Runoilija, jolla oli painavammat aivot kuin Leninillä

24.06.2015 - 10:24
(updated: 16.10.2015 - 10:39)

Kun Vladimir Majakovski oli ampunut itsensä asunnossaan Moskovassa 85 vuotta sitten, 14. huhtikuuta 1930, hänen aivonsa punnittiin. Ne painoivat 300 grammaa enemmän kuin Leninin aivot.

Runoilija itse olisi varmaankin ollut mielissään tästä tiedosta. Hänellä kun oli selkeä käsitys omasta suuruudestaan, vaikka muu maailma ei aina sitä jakanutkaan. Majakovskin käyntikortti oli noin 15 cm leveä, valkoinen, ja koko pinnan peittivät keltaiset kirjaimet VLADIMIR MAJAKOVSKI. Näin muistelee runoilijan nuoruuden ihastus Elsa Triolet tämän vierailuja. Elsan äiti tapasi ojentaa kortin takaisin sanoen ”Vladimir Vladimirovitsh, unohditte kylttinne”.

Ajatustanne – joka

aivojenne pehmenneellä pieluksella

rasvaisena lakeijana haaveilee,

sydämeni verisellä riekaleella

ärsytän, ja röyhkeästi siitä pilkkaa teen.

Sielussani harmaata ei yhtä suortuvaa,

vanhuus siellä asusta ei laupias.

Äänelläni vavahdutan maailmaa,

kun kuljen – kaunis,

kaksikymmenkaksivuotias.

Näin Majakovski kirjoitti jälkimaailman parhaiten tunteman teoksensa, Pilvi housuissa -runoelman alussa. Sama asenne runouteen ja koko elämään hänellä säilyi, vaikka vuosia kertyikin vielä viitisentoista. Hän syntyi 19. heinäkuuta 1893 georgialaisessa Baghdatin pikkukaupungissa. 13-vuotiaana, perheen isän kuoltua, Vladimir muutti äitinsä ja kahden sisarensa kanssa Moskovaan, jossa aloitti kymnaasin. Siellä hän kiinnostui vallankumouksellisista aatteista, ja joutui niiden takia Butyrkan vankilaan jo 17-vuotiaana. Vankilassa oli tilaisuus lukea, ja Vladimir tutustui maailmankirjallisuuden klassikoihin. Häntä kuitenkin miellyttivät enemmän modernit symbolistirunoilijat, jotka uudistivat runon muotoa. Vapauduttuaan hän pääsi taidekouluun, mutta erotettiin sieltä pian radikaalin toimintansa takia.

Taidekoulussa Majakovski tutustui tuon ajan näkyvimpiin kulttuurivaikuttajiin, futuristirunoilijoihin ja -taiteilijoihin. Pian hänestä tuli futuristisen ryhmän johtaja. Vuonna 1912 ryhmä julkaisi Majakovskin räätälöimän julistuksen Korvapuusti yleiselle maulle. Se oli irtiotto edeltävästä kulttuurista, niin klassikoista kuin symbolismistakin. Pushkin ja Dostojevski oli heitettävä ”yli laidan Nykyajan Höyrylaivasta”. Ryhmän jäsenet tekivät kubofuturistisia kokonaistaideteoksia, joissa runous yhdistettiin kuvataiteeseen.

Majakovski ja Brikit

Majakovskin elämään liittyy olennaisesti taiteilijapariskunta Osip ja Lili Brik. Majakovskilla oli taipumus rakastua vimmaisan tulisesti naiseen toisensa jälkeen. Vain Lili Brik pysyi hänen sydänystävänään koko elämän ajan. Heillä oli syvä ja kiihkeä rakkaussuhde, jota eivät häirinneet Lilin avioliitto eivätkä molempien lukuisat muut suhteet. Osip Brik oli Majakovskin läheisin ystävä, niin ikään koko tämän elämän ajan, ilman mustasukkaisuutta vaimonsa suhteesta tähän. Kolmikko asui enimmäkseen yhdessä useita vuosia, vaikka Majakovskilla olikin myös oma kommunalka-asuntonsa.

Osip Brik oli varakasta sukua, koulutukseltaan lakimies, mutta kulttuurielämä kiinnosti häntä paljon enemmän, erityisesti futurismi. Majakovskin kyvyt eivät häntä aluksi vakuuttaneet, mutta kun hän kuuli tämän lukevan ääneen Pilvi housuissa -runoelmansa, asenne muuttui. Brik piti Majakovskia aikansa merkittävimpänä runoilijana, ja hän alkoi kustantaa tämän teoksia. Brikeillä oli laaja tuttavaverkosto, johon kuului 1900-luvun alun tunnetuimpia kulttuuri-ihmisiä, kuten Vsevolod Meyerhold, Boris Pasternak ja Sergei Jesenin.

Majakovski alkoi nopeasti saada mainetta. Hänestä tuli tärkeä runouden uudistaja. Hänen runojensa rakenne, kielen ja muodon rytmiseen yhdistämiseen perustuva ilmaisu, on aivan oman laatuistaan, ja hänen vaikutuksensa näkyy myöhemmän ajan runoudessa. Esimerkiksi Ilpo Tiihonen on kertonut olevansa kaikessa velkaa Majakovskin rytmiikalle, että hänestä tuli runoilija Majakovskin ansiosta.

