Radikaalin ay-liikkeen puolestapuhuja

Tarja Puotsaari on Palvelualojen ammattiliiton eli PAM:in hallituksen jäsen. PAM on yksityisillä palvelualoilla työskentelevien ammattiliitto, johon kuuluu noin 230 000 jäsentä. PAM on naisvaltainen liitto: jäsenistöstä 80 prosenttia on naisia. Puotsaari työskentelee myyjänä Turussa K-Citymarketissa ja toimii työpaikkansa varapääluottamusmiehenä. Seuraavassa SKP:n eduskuntavaaliehdokkaanakin vuoden 2015 vaaleissa sitoutumattomana olleen naisen mietteitä työntekijöiden asemaan, ay-liikkeeseen ja suomalaisen yhteiskunnan kovaan ilmapiiriin liittyen.

Työnantajien vuoro joustaa!

Mikä on PAM:in rooli tämän päivän työelämässä: keiden etua kyseinen ammattiliitto ajaa?

"Meidät pakotetaan liian usein kompromisseihin, jotka heikentävät palkansaajien asemaa ja tämä harmittaa itseäni suunnattomasti."

– PAM ajaa työntekijöiden etua, vaikkei se välttämättä siltä ulospäin aina näytäkään: meidät pakotetaan liian usein kompromisseihin, jotka heikentävät palkansaajien asemaa ja tämä harmittaa itseäni suunnattomasti. Nyt olisikin jo korkea aika, että myös työnantajaosapuoli rupeaa joustamaan, eivätkä aina työntekijät!

– Mielestäni PAM:in pitäisi olla liittona nykyistä radikaalimpi ja minulla on vahva usko siihen, että tulemme myös radikalisoitumaan, kun eri alojen sopimuksia rupeaa syksyn mittaan loppumaan ja kaupan alan sopimus päättyy tammikuussa. Silloin meidän on pakko taistella sitä vastaan, etteivät työntekijät menetä esimerkiksi sunnuntaikorvauksiaan ja ettei etujamme poljeta alas.

Naisvaltainen ammattiliitto

PAM:in jäsenistöstä 80 prosenttia on naisia: minkälainen asema naisilla mielestäsi on tämän päivän työelämässä ja ovatko he miesten kanssa tasa-arvoisessa asemassa?

– Sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisessa on työelämässä vielä parantamisen varaa. Kaupan alalla työntekijät ovat kuitenkin tasa-arvoisessa asemassa: palkat maksetaan taulukoiden mukaan ja työtehtävät ovat samat, olitpa sitten mies tai nainen. Johtotehtävissä sukupuolten välinen tasa-arvo ei aina välttämättä kuitenkaan toteudu: esimerkiksi Kesko on toimintakulttuuriltaan niin vanhakantainen, että naisten on siellä vaikea pärjätä.

Minkälainen maa Suomi mielestäsi tällä hetkellä on työntekijäosapuolen näkökulmasta: mitkä ovat suurimmat epäkohdat ja mistä PAM:issa ollaan erityisesti huolissaan?

"Kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta puhuttiin aina kauniiseen sävyyn ja meille annettiin ymmärtää, että se luo lisää työpaikkoja: tämä ei ole pitänyt lainkaan paikkansa, päinvastoin."

– Esimerkiksi paikallinen sopiminen on asia, josta on pyritty luomaan auvoinen kuva. Työntekijätkin olisivat monien asioiden kohdalla valmiita sopimaan asioista paikallisella tasolla, mutta työnantajaosapuoli on usein haluton neuvottelemaan asioista, vaan se toteuttaa sanelupolitiikkaa ja haluaa, että työntekijät tanssivat johdon pillin mukaan. Tämänkaltaista ”sopimista” voidaan pitää irvikuvana, eikä tällainen toimintakulttuuri ole mistään kotoisin!

Mitkä ovat pahimmat omaan ammattikuntaasi kohdistuvat epäkohdat?

– Esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta puhuttiin aina kauniiseen sävyyn ja meille annettiin ymmärtää, että se luo lisää työpaikkoja: tämä ei ole pitänyt lainkaan paikkansa, päinvastoin.

