Erkki Tuomiojan lausuntoa, jonka mukaan Irakin
vastaisia pakotteita pitäisi Suomen mielestä tarkastella uudelleen.



Jopa jotkut Nato-maat ovat ilmaisseet, etteivät ne hyväksy
kansainvälisen oikeuden rikkomista ja siviilien pommittamista. Mutta
Suomen hallitus on hiljaa. Todellinen tai kuviteltu käsky on käynyt
Brysselistä, ja Suomen hallitus osoittaa orjamaisen nöyräselkäisyytensä
rosvopolitiikan edessä. Suomella ei ole itsenäistä ulkopolitiikkaa.
(ES)



 



On tullut tavaksi valittaa, että Suomessa ei enää käydä
keskustelua, kukaan ei esitä mitään vaihtoehtoja, eikä
kommunisteillakaan ole mitään syvällistä analyysiä.
Mutta eihän se sentään pidä paikkaansa.



SKP ja DSL järjestävät eri puolilla maata Marxismi ja
2000-luku -seminaarien sarjan. Teemalla Marxismi ja globalisaatio aloitetaan
Jyväskylässä jo tänä lauantaina. Marxismia ja pörssikapitalismia
ruoditaan Tampereella 10. maaliskuuta. Marxismi, valta ja demokratia on
aiheena Porissa 7. huhtikuuta. Marxismiin ja sosialismiin pureudutaan Helsingissä
21. huhtikuuta.



Kaikki joukolla tiedon ja keskustelun vajetta täyttämään.


Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Arkiston arkiston artikkeli