SKP:n pääsihteeri
Tiedonantajan toimituskunnan jäsen
Keywords:
Pohjoisen hegemonian aika päättyy Meksikossa
Vuonna 2010 Kuuban entinen presidentti Fidel Castro sanoi: “López Obradorista tulee Meksikon moraalisin ja poliittisin auktoriteetti, kun järjestelmä ja sen mukana imperiumi romahtaa.” Hän viittasi Andrés Manuel López Obradoriin (tunnetaan nimellä AMLO), joka on Meksikon nykyinen presidentti ja Morena-puolueen (National Regeneration Movement) johtaja.
López Obradorin voitto vuonna 2018 yllätti melkein kaikki, vaikka hänellä oli laaja johto kaikissa vaaleja edeltävissä kyselyissä. Jopa Morenan omat kannattajat pysyivät epäilevinä, koska Meksikon politiikan vaalipetosten dynamiikka oli saanut tappion näyttämään väistämättömältä.
Harvat meistä tiesivät mitä odottaa Meksikon uudelta hallitukselta, sillä AMLO on maamme modernin poliittisen historian ensimmäinen vasemmistolainen presidentti. Hänen toimikautensa kahta ensimmäistä vuotta leimasi konkreettisen ulkopolitiikan puuttuminen, ainakin julkisesti. Teoria, jonka mukaan parasta ulkopolitiikkaa on sisäpolitiikka, sai presidentti López Obradorin keskittämään ponnistelunsa Meksikon kansan kohtaamien ongelmien ratkaisemiseen sekä Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin aggressiivisen maahanmuutonvastaisen politiikan hallintaan. Trumpin politiikka kohdistui etenkin Yhdysvaltoihin saapuvaan ja siellä jo oleskelevaan meksikolaiseen siirtolaisväestöön.
López Obradorin voitto vuonna 2018 yllätti melkein kaikki, vaikka hänellä oli laaja johto kaikissa vaaleja edeltävissä kyselyissä.
Neljä muutosta
Ainoa huomionarvoinen Meksikon julkisen diplomatian aloite, jonka López Obrador teki kuuden vuoden toimikautensa kolmen ensimmäisen vuoden aikana, oli Keski-Amerikan kattavan kehityssuunnitelman puolustaminen. Tämän suunnitelman ovat kehittäneet El Salvador, Guatemala, Honduras, Meksiko ja Yhdistyneiden Kansakuntien Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen talouskomissio (ECLAC). Presidentti López Obradorin hallitus aloitti työskentelyn suunnitelman parissa virkaanastumispäivästään lähtien. Aloitteessa käsiteltiin sekä Keski-Amerikasta tulevien siirtolaisten Yhdysvalloissa kohtaamia hyökkäyksiä, että alueen toisiin maihin muuttavien ihmisten todellisia tarpeita. Muuttoliikkeen rakenteelliset syyt – köyhyys, epätasa-arvo ja turvattomuus – rajasivat aloitteen viimeistelyä keskusteluissa. Suunnitelma haastoi Yhdysvaltain rajaturvallisuusdoktriinin, joka käsittelee sosioekonomisia ongelmia sotilaallisina ongelmina.
Morenan voitto yhdessä Latinalaisen Amerikan suurimmista maista herätti toivoa alueen edistyksellisten voimien keskuudessa; Latinalaisen Amerikan johtajat ja intellektuellit ovat puhuneet Meksikosta uuden progressiivisen aallon keskuksena pallonpuoliskollaan. Mutta Morenan voitto kohtasi kolme haastetta.
Ensinnäkin López Obradorin kohtaamat vaikeudet, kun hän on yrittänyt luoda perustan kansalliselle kehitykselle ja puuttua maan silmiinpistävään eriarvoisuuteen (10% meksikolaisista omistaa 79% maan varallisuudesta). Tähän yritykseen sisältyi kansallinen hanke eriarvoisuuden ja syrjinnän lopettamiseksi, joka rahoitettaisiin öljyteollisuuden elvyttämisellä, litiumin kansallistamisella ja erilaisilla infrastruktuurihankkeilla.
Toiseksi, koska pandemia kiihdytti uusliberaalin kriisin prosessia maailmanlaajuisella tasolla, ja siten myös Meksikossa, López Obrador on puhunut tarpeesta “lopettaa” uusliberalismi vuoteen 2022 mennessä maassaan.