– Aukioloaikojen vapauttamisesta ei ole seurannut työntekijöille mitään hyvää: yhtään uutta työpaikkaa ei ole tämän seurauksena syntynyt, vaikka sitä jatkuvasti toitotettiin. Aukioloaikojen vapauttamisen myötä pienemmät kaupat ovat joutuneet lopettamaan toimintansa ja työttömyys on tämän seurauksena lisääntynyt.

– Kauppojen työntekijät eivät voi enää suunnitella etukäteen mitään saati nauttia pyhistä yhdessä perheittensä kanssa, koska vapaapäivistä ei tiedetä riittävän ajoissa: kaikki päivät tulee olla valmis ”pyhittämään” työlle. Aukioloaikojen vapauttaminen onkin ollut työntekijöille vain ja ainoastaan negatiivinen asia.

Ulosmarsseista, nollatuntisopimuksista ja orjatyöstä

Puotsaari on ollut mukana kaupan alan työntekijöiden ulosmarsseissa.

– Viimeksi kritisoimme ulosmarssillamme hallitusta ja vastustimme sen toteuttamaa politiikkaa sekä pakkolakeja. Tuolloin työnantaja ei ollut kritiikkimme kohteena, mutta meinaamme tulevaisuudessa ryhtyä järjestöllisiin toimenpiteisiin myös työnantajaa kohtaan, koska meininki on monella eri sektorilla mennyt niin hulluun suuntaan. Työntekijöistä puristetaan kaikki mehut irti ja he palavat loppuun: jatkuvasti vaaditaan lisää, lisää ja lisää!

Nykyisin puhutaan paljon niin sanotuista nollatuntisopimuksista ja niistä pyritään antamaan positiivinen kuva: mistä nollatuntisopimuksissa on kyse ja mihin niillä pyritään?

"Kriittiset äänet ja ne henkilöt, jotka eivät johtoa miellytä pyritään nollatuntisopimuksilla vaientamaan."

– Mikäli nollatuntisopimus on työntekijästä itsestään lähtöisin, niin se on silloin ihan hyvä asia. Tällöin kyse on usein opiskelijasta, joka haluaa opiskelun ohessa tehdä töitä. Silloin kun nollatuntisopimukset koskevat vakituisia työntekijöitä, niin kyseistä järjestelmää on hankala kehua lainkaan: tällöin pärstäkerroin vaikuttaa usein siihen, minkälaisia tuntimääriä työntekijälle kertyy. Kriittiset äänet ja ne henkilöt, jotka eivät johtoa miellytä pyritään nollatuntisopimuksilla vaientamaan: heille annetaan vähän työtunteja, eikä niillä tuntimäärillä kukaan elä ja mikäli työntekijä irtisanoutuu, niin isketään vielä karenssi päälle!

Ollaanko Suomea palauttamassa takaisin kohti orjatyönaikaa?

– Nykyisin on monin eri tavoin mahdollista käyttää ilmaista työvoimaa: mielestäni ilmaiseksi teetettävä työ on orjatyötä. Työstä pitää aina saada palkka!

Mitkä ovat mielestäsi nykyajan suurimpia työväestön työehtoihin ja elinoloihin kohdistuvia epäoikeudenmukaisuuksia?

– Työntekijöiden työmäärät ovat kasvaneet todella paljon. Samalla työn tuottavuus on kasvanut huomattavasti: se tarkoittaa sitä, että työnantajille tuotetaan työntekijöiden toimesta huomattavasti enemmän taloudellista voittoa kuin aikaisemmin. Pörssiyhtiössä osinkojen omistajilla on silloin juhlapäivä, kun työntekijöitä irtisanotaan: näin raadollista on kapitalismi!

– Kaupan ja monien muiden pienipalkkaisten alojen työmäärät ovat nykyisin liian korkeita palkkoihin nähden. Monet jäävät näillä aloilla sairaseläkkeelle ennen varsinaista eläkeikää, koska he tekevät jatkuvasti työtä omien sietokykyjensä rajoilla.

