Provokaatio Hormuzinsalmessa
USA:n laivasto on koonnut Iranin aluevesien tuntumaan ydinasein varustettuja lentotukialuksia, ohjushävittäjiä, fregatteja, risteilijöitä ja sukellusveneitä. Tällainen massiivinen mobilisaatio tuhansien kilometrien päässä USA:sta Iranin rannikolla on jo sinänsä provokaatio. Mutta 6. tammikuuta Pentagon järjesti myös varta vasten provokaation Hormuzinsalmessa Iranin rannikon edustalla. Seuraukset eivät olleet yhtä kohtalokkaat kuin Tonkininlahdella vuonna 1964, jolloin USA saadakseen tekosyyn Vietnamin sodan laajentamiseen väitti vietnamilaisten torpedoveneiden hyökänneen sotalaivojaan vastaan. Mutta läheltä ehkä piti.
Hormuzinsalmessa oli viisi iranilaista partiovenettä ja kolme yhdysvaltalaista sotalaivaa. USA:n version mukaan partioveneet käyttäytyivät ”tarpeettoman provokatiivisesti” ja esittivät uhkauksia iskeä yhdysvaltalaisaluksia vastaan.: ”Tulen teitä kohti. Te räjähdätte – – muutaman minuutin kuluttua.” USA:n laivat ottivat uhkauksen todesta ja valmistautuivat tulittamaan iranilaisveneitä. Nämä häipyivät kuitenkin horisonttiin juuri ennen tulikäskyä. Iranin version mukaan kyse oli normaalista laivojen tunnistuksesta, johon ei liittynyt mitään dramaattista.
Todistaakseen oman versionsa paikkansapitävyyden USA julkisti videon, jolloin myös Iran julkisti oman videonsa. Jokainen videot nähnyt on voinut päätellä, että Iranin video on todennäköisesti aito ja USA:n video väärennetty. USA:n laivaston ja Pentagonin edustajat ovat selittäneet, että heidän videonsa kuva ja ääni on otettu erikseen ja sitten yhdistetty. Mutta ääninauhalta, jolla esitettiin väitetty iranilaisten uhkaus, ei kuulu mitään ympäröivää melua, ei mitään moottorin, meren eikä tuulen ääniä, joita väistämättä kuuluisi, jos uhkaus olisi esitetty joltakin partioveneistä.
Videoiden julkistamisen jälkeen USA:n edustajat eivät voineet muuta kuin esittää toinen toistaan avuttomampia selityksiä: USA, tai ainakaan Pentagon, ei muka ole koskaan väittänytkään uhkausviestin olleen peräisin partioveneistä, mutta kun yhdysvaltalaiset ”kuulivat uhkauksen samanaikaisesti niiden veneiden toiminnan kanssa, se lisäsi jännittyneisyyttä”. Ja: ”Se saattoi olla uhkaus kohdistettuna jotakin muuta valtiota tai mitä tahansa muuta vastaan.”
Kenties Hormuzinsalmessa 6. tammikuuta oli kyse USA:n koeluonteisesta provokaatiosta, kenraaliharjoituksesta sellaista provokaatiota silmällä pitäen, jota voidaan käyttää Iranin vastaisten ilmaiskujen aloittamiseen. Tämä provokaatio päättyi nolosti, mutta yhtä kaikki maailman valtamedian otsikoihin ja ennen kaikkea USA:n suuren yleisön silmiin ja korviin saatiin taas iskostettua mielikuva ”Iranin provokaatiosta” ja ”uhasta”.
Hormuzinsalmen provokaation jälkeen presidentti Bush matkusti Lähi-itään. Matkan virallisena tarkoituksena oli Lähi-idän rauhanprosessin tuuppiminen eteenpäin. Todellinen tarkoitus oli kaikkea muuta.
Bushin ensimmäinen matkakohde oli Israel. Israelin tiedustelupalvelut olivat laatineet vierailua varten raportin, jossa todistellaan Iranin pystyvän rakentaman ensimmäisen ydinpomminsa muutaman lähikuukauden kuluessa. Asiakirja, josta Bushin hallintoa oli ilmeisesti informoitu etukäteen, toimii vastapainona USA:n tiedustelupalvelujen äskeiselle NIE-raportille, jonka mukaan Iran lopetti ydinaseohjelmansa jo vuonna 2003. (Kansainvälisen atomienergiajärjestön, Venäjän ja itsensä Iranin mukaan sellaista ohjelmaa ei ole ollutkaan.)
Palaveroituaan Israelin pääministerin Ehud Olmertin kanssa Bush julisti Iranin olevan edelleen ”uhka maailmanrauhalle” ja varoitti, että hyökkäyksillä USA:n sotalaivoja vastaan voisi olla ”vakavia seurauksia”.
Matkustettuaan Abu Dhabiin Bush luonnehti Irania uhkaksi ”maailman turvallisuudelle” ja kehotti USA:n arabiliittolaisia yhteiseen rintamaan ”ennen kuin on liian myöhäistä” Bush väitti myös, että ”Iran on maailman johtava valtiollinen terrorismin tukija”. Vaarallisuudessaankin koominen lausunto, koska USA on maailman johtava terroristivaltio ja tukee parhaillaankin muun muassa Iranissa toimivia terroristijärjestöjä.
Kaiken kaikkiaan Bushin Lähi-idän-matkan tarkoituksena oli ensiksikin vahvistaa, että Israelin tukeminen on USA:n politiikassa ykkössijalla, toiseksi hankkia näin USA:n vaikutusvaltaisen Israel-lobbyn tukea itselleen ja presidentinvaalitaistelua käyville republikaaneille, kolmanneksi hajottaa entisestään islamilaista maailmaa eristämällä Iran arabimaista ja neljänneksi painostaa arabijohtajia tukemaan USA:n mahdollista hyökkäystä Iraniin.
Hormuzinsalmen provokaatio ja Bushin jatkuva Iranin vastainen räksytys ovat varoitus uudesta sodasta.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