Kolmanneksi Yhdysvallat on ryhtynyt jälleen hyökkäykseen useita Latinalaisen Amerikan maita vastaan, mukaan lukien Kuuba, Nicaragua ja Venezuela, saarroin ja pakottein. López Obradorin Neljäs muutos (4T), joka on hänen poliittisen projektinsa nimi – viitaten “poliittisen järjestelmän muutoksen hetkeen” – on johtanut kiistoihin Yhdysvaltain hallituksen ja Yhdysvaltojen hallitsemien instituutioiden (mukaan lukien Amerikan valtioiden järjestön) kanssa. Tämä on vähitellen nostanut Meksikon hallituksen näkyvämpään rooliin Amerikassa.
López Obradorin julkinen diplomatia
López Obradorin kansainväliseen diplomatiaan liittyvän aktiivisuuden kasvu on ollut asteittaista ja hyvin harkittua. López Obrador toi vähitellen joitakin näistä ulkopoliittisista asioista kansallisen poliittisen keskustelun areenalle ennen kuin hän testasi niitä alueellisessa politiikassa. Hän pitää joka aamu lehdistötilaisuuden, jossa monet näistä ideoista esitellään ensimmäisen kerran. López Obradorin sitoutuminen arvojen vallankumouksen rakentamiseen on muuttanut Meksikon diplomatian julkiseksi ilmiöksi.
Ennen López Obradoria ulkopoliittisista asioista keskusteltiin suljettujen ovien takana. Nyt hän käyttää lehdistötilaisuuttaan kertoakseen yleisölle historialliset ja poliittiset syyt Meksikon kannalle, jonka maa on ottanut Yhdysvaltain Kuuban saartoon tai sen taloudelliseen sotaan Venezuelaa vastaan tai väkivaltaiseen maahanmuuttovastaiseen politiikkaan, sekä sotaan Venäjän ja Ukrainan välillä. Se, että López Obrador on yrittänyt selittää syitä Meksikon tekemiin diplomaattisiin päätöksiin erilaisissa maailmanlaajuisissa asioissa, on auttanut rakentamaan laajaa yksimielisyyttä näistä päätöksistä, mukaan lukien hänen viimeisin tekemänsä päätöksensä olla osallistumatta Amerikan valtioiden huippukokoukseen.
Huippukokouksen jännitteet
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ilmoitti tammikuussa, että Yhdysvallat ja Amerikan valtioiden järjestö (OAS) isännöivät Amerikan huippukokousta Los Angelesissa 6.–10. kesäkuuta. López Obrador teki Keski-Amerikan ja Karibian kiertueen, joka päättyi Kuubaan, huippukokouksen alla. Kiertueen aikana López Obrador vahvisti Meksikon asemaa huippukokousta ajatellen. Tämä toimintatapa tuli selväksi myös aiemmin, kun Meksiko isännöi Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) huippukokousta syyskuussa 2021, johon Kuuba, Nicaragua ja Venezuela pääsivät osallistumaan – toisin kuin Yhdysvaltojen vetämän Amerikan huippukokouksen aikana, johon näiltä mailta evättiin pääsy. Tuossa vuoden 2021 huippukokouksessa López Obrador ehdotti OAS:n sulkemista ja sen korvaamista “Euroopan unionin kaltaisella blokilla”, samanlaisella kuin CELAC.
Ennen kuin Amerikan mantereen huippukokous alkoi, López Obrador ilmoitti, että Meksiko ei osallistu siihen kahden Meksikon ulkopolitiikan periaatteen vuoksi: Ensinnäkin Yhdysvaltojen päätös olla kutsumatta Kuubaa, Nicaraguaa ja Venezuelaa rikkoi Meksikon periaatetta olla puuttumatta maiden sisäisiin asioihin. Toiseksi kaikkien maiden oikeudellisen tasa-arvon periaatteen noudattaminen vaatii kaikkien ihmisten edustusta kansainvälisellä tasolla hallitustensa kautta. López Obradorin päätös vetäytyä huippukokouksesta yllätti sekä Washingtonin että Latinalaisen Amerikan pääkaupungit; hänen päätöstään seurasivat sekä Bolivia että Honduras, ja sitä tukivat monet muut maat, kuten esimerkiksi Argentiina.
