Parasiitteja, miehittäjiä ja maanpettureita

Ruotsista niitä tulee kuin liukuhihnalla, nimittäin erinomaisia reportaaseja ja pamfletteja Euroopan äärioikeistosta ja uusnatseista. Lisa Bjurwaldin loistavan Euroopan häpeä – rasistien voittokulku -teoksen jälkeen on vuorossa toimittaja, kirjailija Magnus Linton, jolta on hiljan ilmestynyt teos De hatade – om radikalhögerns måltavlor (toim. suom. Vihatut – äärioikeiston maalitauluista).

Linton on valinnut teokseensa hiukan eri näkökulman kuin Bjurwald. Hän keskittyy uhreihin tarkastellessaan äärioikeiston nousua niin Unkarissa, Hollannissa kuin Norjassakin. Maasta riippuen uhreista käytetään fasistien käyttämiä nimityksiä parasiitit, miehittäjät ja maanpetturit. Unkarin ja Hollannin osalta Linton käyttää näiden maiden politiikasta varsin oikeutettua nimeä valtiofasismi!

Teoksensa esipuheessa Linton käy Norjan Utöyassa tarkastelemassa äärioikeistolaisen murhaajan Anders Behring Breivikin jälkiä. Julmista murhista on kulunut vain pari viikkoa ja koko maailman mielenkiinto ja sympatia on norjalaisten puolella. Norjan ei kuitenkaan pitänyt olla se maa missä kaikki räjähtää silmille, maa missä äärioikeiston terrorismi vaatii niin paljon kuolonuhreja.

Pääosin Lintonin teos käsittelee valtiofasismiin vaipuneita Unkaria ja Hollantia, vaikka Norja onkin siinä yhtälössä eräänlainen pääteasema. Breivikin kuvottava idea kulttuurimarxilaisten vallasta ja salaliitosta on suoraa jatkoa romanien Itä-Euroopassa ja muslimien Länsi-Euroopassa kokemille vainoille. Angela Merkel antoi juuri jokin aika sitten siunauksensa Euroopan Unionin huipulta tälle kehitykselle toteamalla, että monikulttuurinen yhteiskunta on epäonnistunut. Suomessa SDP:n Jutta Urpilainen yhtyi fasistien vaatimuksiin vaatimalla maahanmuuttajavähemmistöjä elämään maassa maan tavalla. Ikään kuin näin ei olisi.

Siinä missä fasistinen massamurhaaja Behring Breivik halusi iskeä kulttuurimarxilaisia vastaan nimittäen näitä maanpettureiksi, ollaan Unkarissa ja Hollannissa paljon pidemmällä. Hollannissa muslimien ja Unkarissa romanien sorto ja vaino on viety Lintonin mukaan valtiofasismin tasolle. Hollannissa valtaan päässyt äärioikeisto nimittää muslimeja miehittäjiksi ja Unkarissa vallan kahvassa olevat pitävät romaneita parasiitteina, loisina.

Samantyyppiseen kielenkäyttöön on toki Suomessakin totuttu muun muassa perussuomalaisten ja Suomalaisuuden liiton kumppanin, fasistisen Suomen Sisun keskustelupalstoilla sekä Hommaforumin sivuilla. Linton olisi aivan hyvin voinut ottaa kirjaansa mukaan vielä Suomenkin. Niin Hollannissa, Unkarissa kuin Suomessakin on valtiofasismi päätynyt vallan ylimpiin kammareihin.

Heimokansa vainoaa

Karmeimmillaan Lintonin teos De hatade on viedessään lukijansa heimokansamme unkarilaisten pariin. Hän ei kaunistele kuvatessaan miten maan romaneita vainotaan, murhataan ja lähetetään pakkotyöhön. Maa on eurooppalaisista demokratioista edennyt kaikkein pisimmälle valtiollisen rasismin sallimisessa.

Linton kuvaa asiantuntemuksella äärioikeistolaisen Jobbik-puolueen valtaannousua sekä seuraa itäisessä Unkarissa sen yhteistyökumppanin, puolisotilaallisen Unkarin kaartin (Magyar Gárda) järjestämiä romanivainoja. Vaikka Unkari joutuikin ulkopuolisesta painostuksesta johtuen lopettamaan kaartin, on sen toiminta jatkunut Véderö-nimellä. Sen tarkoitus on puhdistaa Unkari parasiiteista. Itäisessä Unkarissa jatkuvat romanien murhat ja pahoinpitelyt sekä asuntojen ja kylien polttaminen. Lintonin kuvaukset pienen Gyöngyöspatan ja Tatárszentgyörgyn tapahtumista ovat oksettavaa luettavaa.

Unkarin romanivainoista on helppo vetää yhteys toisen maailmansodan historiaan; natsit murhasivat 250 000 – 500 000 romania keskitysleireillään, mutta koskaan ei tätä joukkotuhontaa käsitelty esimerkiksi Nürnbergin natsioikeudenkäynneissä. Linton suomii sitä, että muu Eurooppa ei ole halunnut puuttua Unkarin tilanteeseen tehokkaammin. Ei erikoista, sillä esimerkiksi niin Ranskassa, Italiassa, Britanniassa, Liettuassa kuin Suomessakin on ollut omat valtiopoliittiset manööverinsa romanien karkottamiseksi.

