Pohjoinen ulottuvuus Nurmeksen elokuvajuhlilla

Nurmeksen kolmannet elokuvajuhlat kokosi elo-syyskuun vaihteessa tavallista kansaa katsomaan elokuvia ja kuuntelemaan tekijöiden keskusteluja. Juhlien taiteellisen johtajan Kai R. Lehtisen mukaan tämän vuotinen teema: pohjoinen ulottuvuus on jatkoa aikaisempien juhlien tavoitteelle erilaisten rajapintojen, niin fyysisten kuin henkisten kohtaamiselle.

Lauantain keskustelussa Lehtisen lisäksi olivat juhlan ohjaajavieras Matti Ijäs, näyttelijä Vesa Vierikko ja ohjaaja Markku Pölönen. Filmikahvilan, vanhan VR:n makasiinin täyteinen yleisö seurasi kiinnostuneena ammattilaisten kertomaa elokuvan tekemisestä, ohjaamisesta ja näyttelemisestä.

– Aiheet kannattaa ottaa lähiympäristöstä, kauas ei kannata mennä. Kaupungissa elämä on hektisempää, mutta ongelmat ovat samat, toimeentulo ja parisuhteet – ehkä juurettomuus lisänä. Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia on hyvä esimerkki maaseudun ongelmien käsittelystä. Meille tulee koko ajan hyviä näyttelijöitä, he ovat myös valmiimpia elokuvaan nykyään. Parhaimmillaan työskentely on ohjaajan ja näyttelijän välistä vuoropuhelua, jossa näyttelijä on itsenäinen tekijä. On vain annettava hänelle vapaus tehdä, Ijäs kertoi.

Tänä päivänä pahimmat paineet tulevat Ijäksen mukaan elokuvan levittäjien ja rahoittajien puolelta.

– Olen vähän huolissani. Jo toisella kurssilla koulussa rahoittajat alkavat vaikuttaa tekemisen sisältöön, kun pitäisi saada rauhassa kokeilla kaikkia mahdollisuuksia. Toinen ongelma on millaisia elokuvia halutaan teatterilevitykseen, sekin vaikuttaa tekijöihin.

– Ristiriita on mielenkiintoinen, nykyään halpa kameratekniikka mahdollistaisi hyvin monien tekemän elokuvan, mutta niitä on vaikea saada levitykseen, Ijäs totesi.

Suomalaisen elokuvan hitaus

Markku Pölönen harmitteli, että nuoret tekevät salkkarityylillä elokuvia. Miksi televisioelokuvaa pitäisi mennä katsomaan teatteriin? Hän totesi myös, että rahan puutteen vuoksi suomalainen elokuva on hitaampaa verrattuna amerikkalaiseen elokuvaan. Ei ole pitkiä kamera-ajoja, valaistus on huonompaa, leikkaus hitaampaa, koska kaikki se maksaa.

– Pidän suomalaisesta elokuvasta, sen hitaammasta rytmistä. Paikallaan pysyvä kamera vaatii näyttelijältä enemmän, samoin kuvaajalta ja leikkaajalta. Yhden ilmeen Schwartzenegger on hyvä jossain, samoin Lassie, Vesa Vierikko kommentoi.

Uusi Mannerheim -elokuva nousi myös keskusteluun. Kaikki puolustivat taiteilijoiden vapautta tehdä työtään ja pöyhiä myös arkoja aiheita uudella tavalla.

– Katsotaan nyt ensin se elokuva mitä se on. Minusta sen markkinointi on kyllä ollut tympeää pompöösiä, ei semmoinen ole Ylen tehtävä, kuittasi Matti Ijäs keskustelun aiheesta.