– Toinen asia, mitä en voi alkuunkaan ymmärtää, on työttömien jatkuva syyllistäminen: tähän liian monet sortuvat. Jokaisen kannattaisi pohtia mielessään seuraavaa kysymystä: minne mennä töihin, kun työpaikkoja ei ole? Työttömien asemassa olisikin runsaasti parannettavaa.

Ay-liike

Sipilän hallitus ja poliittiset oikeistovoimat ovat omalla toiminnallaan häikäilemättömästi kyseenalaistaneet koko ammattiyhdistysliikkeen olemassaolon oikeutuksen.

– Hallitus pyrkii omalla toiminnallaan kaatamaan koko ammattiyhdistysliikkeen. Ilman ay-liikettä työntekijät olisivat vielä nykyistäkin surkeammassa asemassa, kun kukaan ei taistelisi heidän etujensa puolesta. Monilla on täysin virheellinen käsitys: osa kuvittelee, että työnantajat ovat hyvää hyvyyttään antaneet työläisille etuja. Tulee kuitenkin muistaa, että esimerkiksi äitiys- ja kesälomat sekä muut edut ovat ay-liikkeen työntekijöille tappelemia oikeuksia!

– Nykyisin työpaikoilla on yhä enemmän ammattiliittoihin kuulumattomia työntekijöitä. Tämä on huono asia, koska se tarkoittaa sitä, että työntekijät ovat, mikäli kehitys jatkuu samansuuntaisena, entistäkin karummalla tavalla työnantajien mielivallan ja sanelupolitiikan kohteina.

"Ay-liike on toiminut liian maltillisesti: ay-liikkeen on terävöidyttävä ja me tulemme terävöitymään!"

Miten ammattiyhdistysliikkeen on mielestäsi toimittava oikeiston hyökkäyksiä vastaan?

– Ay-liike on toiminut liian maltillisesti: ay-liikkeen on terävöidyttävä ja me tulemme terävöitymään! Yksi syy siihen, että ihmiset ovat pettyneitä liittojen toimintaan, johtuu siitä, että toimintamme on ollut liian vaisua ja kesyä verrattuna työnantajien vaatimuksiin. Meidät on koettu hampaattomiksi pääoman edessä.

– Työntekijöiden palkat on saatava nousuun: tämä lisäisi ostovoimaa ja loisi uusia työpaikkoja. Se on käsittämättömän lyhytnäköistä politiikkaa, että työntekijöiden palkat pyritään pitämään alhaalla: tällä tavalla ei Suomea saada nousuun!

– Mielestäni on tärkeää, että puolueista SKP tekee määrätietoista työtä kuuden tunnin työpäivän eteen: hyvää siinä on myös se, että SKP:n mallissa ansiotasoa ei alennettaisi, vaan palkka pysyisi samana. Olen varma, että tämän seurauksena työllisyystilanne kohentuisi huomattavasti, työntekijät jaksaisivat paremmin, sairaslomapäivät vähenisivät ja samalla työmotivaatio paranisi.

Lopuksi

Nykyisin monet kansalaisaktivistit ja radikaalit poliittiset toimijat liputtavat muutoksen puolesta: mitä politiikassa tarvitaan jotta muutos on mahdollinen?

– Mielestäni työväenpuolueiden pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä keskenään. Patistan myös jokaista käyttämään äänioikeuttaan: kansan on herättävä! Kuntavaaleissa äänestysprosentti jäi alhaiseksi: minun on hankala sulattaa sitä, koska äänestäminen on helpoin ja yksinkertaisin tapa vaikuttaa. Työväenpuolueiden kannatus olisi parempi, mitä enemmän ihmiset äänestäisivät: porvareilla on varma äänestäjäkunta ja he äänestävät aina! Ne joilla asiat eivät ole yhtä hyvässä jamassa, he jättävät äänestämättä, vaikka juuri heidän tulisi äänestää työväenpuolueita ja varmasti saisimme yhdessä muutoksen aikaiseksi, Tarja Puotsaari päättää.