Fasistisen Jobbikin nousu valtaan alkoi varsinaisesti EU-vaaleissa 2009, jossa puolueen vaalikampanja perustui lähes kokonaan mustalaiskysymyksen ”ratkaisuun”. Romaneista oli onnistuneesti tehty syntipukkeja lähes kaikkeen. Kapitalismin ja markkinatalouden epäonnistuttua Jobbik nosti syyttävän sormen kohti romaneita!

Jobbik on nationalistisen valtapuolueen Fideszin kanssa ottanut käytännössä kaiken vallan käsiinsä. Se on tarkoittanut uuden vähemmistöjä sortavan perustuslain laatimista ja sananvapauden toteutumisen ehkäisevää medialakia. Peräti 22 maan 23 pormestarista on vaihdettu diktatuurin vaatimusten mukaisesti valtapuolueiden miehiin.

Jobbikin kuningastie jatkui vuoden päästä, sillä puolue sai 17 % parlamenttivaalien äänistä ja 47 paikkaa. Fasistipuolueesta tuli maan kolmanneksi suurin. Samassa puolue ilmoitti tavoittelevansa ihanneyhteiskuntaa perheillemme, isänmaallemme ja kansallemme. Kuten puoluejohtaja Gábor Vonas sanoi: valoisampi tulevaisuus on edessämme.

Sanoja ei ole vaikea tulkita, etenkään kun fasististen nuoliristiläisten seuraaja, puolisotilaallinen Véderö partioi itäisen Unkarin kylissä ja kaupungeissa. Unkarin 800 000 romania ovat kauhuissaan, sillä he muistavat historiasta miten nuoliristiläiset tavallisten unkarilaisten avulla auttoivat maailmansodan aikana tyhjentämään Unkarin juutalaisista niin tehokkaasti, että kun karkotukset heinäkuussa 1944 päättyivät oli vaikea löytää yhtäkään elävää juutalaista.

Katastrofaalinen tilanne

Magnus Lintonin haastattelema valtiotieteilijä Zsolt Enyedi kuvaa romanien tilannetta katastrofaaliseksi; he ovat vähemmistö, joka elää käytännössä kokonaan ilman työtä ja eläkkeitä. Jobbik ja Fidesz ovat mulkanneet uusiksi niin koulutuksen, työmarkkinat, kulttuurin kuin sosiaalipolitiikankin. Maan historianopetus on uudistettu vastaamaan äärioikeiston toiveita, niinpä esimerkiksi unkarilaisten rooli juutalaisten tuhoamisessa on häivytetty. Kirkolle on monin paikoin annettu oikeus kouluopetuksen järjestämiseen! Populismi hallitsee ja muistuttaa historian korporatiivisista projekteista Mussolinin Italiassa, Perónin Argentiinassa, Francon Espanjassa ja Hitlerin Saksassa.

Unkarissa on nostettu esille myös vanhoja natsiaikaisia salaliittoteorioita, niiden mukaan juutalaiset käyttävät nyt hyväkseen mustalaisia heikentääkseen Unkaria ja sen kansaa. Tuhatkunta ihmistä, pääosin yliopistojen opettajia, televisio- ja radiotoimittajia, elokuvan- ja teatterintekijöitä on potkittu pois työstään. He ovat Lintonin mukaan lähes kaikki olleet juutalaistaustaisia!

Lintonin teoksen fokus on pitkälti Unkarin tapahtumissa, sillä maan romaniväestöstä peräti 90 % on ilmoittanut EU:n tutkimuksissa kokeneensa kotimaassaan rakenteellista tai muuta rasismia.

Hollannissa, kuten monessa muussakin läntisen Euroopan maassa, rasismin kohteena on jo pitkään ollut muslimiväestö. Linton vähentää Hollanti-osionsa lopussa erinomaisesti Euroopassa vellovaa muslimivihaa sanomalla, että niin muslimit kuin ei-muslimit unelmoivat pitkälti samoista asioista; hyvästä koulutuksesta jälkikasvulle, työtä niin että voi maksaa laskunsa, turvallisuudesta, vapaudesta ja demokratiasta.

Linton kehottaa eurooppalaisia vasemmistopuolueita päivittämään tietonsa fasismista ja sen noususta. Hän pelkää perinteisen vasemmiston ajan olevan ohi ellei pursi käänny. Vasemmiston menettämän kannatuksen on nähty kaikkialla valuneen fasististen ääriainesten ja populististen, nationalististen puolueiden laariin. Liput liehuvat jo, kaskisavut palavat ja teräspohjaisten saappaiden kumu kuuluu. Myös Suomessa.

Magnus Linton: De hatade – om radikalhögerns måltavlor. Bokförlaget Atlas, 2012, sivuja 154. ISBN 978-91-7389-404-3