Futuristivaikuttaja valtion leivissä

Futuristinen taidesuuntaus syntyi Italiassa 1900-luvun alussa. Se oli kokonaisvaltaista kapinaa vanhaa ja perinteistä vastaan ja ihannoi kaikkea modernia, koneita, tekniikkaa, vauhtia ja sotaa.

Futuristit harjoittivat kaikkia taiteen keinoja, maalausta ja kuvanveistoa, arkkitehtuuria ja muotoilua, kaupunkisuunnittelua, teatteria ja elokuvaa, muotia, kirjallisuutta ja musiikkia, jopa ruoanlaittoa. Runoudessa futurismille oli ominaista rikotut lause- ja muotorakenteet, loppusoinnuttomuus sekä oudot kielikuvat. Futuristinen kuvataide ilmaisee liikettä ja muotojen dynamiikkaa.

Italiassa futuristiliikkeen perustaja Filippo Tommaso Marinetti perusti futuristien poliittisen puolueen, joka liitettiin 1919 Mussolinin fasistijärjestöön. Venäjän futuristit sanoutuivat jyrkästi irti Italian linjasta. Heidän toimintansa oli kiinteästi mukana sosialistisessa vallankumousliikkeessä, tavoitteena uuden yhteiskunnan ja sille uudenlaisen taiteen luominen. Majakovski ja muut futuristit tekivät ahkerasti maakuntavierailuja tehden tunnetuksi vallankumouksen sanomaa. Majakovski teki valtion uutistoimisto Rostalle propagandajulisteita, seinälehtiä ja sarjakuvia, joita levitettiin ympäri maata. Hän kirjoitti myös useita näytelmiä, ja runotuotantoon kuuluu mm. Leniniä ylistävä runoelma sekä runo neuvostopassista. Hän oli myös merkittävä graafisen suunnittelun uranuurtaja.

Futuristien suhde bolshevikkeihin oli kuitenkin ongelmallinen. Puoluejohtoa ei miellyttänyt vasemmistolainen individualismi, joka oli liikkeelle ominaista. Se poikkesi puoluejohdon näkemyksistä työväenluokan ja sosialismin rakentajien omasta taiteesta. Futurismi ja muut modernistiset taidesuunnat olivat monen mielestä elitistisiä ja liian keskittyneitä muotoseikkoihin.

Majakovski oli kaikesta huolimatta erittäin suosittu ja myös kansainvälisesti tunnettu. Hänestä tuli suorastaan neuvostovallankumouksen nimikkorunoilija. Pitkään hän nautti myös bolshevikkien luottamusta ja sai matkustella poikkeuksellisen vapaasti ulkomailla, aina Amerikkaa myöten. Siellä hänelle syntyi avioton tytär, jonka olemassaolosta hän sai kuulla vasta useita vuosia myöhemmin – asia joka häntä suuresti järkytti. Amerikan-matkasta Majakovski kirjoitti runokokoelman ja matkakertomuksen.

Synkkä lopputaival

1920-luvun puolivälin jälkeen tilanne alkoi muuttua, puoluejohdon asenteet tulivat yhä jyrkemmiksi ja taiteilijoiden vainot alkoivat. 1930-luvulle tultaessa Majakovskikin alkoi menettää asemaansa eikä enää saanut matkustaa. Hänen byrokratiaa ja pikkuporvarillisuutta kritisoineita näytelmiään arvosteltiin tyrmäävästi eivätkä ne saaneet enää yleisöä. Majakovskin oli vaikea kestää valtakunnan ykköspaikalta syrjään jäämistä, ja hän koki varmasti hyvin ahdistavana poliittiset ristiriidat ja puoluekurin uhreiksi joutuneiden tuttujen kohtalot. Juuri ennen itsemurhaansa hänellä oli meneillään (taas yksi) onneton rakastuminen, naiseen, joka ei vastannut hänen suuriin tunteisiinsa. Ja Brikit, Majakovskin tuki ja turva, olivat matkoilla, hän oli yksin, sairas, pitkä juoppoputki takana. Ystävien mukaan hän oli sekavassa tilassa. Itsemurhasta hän oli puhunut aiemmin monta kertaa. Nyt, tuona huhtikuisena iltana 1935, hän ei puhunut, vaan toimi.

Nykypäivän termein Majakovskia kuvattaisiin sanoilla narsisti, peliriippuvainen, alkoholisti. Hän syöksyi läpi koko elämänsä samalla intomielisellä hurmiolla, suin päin heittäytyvällä tunteella, joka vyöryi yhtä raivoisalla voimalla onnessa ja tuskassa, rakkaudessa ja politiikassa. Jälkimaailma on pyrkinyt esittämään hänet propagandarenkutuksia poliittisen pakon sanelemana rustaavana kynäniekkana, joka palkkion, yhteiskunnallisen aseman ja oman turvallisuutensa takia möi taitonsa vallankumouksen palvelukseen. Kuitenkin on selvää, että sosialistinen vallankumous ja Neuvostoliiton rakentaminen olivat aivan oikeasti hänelle tärkeitä asioita, sydämen asioita.

Kirjallisuutta:

Vladimir Majakovski: Valitut runot (Tammi 1984), Runoja Amerikasta (Savukeidas 2010), Minun löytämäni Amerikka (Savukeidas 2010)

Armas Äikiä: Vladimir Majakovski (Kansankulttuuri 1950)

Bengt Jangfeldt: Panoksena elämä: Vladimir Majakovski ja hänen piirinsä (Werner Söderström 2008)

Tekijä

Tilaa Tiedonantaja!

Kulttuuri