Biden, Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken ja Yhdysvaltain Meksikon-suurlähettiläs Ken Salazar yrittivät puolestaan neuvotella Meksikon presidentin läsnäolon varmistamiseksi huippukokouksessa, mutta tuloksetta. OAS:n hegemonia oli alkanut heiketä CELAC-huippukokouksen jälkeen vuonna 2021, mutta näyttää saavuttaneen loppunsa näiden viimeisimpien tapahtumien myötä Los Angelesissa pidetyssä Amerikan valtioiden huippukokouksessa.
Huippukokouksen tärkein tulos oli kuitenkin niiden Latinalaisen Amerikan eri johtajien reaktio, jotka liittyivät mukaan Meksikon omista lähtökohdistaan määrittelemään protestiin, osoittivat kansanvallan voimaa ja loivat perustukset uudelle alueelliselle organisaatiomuodolle, joka ei vaadi Yhdysvaltain tukea. Latinalaisessa Amerikassa vallitsee nyt yleinen mieliala, että Yhdysvaltojen ei pitäisi tuhlata aikaansa puuttuakseen asioihin rajansa eteläpuolelle, vaan sen sijaan sen pitäisi käyttää energiansa omien sisäisten kriisiensä ratkaisemiseen.
Käännös: Tiina Sandberg
Lähde: Globetrotter
Tämän artikkelin on tuottanut Globetrotter. Rodrigo Guillot työskentelee Instituto Nacional de Formación Polítican (INFP) kansainvälisellä osastolla, Meksikon Morena-puolueen (Movimiento de Regeneración Nacional) poliittisen koulutuksen instituutissa. Hän on opiskelija Meksikon kansallisessa yliopistossa (UNAM) Mexiko Cityssä. Löydät hänet Twitteristä nimellä @RodrigoGuillot.
Alkuperäinen artikkeli: https://independentmediainstitute.org/publisher-portal/?article_id=10431
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Turkin kommunistisen puolueen pääsihteeri Kemal Okuyan avaa poliittisen Islamin merkitystä poliittisena voimana. Palestiinalaisten vastarinnan pelkistäminen pelkkään Hamasiin on vakava virhe. Sekulaari yhteiskunta on välttämätön edellytys edistykselle myös Islamilaisessa maailmassa.
Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen on kirjattu hallitusohjelmaan, mutta moni muu toimenpide ei tue kestävää asunnottomuuspolitiikkaa. Asumistukiin, sosiaaliturvaan sekä työttömyystukiin kohdistuvat leikkaukset tulevat lisäämään pienituloisten riskiä jäädä asunnottomaksi.
Naomi Klein ei pelkää tarttua suuriin teemoihin havainnollistavasti ja loogisesti. Myös hänen uusin teoksensa Tuli on irti tarjoaa sekä analyysiä että konkreettisia ratkaisuja, joiden taakse soisi suomalaistenkin demareiden ryhmittyvän.
- 1 / 19
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Vasemmistokoalitio NPP:n ehdokas Anura Kumara Dissanayake on voittanut Sri Lankan presidentinvaalit. Lähes 7 miljoonaa srilankalaista antoi tukensa NPP-koalition lupaamille sosiaalisille uudistuksille, demokraattisten oikeuksien laajentamiselle, korruption vastaiselle työlle ja julkisten palvelujen rakentamiselle.
YK:n yleiskokouksen äänestyksessä vaadittiin ylivoimaisella enemmistöllä, että Israel lopettaa laittoman läsnäolonsa miehitetyillä palestiinalaisalueilla 12 kuukauden kuluessa. Äänestyksessä annettiin 124 ääntä puolesta, 14 vastaan ja 43 tyhjää. Äänestys järjestettiin vain vähän Israelin tekemän terrori-iskun jälkeen.
Afrikan kansalliskongressi ANC ei saavuttanut tarvitsemaansa suoraa enemmistöä vaaleissa, mutta sillä on edelleen suurin äänestäjien tuki. Maan siirtymävaiheen epäonnistuminen köyhyyden poistamisessa on avannut oven populistiselle etnonationalistiselle politiikalle. Etelä-Afrikan vaalitulosta analysoi Mark Waller.